Ai hemmetti miten vaikea ihmissuhde.

Taustoja: Nuorempi mies jonka tunsin pintapuolisesti ja välillä juteltiin hyväntuulisesti mesessä kevyistä asioista, muutaman kerran kännissä avautui parista isäsuhteen traumasta mutta niihin ei ikinä palattu.
Talvella lähetti viestin ja toivotti hyviä pyhiä. Kun lähetin samat takaisin, kertoi että pää hajoaa ja lähtee päivystykseen. Siitä lähti sitten syvempi keskustelu joka katkeili välillä, ollaan nähty ja käyty kävelyllä ja muutamassa tapahtumassa. Välillä ei kuulu mitään ja olen helvetin huolissani ja välillä tulee niin henkilökohtaisia juttuja että edes parhaimmat ystävät eivät ole tuollaisia kertoneet.
Tunnen itseni suurimman osan ajasta inhottavaksi tunkeilijaksi mutta tuo mies on sanonut että minun seurani auttaa ja että olen hänen "terapeuttinsa"
En vain kestä sitä että normaalit etäisyyssäännot ja käytös ei nyt päde tässä suhteessa. Tunnen tekeväni jotenkin väärin, olevani väärällä alueella.
En toki katkaise suhdetta mutta miten ajattelisin toisin?