Narsistin kanssa eläminen

Miehelläni on valtavasti narsistisia piirteitä. Hän ei ole koskaan väärässä. Kaikki on aina jonkun muun (minun) syytäni. Hän määrää ja muut tottelevat (ei kylläkään meidän perheessä), hän on valtavan mustasukkainen enkä minä saisi mennä mihinkään, mutta herra itse saattaa olla pois kotoa liki vuorokauden ja suuttuu kun kysyy että missä v-tussa sitä on oltu. Loukkaa itse pahasti puheillaan, ja loukkaantuu verisesti kun hänelle sanoo takaisin. On pitkävihainen ja kaivelee menneitä virheitäni ja sanomisiani loputtomiin.

Minä olen kyllä laittanut hanttiin alusta saakka, ja se saattaa olla yksi syy miksi olemme jopa 8 vuotta pysyneet yhdessä. Mies ei kauaa jaksaisi nössykkää, myöskään itse en enää edes osaisi olla kiltin miehen kanssa.

Arki meillä on sellaista usein, että mies vaikka valittaa että roskapussi haisee ja mun pitäisi viedä se ulos. Vastaan yleensä, että kädet ne on sullakin, vie itse. Se sitten lopuksi vie jolla haju ottaa enemmän nenään. Samoin muihin siivoamiseen liittyvissä asioissa, kun olen ”laiska” ja hän pyrkii alistamaan, käskytän ukkoa itse tarttumaan imuriin tai mappiin. Usein päädymme jakamaan hommat.

Minä päätän missä ja milloin lomailemme, ja siitä mies jaksaa aina valittaa ja uhkailla ettei lähde. Aina on kuitenkin lähtenyt. Haukkuu mitä rumimmilla ilmaisuilla suuttuessaan ja minä lähden ihan samaan mukaan. Minua ei huoritella ilman että mies saa itse kuulla olevansa tyhmä mulkku jota kukaan muu ei jaksaisi katsella. Mies uhkailee erolla aina suuttuessaan, mutta jos itse sanon, että teen jonkin asian joko hänen kanssaan tai ilman häntä, niin loukkaantuu verisesti ja saattaa olla pari viikkoakin puhumatta. Hän siis voi jättää minut, mutta minä en häntä, enkä saa edes ääneen sanoa. Mies ei ole väkivaltainen, mutta osaa puhua ja sanoa todella inhottavasti.

Kohta aikuinen tyttäreni osaa myös käsitellä isäpuoltaan loistavasti. Hän ei ole kuulevinaan miehen käskyttämistä tai arvostelua, vaan kohtelee miestä kuin ilmaa, ja sekös miestä raivostuttaa. Tyttö on sitten ”tyhmä” ja ”ruma” ja mitä mies keksiikin, kun niin suututtaa. Vielä kun itse oppisi olemaan kuulematta ja kuuntelematta, eikä lähtisi niihin huutokilpailuihin!! Nyttemmin miehessä on alkanut näkyä sellaista, että kaipaa uutta uhria, koska ei saa enää tarpeeksi voittoja sairaalle mielelleen. Tai sitten olen liian vanhaksi tullut hänen silmissään. Mitäpä siitä, itsekin olen koko kevään miettinyt ajankohtaa koska kenkäisen ukon pihalle. Saa nähdä kumpi ehtii ensin.

Tosin... aiemmin kun hän on uhkaillut lähtemisellä ja olen sanonut että senkus meet, niin mies on alkanut mustasukkaisesti udella, että joko on uusi tulossa tilalle. Eihän meillä voi edes huoltomies käydä ilman että mies kysyy että paninko mä sen kanssa. Ei vaan jaksa enää.