Lue keskustelun säännöt.
Miksi unohdatte ystävät kun alatte parisuhteeseen ja parin vuoden päästä poraatte kun ystäviä ei ole?
13.06.2018 |
Miten jonkun suhteen takia pitää hylätä kaikki ystävät??
Kommentit (9)
Muistan, miten teininä yksi hyvä ystäväni teki juuri näin. Kun he erosivat, ei hänellä ollut ystäviä, ja minäkään en halunnut olla hänen kanssaan, koska parisuhteen myötä muuttui ilkeäksi minua kohtaan.
Inhosin tuota ajatusta, ja vannoin, etten koskaan toimi näin. No, nyt olen itse tässä tilanteessa... :[ en tietoisesti hylännyt heitä, mutta aika jotenkin kuluu nopeasti ja tuntuu, että aikataulujen sopiminen on täysin mahdotonta, ellei tapaamista ole sovittu vuotta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sivusta seurannut, kun eräskin ystäväni tekee kaiken miehensä kanssa. Kului muutamia vuosia ja havahtui kun on aivan yksin. Itse olen suhteista huolimatta pitänyt yhteyttä ystäviini, ja järjestänyt aikaa heille. En ole koskaan ollut yksinäinen.
Nyt puhun vaan itsestäni, enkä usko että kaikilla tosiaan johtuu samasta.
Oon ADD. Mulla on todella vaikea ylläpitää monia suhteita samaan aikaan, olipa kyse ystävyydestä tai mistä tahansa. Pystyn keskittymään muutenkin elämässä vaan yhteen asiaan kerrallaan. En ole ikinä ollut ns. normaalisti sosiaalinen, mulle on riittänyt yksi ystävä jonka kanssa jutella ja vaihtaa kuulumisia. Vaikka olisi ajatuksena ihana joku ystäväporukka, jonka kanssa tehdä ja puhua, niin mulle se olisi kauhistus, että pitäisi useampiin ihmisiin olla yhteydessä päivittäin. Kaikki tuommonen väsyttää ja vie voimia. Jos viikkoon on sisältynyt hurjasti ihmisiä, niin mun on pakko päästä lataamaan akkuja ihan itsekseen.
En mä sitä tahallani tee, en vaan osaa =/
On varsin inhimillistä ja tavallista keskittyä siihen, minkä kokee maailman tärkeimmäksi varsinkin seurustelun alkuvaiheessa. Kun elämä arkipäiväistyy, muutkin asiat alkavat taas merkitä jotain. Sitten voi tosiaan olla myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
On varsin inhimillistä ja tavallista keskittyä siihen, minkä kokee maailman tärkeimmäksi varsinkin seurustelun alkuvaiheessa. Kun elämä arkipäiväistyy, muutkin asiat alkavat taas merkitä jotain. Sitten voi tosiaan olla myöhäistä.
Ymmärrän nuoret, mutta hei aikuiset ihmiset. Monesti se parisuhde ei edes kestä... Mutta jos olet valmis jonkun gubben takia jättämään rakkaat ystäväsi, niin sitten turha porata eron tullessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on löytänyt jotain vikaa kaikista ystävistäni ja keksinyt erilaisia tapoja heittäytyä hankalaksi aina, kun yritän saada aikaan kaverimenoja. Vähätkin ystävyyssuhteeni ovat laimentuneet, mutta lämmittelen niitä uudelleen ja harkitsen vakavasti eroa. Anteeksi ystävät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on löytänyt jotain vikaa kaikista ystävistäni ja keksinyt erilaisia tapoja heittäytyä hankalaksi aina, kun yritän saada aikaan kaverimenoja. Vähätkin ystävyyssuhteeni ovat laimentuneet, mutta lämmittelen niitä uudelleen ja harkitsen vakavasti eroa. Anteeksi ystävät!
HUH!
Ei mun ole tarvinnut kuin jättää naispuolisten kaveeraminen pois, turhaan mä uuden naiseni mieltä pahoitan enkä edes halua naistani moisella kiusata, mutta muuten kyllä kaikki ystävät on tallessa ja yhdessä toistemme kavereita tavataan. En siis tiedä mistä puhut.