Ihhastuuko ihminen ihastuessaaan enemmän omiin mielikuviinsa vai itse henkilöön?

Väitän, että mielikuvaan. Päässään siitä ihastuksesta luo juuri sellaisen kuin haluaa ja yleensä siis sellaisen kuin kaipaa elämäänsä. Mutta riippuu se siitäkin kuinka paljon ko. henkilön kanssa viettää aikaa. Julkkis- ja kaukoihastukset on todennäköisimmin oman pään luomia kuvia, mutta vaikka opiskelu- tai työkaverin, jonka kanssa (oikeasti) viettää aikaa, kohdalla on todennäköisemmin ihastunut ihan siihen henkilöön hänen ominaisuuksiensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Ei pelkästään ihastu vaan jokainen meistä on ikuisesti sen tosiasian vankina, että kukaan toinen ei voi meitä koskaan tuntea sellaisena kuin me itse itsemme koemme.

Ainakin alkuun mielikuviin.

Mielikuviin. Sitten kun henkilöön tutustuu paremmin, ne mielikuvat voivat muuttua paremmiksi ja rakastuu, tai huonommiksi jolloin ihastus laimenee. Noin niin kuin kärjistettynä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Kiiihonttavinta sen kun nainen tahtoo haastaa miehen, mutta ei niin etttä lakkaa kuuntelemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Kiiihonttavinta sen kun nainen tahtoo haastaa miehen, mutta ei niin etttä lakkaa kuuntelemasta.

Enn siis tarkoita että lakkkaa kuuntelemasta älyttömyyksiä vaan jankkausta.

Riippuu siitä, miten hyvin osapuolet tuntevat toisensa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielikuviin. Sitten kun henkilöön tutustuu paremmin, ne mielikuvat voivat muuttua paremmiksi ja rakastuu, tai huonommiksi jolloin ihastus laimenee. Noin niin kuin kärjistettynä

Niin, jommin kummin siinä käy. 😥 On helppo ihastua sellaiseen henkilöön, joka antaa hyvän ensivaikutelman: on esim. tosi mukavan oloinen ja hyvännäköinen. Myöhemmin sama henkilö saattaa osoittautua aivan toisenlaiseksi kuin aluksi luuli. Ainakin tällaisissa tapauksissa voi tulla pettymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Kiiihonttavinta sen kun nainen tahtoo haastaa miehen, mutta ei niin etttä lakkaa kuuntelemasta.

Enn siis tarkoita että lakkkaa kuuntelemasta älyttömyyksiä vaan jankkausta.

Ööh.. vai niin. 😦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Kiiihonttavinta sen kun nainen tahtoo haastaa miehen, mutta ei niin etttä lakkaa kuuntelemasta.

Enn siis tarkoita että lakkkaa kuuntelemasta älyttömyyksiä vaan jankkausta.

Ööh.. vai niin. 😦

Jaaa, etttä voi se olla toisinkin päin vai? :) Toki toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Kiiihonttavinta sen kun nainen tahtoo haastaa miehen, mutta ei niin etttä lakkaa kuuntelemasta.

Enn siis tarkoita että lakkkaa kuuntelemasta älyttömyyksiä vaan jankkausta.

Ööh.. vai niin. 😦

Jaaa, etttä voi se olla toisinkin päin vai? :) Toki toki.

Toisin päin? 🤨

Ihan tapauskohtaista. Mä olin tuntenut mieheni jo pari vuotta kaverina, olin nähnyt mm millainen hän on stressaavissa tilanteissa ja vihaisena, ja tilanteissa joissa hänellä ei ole motiivia esittää mitään (parempaa kun onkaan). Oli siis ihan realistinen kuva jo ennakkoon, rakastuin ihmiseen. 

Mutta etenkin etäsuhteessa helposti alkaa kuvitella toiselle niitä toivottuja ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, miten hyvin osapuolet tuntevat toisensa. 

Ja riippuu siitä millaiset tarpeet ihastujalla on. Jos oikein kovasti haluaa löytää kumppanin ja on tietty mielikuva millainen hänen pitäisi olla, niin luulen, että silloin on vaarana ihastua omiin mielikuviinsa eikä oikeaan ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Itse ainakin naisessaa herättää kiiinnostusta se kun naiseen vaoimakas luonne tulee esille, mutta toisaalta se onn mystistä jos se on piilossa ja yht äkkkiä rohkenee sen paljastaa.

Kiiihonttavinta sen kun nainen tahtoo haastaa miehen, mutta ei niin etttä lakkaa kuuntelemasta.

Enn siis tarkoita että lakkkaa kuuntelemasta älyttömyyksiä vaan jankkausta.

Ööh.. vai niin. 😦

Jaaa, etttä voi se olla toisinkin päin vai? :) Toki toki.

Toisin päin? 🤨

Hm.. olenko jankannut jostain...?

Sekä että. Olen ollut nuoruudesta asti ihastunut mieheen, josta tuli melkein miesystäväni. Olin huonossa suhteessa toisen kanssa ja silloin lähdin siitä kurjuudesta pois kuvittelemalla tämän ihastuksen kanssa kaikkea ja keksimällä erilaisia tarinoita. Tottakai ihastuin silloin lapsellisesti mieheen vielä enemmän. Myöhemmin näin miestä, juttelin hänen kanssaan ja vähitellen ihastus karisi kokonaan pois. Mies ei ollut pätkääkään sellainen kuin olin ajatellut. Ihan mukava kyllä, mutta ehkä juuri sen takia jutusta ne ei mitään nuorempana tullutkaan.

Myöhemmin tutustuin toiseen mieheen ja päätin, että en ala kuvittelemaan hänestä yhtään mitään, en vaikka tekisi kuinka mieli. Niinpä funtsasin vain niitä asioita joista olimme jutelleet ja asioita, joista voisimme puhua, kun taas näkisimme. Näimme, juttelimme ja ihastuimme molemmat ihan täysillä toisiimme. Ihastuin siihen aitoon ihmiseen, joka hän oli, en mielikuvaan.

Ihastuin tutustuessani työn kautta ihmiseen, joka osoittautui olevan huipputyyppi, fiksu, lämmin ja samalla jäätävän hauska. Ensi kertaa tavatessa ja ystävyyteen saakka ajattelin vaan et "ihan kiva", en oikein noteerannut edes. Vaikea kuvitella et mielikuvaan ihastuin. Toki ehkä osin mielikuvaan siitä, millaista olisi olla hänen kanssaan muuten kuin työssä. Sitähän ei tiedä ennen kuin jakaa arjen (toivon).

Varmaan molempiin.

Minuunkin on joskus ihastuttu sen takia, että sanoin jotain minkä mies ymmärsi täysin väärin. Sen jälkeen hän tulkitsi kaikki sanomiseni ja tekemiseni siitä oletuksesta käsin, että olen sellainen kuin hän luulee minun olevan.

Tietyllä tavalla kyllä, mutta kyllähän ne mielikuvatkn ovat (kai?) joidenkin oikeiden asioiden perusteella syntyneet. Itse olen ihastunut ihmiseen, jonka väittäisin olevan älykäs, luotettava ja kaikkia ihmisiä samanarvoisesti kohteleva. Kuitenkaan en tiedä kuin tuon ensimmäisen asian olevan totta.

Ihastuin mieheeni suurin piirtein ensi silmäyksellä. Emme siinä kohtaa tienneet toisistamme mitään, eikä kyllä toisaalta ollut mitään kuvitelmiakaan toisen suhteen. Oli vaan se keskinäinen vetovoima. Tajusin kyllä, että miehessäni on myös ominaisuuksia joista en pidä, mutta sivuutin ne. Varmaan sama toisinpäin myös.