Miksi alle 22v äitejä mollataan niin pahasti?

Teiniäitiys ei ole hyväksi lapselle.

Muutenkin sen ikäisen kuuluu opiskella ja elää nuoruuttaan, eikä yrittää "vakiintumista" jossain opiskelija-asunnossa.

Joillakin ihmisillä on tapana mollata kaikkea keskiarvosta poikkeavaa. Ihmettely ei ole sama asia, vaikka sekin välillä huvittaa: 17 v sitten laitoksella ihmeteltiin "nuorta rouvaa" (22 v) ja puoli vuotta myöhemmin autokoulussa "vanhaa rouvaa". Taivastelijoille voi hymyillä ja jatkaa matkaansa.

Varmaan ajattelevat, että olette aivan liian nuoria ja lapsellisia pitämään huolta lapsista. Ajattelevat, että elämänne menee hukkaan. Jotain semmoista. Se on aika hassua, koska tuonikäinenhän on biologisesti ajatellen parhaassa lisääntymisiässä, ja "vanhaan hyvään aikaan" tuonikäisenä pitikin jo olla ainakin yksi lapsi tehtynä. Minusta siitä on kyllä paljonkin etua, jos saa lapsensa nuorena (no ei nyt 12-vuotiaana kuitenkaan :D) - aattelepa, kun sun lapsesi on parikymppinen, sinä olet semmoinen nelikymppinen - vielä teräkunnossa ja voit alkaa taas "elää omaa elämää" kun lapsi / lapset alkavat lentää pesästä!

Minä en oikein tiedä, mikä olisi ihmisten mielestä se ainoa oikea ikä saada lapsia. Tuntuu, että marginaali on hyvin kapea, koska toisaalta vanhoja vanhempia mollataan ihan samalla tavalla - ollaan puolesta huolissaan joka asiasta, raskaaksi tulemisen vaikeudesta, mahdollisista kehitysvaurioista, ja onhan vanhempi jo aivan ikäloppu lapsen tullessa aikuiseksi...

Kun ei osata ottaa ihmisiä ihmisinä ja yksilöinä. Joku 20-vuotias on vallan kypsä äidiksi, joku ei ole sitä 40-vuotiaanakaan.

Vierailija kirjoitti:

Teiniäitiys ei ole hyväksi lapselle.

Muutenkin sen ikäisen kuuluu opiskella ja elää nuoruuttaan, eikä yrittää "vakiintumista" jossain opiskelija-asunnossa.

22-vuotias ei ole teini. Teini-ikä = 13 - 19 vuotta (teenage englanniksi)

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin sen ikäisen kuuluu opiskella ja elää nuoruuttaan, eikä yrittää "vakiintumista" jossain opiskelija-asunnossa.

Sanoo kuka? Sinä ja kuka muu?

Ei ne osaa eikä ymmärrä. Niitä ois vielä hyvä nus.sia ihan vapaasti.

Rajusti jatketun pirin käyttäjät eivät vielä monelle rajoittuneelle edusta "normaaliutta"

Tulin itse äidiksi jo 19 vuotiaana. Perheemme kuopus syntyi nyt pari vuotta sitten minun ollessani 28. Näin jälkeen päin ajatellen, vaikka hyvä äiti olenkin ollut, niin onhan tuo 19- päälle 20 aivan todella nuori! Mutta ei siinä mitään pahaa ole. Hyviä äitejä suurin osa! :)

Koska 99% tuon ikäisistä luulee tietävänsä elämästä kaiken. Parisuhde harvoin kestää. Lisäksi se nuoruus ihan todella jää sivuun, tai jos elämän ainoa tehtävä on tulla äidiksi niin sekään ei ihan todella ole lapselle hyväksi, kannatella äitinsä elämää. Tämä on siis se oletus ja siinä on totuuden siemen.

Ja olin itsekin teiniäiti. Lapsen päätin pitää ainostaan siitä syystä, että tiedostin kaikki nämä "vaaramomentit" ja pohdin etukäteen miten ne hoidan. En olettanut mitään, osasin olla myös teini, kannoin vastuutani tiedostaen, että olen kasvattamassa uutta elämää ja pyysin apua kaikessa mikä tuntui vähänkään haastavalta hoitaa itse. Rakensin laajan tukiverkon ja käytin sitä. En siis vaan heittäytynyt äidiksi. Meillä meni näin ihan hyvin, mutta kaikki muut menivät juurikin kaavan mukaan.

Kertokaapa minulle mitä elämäntapaa ja valintaa ei haukuta jos se hiukankaan poikkeaa ns. normista?!

Kuka ne normit asettaa, no enemmistö varmaan. Niistä pidetään kiinni ja kaikki niiden ulkopuolella on tuomittavaa, huonoa ja vihattavaa. Nuorelle ihmiselle se tieysti on haastavaa, kun henkinen kypsyminen on vielä kesken. Toivon kuitenkin vahvuutta olla oma itsensä ja seisoa omien valintojenne takana, ulvoo se hyeenalauma miten paljon tahansa.

Viha tuntuu olevan suomalaisia käynnissä pitävä ja ainoa voima. Vihataan sitä ja vihataan tätä. Suorastaan absurdeihin mittoihin on menty. Viha kumpuaa kateudesta. Kateus siitä, että koetaan erilaisen päätöksen tehnyt uhkana ja potensiaalina vaarana viedä jotain itseltä. Typerää? Niinpä.

Näin aloittajana en koe olevani millään tasolla huonompi vanhempi kun muut, vain ikäni takia. Vanhempana synnyttäjänä ei sairaalan ruuissa olisi lukenut ikääni tai en olisi sossua käynyt tapaamassa,mutta muuten eletään ihan normaalia vauvaelämää. Vauvalla kaksi täysikäistä huoltajaa ja vanhempaa eikä meidän perhe elätä lasta sossutuilla lapsilisää lukuunottamatta. Eletään ihan kivasti pk-seudulla isossa asunnossa ja vauvalla kaikki tarpeellinen ja tarpeeton ja ihan liberoihinkin on varaa.

Ammatin kerkee, töihin kerkee mutta mikä kiire. Tää on hyväksi meille ja meidän perheelle eikä meidän lapsi varmasti jää mistään paitsi sen takia että toinen vanhemmista on ”aivan liian nuori” Eletään varmasti paremmin kun suuri osa oikeessa iässä vanhemmiksi tulleista.

Eiköhän niillä ole oma elämä hukassa, jotka tuollaisia päivittelee. Ei se ikä tee kenestäkään hyvää äitiä, vaan asenne ja rakkaus lasta kohtaan.

Ehdin itse täyttää 22 kaksi päivää ennen kuin esikoiseni syntyi. En koe menettäneeni mitään, vaikka perustin perheen nuorena. Avioliitto voi edelleen hyvin, esikoinen opiskelee kahta yliopistotutkintoa ja elää avoliitossa mukavan nuoren miehen kanssa. Esikoinen on ihana ihminen, rakastava, hauska, älykäs ja kaunis nuori nainen. Hän ei ainakaan tunnu mitenkään kärsineen nuorista vanhemmista.

Kaksi hänen jälkensä syntynyttä lastamme ovat aivan yhtä ihania ja kunnollisia opiskelijapoikia. Ihan tavallista elämää olemme siis eläneet ja nyt nautiskelemme miehen kanssa taas kahdestaan elämisestä kun lapset ovat lähteneet kotoa.

Itse sain lapseni 25-vuotiaana ja olen saanut kuulla paljon kuinka ”nuori äiti”olen”. Ne säälivät ja loukkaavat kommentit satuttavat ja ärsyttävät. Tuntemattomat sanovat, että minulta jäi elämä elämättä.

Hassua miten jotkut luulevat tietävänsä paremmin toisten puolesta. Me toteutimme unelmamme, vaikka teimme lapsen ”nuorena”. Esim. asuimme kahdessa eri maassa ulkomailla pidemmän pätkän ja opiskelimme haaveilemamme ammatit. Nyt lapsi on menossa syksyllä eskariin ja asumme ainakin toistaiseksi Suomessa, koska täydennän omaa koulutustani. Monet ystävät alkavat nyt mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Vauva- ja pikkutaaperoarkea katsellessani en voisi olla onnellisempi omasta elämäntilanteestani.

Koska tuonikäiset ovat ihan oikeasti vielä aika lapsia. Kyllähän sitä itsekin silloin luuli olevansa niin aikuinen ja viisas, mutta kun nyt taaksepäin katsoo niin ihan kakara sitä oli. Harva siinä iässä tietää, mitä oikeasti elämältään haluaa.

Ja voi olla sitäkin, että aika monesti oletetaan, että lapsi oli vahinko.

Itse olen kärsinyt keskenkasvuisista vanhemmista. Ei kaikki tosin ikään liity. Äitini on pitänyt minua melko pienestä terapeuttinaan. Isä on lähes suoraan ilmaissut, miten liian nuorena saatu lapsi on pilannut hänen elämän, mutta vastuunsa kuulemma vain joutuu kantamaan. Minulle hokenut koko elämänsä, että lapsia ei ainakaan kannata hankkia:( Tosi sekavaa meidän lapsuus rahapulalla höystettynä.