Oletteko koskaan eronneet sellaisessa tilanteessa,

Kyllä, mutta avioliiton todellisuuteen verrattuna elintaso parani mm. siksi, että elatusavun myötä mieskin osallistuu lapsen kuluihin. Maksaa Kelan minimien mukaan n. 150 e. Omien tulojeni käytöstä voin nyt päättää itse eikä tarvitse huolehtia miehen tarpeista, mikä on valtava helpotus eikä vain rahallisesti. Miehellä oli parempi palkka kuin minulla, muttei se tuntunut hänelle riittävän. Lapsen ja minun kulut jäi minun vastuulleni ja yhteinen talous kaipasi muutenkin minun panostustani. Erosin kuitenkin muista syistä tai miten sen nyt ottaa, jos pääsyy oli miehen itsekkyys, pihiys ja itseensä käpertyminen. Talous oli vain yksi sen ilmenemä.

Voi miten paljon ero kevensi elämää!

Kiitos vastauksesta. Itselläni ei ole lapsia tästä eikä aiemmista suhteista. Eli sikälihän tilanne on ihanteellinen. Eron jälkeen jäisi vielä jonkin verran tasinkoa minulle, mutta ei todellakaan puhuta monesta kymmenestä tuhannesta eurosta. Toki iältänikään en ole kovin "vanha" vielä. Mutta se surettaa, että jos en enää koskaan omakotitaloa saa, vaikka se on tarjonnut minulle kaikessa vaivassaan todella ison mukavuuden tunteen. Onko sinkkunaisella, keskituloisella, koskaan varaa asua omakotitalossa.. Yksin ainakaan..

Minä asun, tosin vuokralla. Olen asunut jo vuosia ja viihdyn todella hyvin.

Edellinen vastaaja

Itse olen asunut koko ns. pienen aikuisikäni omistusasunnossa. Lapsena aina vuokralla. Ehkä sieltä tuleekin tämä oma suuri vaikeus ns. pudottautua alemmaksi yhteiskuntaluokissa.. T. Se eka

En ole. En tosin ole ollutkaan sellaisessa parisuhteessa, jossa mies olisi ollut mua merkittävästi varakkaampi. 

Elämä on vaikeaa :) ja on moninaisia varallisuussuhteita toiseen ihmiseen. Ja itse tienaan ihan ok omassa työssäni, mutta sanotaanko näin, että perintöä minun on turha odottaa