Kotona joka ilta kireä ilmapiiri

Vierailija kirjoitti:

Haluan jo oman elämän. Elämine perheessämme on aivan hirveää, muutaman vuoden nuorempi veljeni menee joka asiassa minun edelleni ja minun asiani eivät kiinnosta vanhempia. Mitä pitäsi tehdä, onko vastaavia kokemuksia -poika 14v

Ehdota äidillesi, että tekisit lapsen ja hän voisi toimia sitten mummona ja sitten voisit kysyä, että olisiko heillä ehkä jotain muuta ehdotusta lapsen lisäksi, mitä voisit tehdä jotta he kiinnostuisivat sinustakin.

.

Voit hakea esimerkiksi toiseen kaupunkiin lukioon tai amikseen, mutta siihen on vielä vähän aikaa. Olisiko joku sukulainen tai kaveri joka voisi auttaa? Koulussa voi mennä juttelemaan kuraattorin tai koulupsykologin kanssa, jos kotona on ahdistavaa.

Miksi kaikki huomio menee pikkuveljeen? Onko hänellä joku sairaus tai onko muuten paljon huomiota vievä?

Ei ole. Hän on esiteini ja purkaa huonoa oloansa minuun. Kun tästä sanon vanhemmilleni, vastaus on, että "Emme voi tehdä asialle mitään" Äitini myös huutaa minulle jos osoitan hänen olevan väärässä jostakin asiasta.

Luulisi olevan taitoa tuolaisiin tilanteisiin, koska harjoittelee psykologina.

Olisivatko vanhempasi myös kireänä pikkuveljesi käytöksen takia vai onko taustalla jotain muutakin?

Voisitko viettää enemmän aikaa kodin ulkopuolella, vaikka jonkun kaverin luona? Ei kyllä ole mukavaa jos on kotona aina ikävä tunnelma. Omilla vanhemmillani oli monta vuotta ja lopulta erosivat.

Toivottavasti pikkuveljesi rauhoittuu kun hormonihuurut alkavat laantua. Voisit kyllä sanoa hänelle että käytöksensä ei todellakaan ole ok ja mennä aina pois seurasta jos ei suostu lopettamaan. Ja olis vanhempienkin hyvä ainakin yrittää puuttua siihen

Harrastus olivi oiva keino tähän. Joskin se on pienoinen ongelma, että elämme maalla ja täältä on pitkä matka kaikkialle, eikä julkinenkaan pelaa. Toisaalta veljeänikin kyyditetään monta kertaa viikossa jääkiekkoharjoituksiin, että enköhän minäkin kyydin saisi. Enää puuttuu sopiva harrastus.

Siitä täällä eilen kyselinkin, mutta ketjuni ei onnistunut tavoittamaan ketään. Noh, onneksi on loma tulossa ja minulla on sitten aikaa pähkäillä sopivaa harrastusta itselleni.

Piti kirjoittaa "olisi". Oliivi vitsejä turha laittaa : D

https://www.is.fi/perhe/art-2000000816730.html

Joillakin jää eriarvoisuudesta päälle iso katkeruus.

- Kurja tunne ei olekaan mikään ohimenevä olotila. Kokemus on myrkkyä, joka vaikuttaa ennen kaikkea henkilöön itseensä. Hänellä voi olla huonot välit vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Jos katkeruudessa möyrii ja velloo, se myrkyttää itseä. Asia on tärkeä tiedostaa, ja hakea ammattiapua, esimerkiksi terapiaa.

- Katkeruudesta voi vapautua. Vanhempien näkökulma ei ole ollut niin tietoista toimintaa, he ovat todennäköisesti toimineet parhaan ymmärryksensä mukaan. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa keskustelu auttaa. Itsensä kanssa kannattaa päästä sopuun, sillä katkeruus ei hyödytä ketään.

Anteeksiantaminen on järkevä teko.

- Se on prosessi, joka ei tapahdu hetkessä. Ei mene niin, että vain päättää. Asiaa pitää miettiä ja tehdä päätös monena päivänä uudelleen - ja sitoutua siihen. Omien tunteiden tiedostaminen auttaa. Asian käsitteleminen kannattaa aloittaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Älä anna asioiden pitkittyä ja mutkistua, ja katkeruuden syntyä, Saloheimo sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Harrastus olivi oiva keino tähän. Joskin se on pienoinen ongelma, että elämme maalla ja täältä on pitkä matka kaikkialle, eikä julkinenkaan pelaa. Toisaalta veljeänikin kyyditetään monta kertaa viikossa jääkiekkoharjoituksiin, että enköhän minäkin kyydin saisi. Enää puuttuu sopiva harrastus.

Siitä täällä eilen kyselinkin, mutta ketjuni ei onnistunut tavoittamaan ketään. Noh, onneksi on loma tulossa ja minulla on sitten aikaa pähkäillä sopivaa harrastusta itselleni.

Tämä on hyvä idea. Millaiset asiat sinua kiinnostavat?

Oletko hyvä esim. matematiikassa, kielissä, taideaineissa? Kannattaa hakea kauaskin erityislukioon opiskelemaan tai käydä lukio vaikka kansanopistossa jos mahdollista jos elämä kotona on mahdotonta.

Pikkuveljesi murroikä on vasta aluillaan eli helpotusta ei ole ihan heti oletettavissa. Monesti jääkiekkojoukkueiden valmentajat vielä suosivat sellaista röyhkeän aggressiivista käyttäytymistyyliä koska toivovat saavansa aggressiivisia mutta kurinalaisia pelaajia joukkueeseen. Tuohan on järjetön toivomus koska ne kaksinkamppailut ja väännöt voitetaan taidolla, joka syntyy lahjakkuudesta yhdistettynä tuhansiin harjpottelukertoihin.

Oma poikanikin teki kuten valmentaja sanoi ja laukoi sata kiekkoa osittain peitettyyn maaliin kotipihalla aina kun tuli koulusta. Hän lopetti jääkiekon vaikka sai peräti kaksi palkintoa viimeisimmällä kerralla koska oli nimenomaan lopun kyllästynyt pukuhuoneen tympeille jutuille. Jälkikäteen hän on todennut lätkäjunnulle sallitun maailmankuvan olevan todella ahdas eli ei saa olla kiinnostunut mistään muusta kuin jääkiekosta ja nettipornosta jne. Mistään henkevämmästä ei saa keskustella tai tulee homotelluksi. Mistään uutisista ei voi keskustella jne.

Eli poika kasvoi tavallaan jääkiekkojoukkueesta henkisesti ulos ja alkoi voida henkisesti pahoin. Hän ei ole mikään nettipornofriikkikään koska kyllästyi peruskoulun välitunneilla siihen, että jengi katsoo vain nettipornoa. Poikani totesi kerran, että koulupoikien suosima nettiporno on tympeää. Häntä iljetti erityisesti yhden videon vauvan pään kokoinen peräreikä. Oli tarpeeksi vanha ymmärtääkseen ettei noissa kohtauksissa ole ainakaan altavastaaja selvin päin.

Pojan kaveripiiri vaihtoi totaalisesti mutta hän on nyt onnellisempi kuin vuosiin. Mistä sinä olet kiinnostunut?

Minua kiinnostaa politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Pyöräilykin on mukavaa, mutta täällä ei paljon pyöräilykelpoisia päällystettyjä teitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa politiikka ja yhteiskunnalliset asiat. Pyöräilykin on mukavaa, mutta täällä ei paljon pyöräilykelpoisia päällystettyjä teitä ole.

Pyöräily on ainakin helposti aloitettava harrastus. Pyöriä on monenlaisia, maantiepyöriä, maastopyöriä jne. Ei välttämättä tarvitse olla päällystetty tie.