Auttaisiko jos omaksuisi positiivisen asenteen joka päivä tietoisesti?

Todellakin

Kyllä se auttaa - ajan myötä positiivisesta asenteesta tulee tapa. Ja ihan hyvä tapa se onkin.

En tiedä onnistuuko positiivisen asenteen omaksuminen mutta negatiivisen asennoitumisen välttäminen kyllä voi onnistua. Itselleni tulee mieleen positiivisesta asennoitumisesta sellainen vähän feikki juttu. Kun välttää liian tunnepitoista suhtaumista ylipäätänsä, niin veikkaan että se toimii parhaiten.

Olen kokeillut ja sain sekä myönteisiä että kielteisiä tuloksia. Kokeilin sitä siis ihan systemaattisesti, kirjaten ylös tuntemuksiani yms.

Tarkoitan tietoisella positiivisella ajattelulla siis sitä, että ajattelee ja asennoituu positiivisesti tilanteessa, jossa ei spontaanisti ole positiivinen eikä tunne sisimmässään hyvää mieltä, vaan pikemminkin haluttomuutta tai jopa lievää ahdistusta.

Kaksi ensimmäistä päivää meni hyvin, mutta kolmantena päivänä olin näennäisesti ilman syytä todella pahalla tuulella, itkin ja raivosin, mikään ei meinannut onnistua, olin väsynyt jne. Minusta tuntui kuin sisälläni olisi syntynyt kapina positiivista ajattelua vastaan.

Toisaalta kahtena ensimmäisenä päivänä hyödyin tietoisesta positiivisuudesta oikeasti. Minun piti hoitaa vähän ikäviä asioita, ja kaikki meni tavallista sujuvammin ja kivuttomammin.

Ehkä jatkoin positiivista ajattelua liian pitkään yhtäjaksoisesti? Ehkä kannattaisi pyrkiä vain tilapäiseen positiivisuuteen, esim. jonkin tehtävän hoidon ajaksi?

Mielenkiintoinen on ollut havainto, että koen ajatuksen uudesta positiivisuusrupeamasta väsyttäväksi ja kuormittavaksi. Esim. nyt koen, että on liian kuuma uuteen yritykseen. En jaksa ottaa tietoista positiivista asennetta ellei ole pakko. Haluan olla vapaasti.

Kyllä tuo ihan tutkitusti auttaa.

Ihminen on olemassa ennen kaikkea aivojensa kautta.

Jos aivoille toistaa joka päivä, että menee helvetin hyvin ja elämä on juhlaa, niin ennen pitkää elämä alkaa tosiaan tuntumaan siltä.

Samalla tekniikalla voi myös esim. parantaa omaa itsetuntoaan.

Feikki-iloisuus kyllä paistaa läpi. :D 

Toimii, mutta käy pidemmällä aikavälillä aika raskaaksi. Vähitellen tuostakin tavasta tulee helposti luovuttua, jos tulee jotain ylimääräistä ja energiat ovat vähisså. Voisi verrata pikadieettiin. Todelliseen muutokseen positiivisemmaksi ihmiseksi tarvitaan myös muutoksia ympäristössä.

Kyllä. Oma asenne vaikuttaa paljon, miten elämän näkee ja kokee. Voit opetella näkemään hyvän, melkein missä tahansa. Aloita pienistä asioista. Huumori auttaa.

Kannattaa listata päivän päätteeksi positiiviset asiat ja hetket. Tämä auttaa myös siinä mielessä, että tiedostaa kunnolla minkälaiset jutut tuovat elämässä iloa ja mitä siis kannattaa tehdä enemmän.

Itse esimerkiksi huomasin, että aina jos olin jaksanut kokata ruokaa itselleni, se päätyi listalle. Toisaalta en ikinä kirjoittanut "söin pakastepitsaa, ei tarvinnut tiskata". 

Ei, minä teen kaiken väkisin ja tiedostan joka päivä että olen kuolevainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo ihan tutkitusti auttaa.

Ihminen on olemassa ennen kaikkea aivojensa kautta.

Jos aivoille toistaa joka päivä, että menee helvetin hyvin ja elämä on juhlaa, niin ennen pitkää elämä alkaa tosiaan tuntumaan siltä.

Samalla tekniikalla voi myös esim. parantaa omaa itsetuntoaan.

Ei se ihan noin mene, sama jos väittäisi itselleen joka päivä olevansa Usan presidentti ja alkaisi sitten uskoa siihen- ei onnistu. Ennemmin niin, että voi katsoa mitä hyviä asioita on huonojen lisäksi, ei koittaa elää fantasioissa jossa kaikki on täydellistä.