Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita 80-luvulla syntyneitä, joita kuritettiin ruumiillisesti, vaikka se oli jo kielletty?
01.06.2018 |
Olen viime päiviän jostain syystä pohtinut paljonkin omaa lapsuuttani. Vanhempieni kasvatustyyli oli hyvin autoritäärinen ja he käyttivät usein ruumiillista kuritusta, jos emme totelleet. Muistan hyvin, että minä (vanhin lapsi) ja keskimmäinen lapsi saimme selkäsaunoja, mutta en muista, että 90-luvun puolella syntynyttä sisarusta olisi kuritettu ainakaan niin rajusti kuin meitä vanhempia. Olenkin miettinyt, että olisiko joku tuttava voinut huomata asian ja huomauttanut vanhemmilleni siitä. Vai oliko jonknilainen asennemuutos tapahtunut tuossa muutamassa vuodessa? Emme olleet päiväkodissa, jossa olisi kyllä remmin jäljet nähyty heti. En ymmärrä miten kukaan vanhempi voi niin kovasti kurittaa lastaan! Äitini myös käytti henkistä väkivaltaa, kuten itkusta pilkkaamista tai automatkalla hän saattoi jättää meidät kävelemään, jos emme osanneet käyttäytyä. Hän otti meidät kyllä kyytiin, mutta lapsena tuo hylkääminen tuntui todella pahalta! Meille lapsille ei koskaan edes yritetty selittää mitään käyttäytymissääntöjä, vaan piiskaa tuli, jos emme osanneet käyttäytyä.
Ulospäin lapsuudenperheeni oli aivan normaali. Taustalla ei ollut mitään päihde- tai muuta elämänhallinnan ongelmaa. Me lapset olimme kilttejä ja rauhallisia (koska emme uskaltaneet tehdä mitään, koska emme tienneet miten olisi pitänyt käyttäytyä). Kukaan ei varmaan uskoisi millaista lapsuutemme oli, vaikka kertoisinkin. .Vanhempani varmaan yrittivät parhaansa, vaikka kasvatustapansa olikin aivan kamala.
Kommentit (5)
Lapsuuden perheessä tämä oli myös tapana. Uusia menetelmiä ei ehkä hyväksytä helposti ja epäillään niiden toimivuutta. Itse olen saanut paljon kovemman kurin kuin kymmenen vuotta nuorempi sisareni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin tutulta kuulostaa ja olen syntynyt vuonna 1987. Meillä selkäsauna tuli todella helposti ja se annettiin pieksemällä koivu oksalla paljaalle pyllylle. Nöyryyttävintä oli, että usein se oksa piti vielä itse mennä hakemaan. Muistan kun viivyttelin sen hakemisessa pihalla ja äiti tuli ovelle huutamaan, että ala tulla jo. Eikä tietenkään mitään selitetty tai pyydetty myöhemmin anteeksi.
Meilläkään ei ollut kotona liikaa alkoholinkäyttöä tms., mutta matalasti koulutetut vanhemmat omine ongelmineen.
Käsittämätöntä, en koskaan voisi tehdä omille lapsille noin. Huono omatunto on tullut jo siitä, jos olen joskus väsyneenä napannut kiukutteleva lasta liian napakasti käsivarresta kiinni erottaedsani kiukkuavat sisarukset toisistaan.
Olen vuosimallia '84, oli kyllä omassakin perheessä ruumiillista kuritusta kun olin pieni. Tukkapölly taisi olla yleisin, ja nyt kun muistelen, niin varmaankin ainoa "tehokeino." En koe, että siitä olisi itselleni sen ihmeempiä traumoja jäänyt, mutta ei se tietenkään tee asiasta mitenkään hyväksyttävämpää.
Omat vanhempani ihan tavallisia työläisiä, ei alkoholi- tai muita päihdeongelmia (päinvastoin, ovat edelleen raivoraittiita!), mutta varmaankin omasta rankasta lapsuudestaan toivat nämä vähemmän ihanteelliset kasvatusmetodit myös omaan kotiinsa. Olen perheeni nuorin, joten en tiedä, olisiko heidän käyttäytymisensä vuosien saatossa muuttunut.
90-luvulla asiasta ruvettiin ilmeisesti vähän avoimemmin jo puhumaan & tällaista käytöstä paheksumaan, liekö siinäkin syy siihen, että nuorempi sisaruksesi pääsi vähemmällä. Täytyy kyllä sanoa, että aika karmeilta kuulostivat nuo muut kurituskeinot, esim. tielle jättämiset :(
Olen syntynyt -93 ja minua on tukistettu ja joskus lähetetty hakemaan vitsaa metsästä, se laitettiin odottamaan "jos vielä kerran", mutta ei sillä sentään lyöty.
Tukkapöllyä sain, muuta ruumiillista kuritusta ei ollut.
nosto