Asia on alkanut katkeroittaa minua
Kaapissa eläminen on alkanut katkeroittaa minua. En kuitenkaan osaa edes kuvitella tulevani ulos. Ensimmäiset 10 vuotta teini-iästä aikuisuuteen meni siinä, että itse oivalsin ja melkein hyväksyin asian.
Olen uskonnollisesta, arvokonservatiivisestä perheestä. Olen sukuni kanssa läheinen. En jaa heidän kanssaan samoja arvoja tai uskoa, mutta kunnioitan heitä. He sen sijaan eivät enää kunnioittaisi minua, jos kertoisin että pidän naisista. Jo uskosta ero oli kamalaa.
Miten ihmeessä jotkut uskaltavat tulla kaapista, kun itselläni jo ajatus siitä aiheuttaa kauhean ahdistuksen ja suuren möykyn kurkkuun, josta pitäisi saada ulos puhetta?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos menisit terapiaan, ja opettelisit olemaan itsenäisempi, niin että et enää olisi noin riippuvainen lähipiirisi mielipiteistä? Oletko vanhoillislestadiolainen?
Mielestäni terapiaan kuuluisivat enemmän sukulaiseni, kuin minä. Ja en kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ap
Ex-lestana ymmärrän tilanteesi varsin hyvin. Ei käy kateeksi :D
Ei sinun seksuaalisuutesi heille kuulu. Miksi heidän edes tarvitsisi tietää? Juttele vaikka luotettavan ystävän kanssa jos siitä on pakko saada puhua jonkun kanssa.
Mitä jos menisit terapiaan, ja opettelisit olemaan itsenäisempi, niin että et enää olisi noin riippuvainen lähipiirisi mielipiteistä? Oletko vanhoillislestadiolainen?