Oletko päässyt eroon ahdistuneisuushäiriöstä?

Vinkkejä?

Mä söin vuosia ssrl lääkkeitä ja pahimpaan ahdistukseen lieviä rauhoittavia. Vaihdoin työpaikkaa, teen nykyään osapäivätyötä ja erosin ja muutin. Kävin läpi elämääni ja tajusin että ajattelun on muututtava ja on osattava olla itselleen armollisempi ja opittava vähän relaamaan. Aika ajoin ahditus vaivaa vieläkin ja joudun ottamaan rauhoittavan mutta pahimmasta selvisin.

Vierailija kirjoitti:

Mä söin vuosia ssrl lääkkeitä ja pahimpaan ahdistukseen lieviä rauhoittavia. Vaihdoin työpaikkaa, teen nykyään osapäivätyötä ja erosin ja muutin. Kävin läpi elämääni ja tajusin että ajattelun on muututtava ja on osattava olla itselleen armollisempi ja opittava vähän relaamaan. Aika ajoin ahditus vaivaa vieläkin ja joudun ottamaan rauhoittavan mutta pahimmasta selvisin.

Kuulostaa tosi hyvältä 😊

Nimenomaan se, että opit kuuntelemaan itseäsi ja tietenkin hyväksyt itsesi. Et tietenkään hae ristiriitoja ja konflikteja vaan valitset tasaisen polun.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan se, että opit kuuntelemaan itseäsi ja tietenkin hyväksyt itsesi. Et tietenkään hae ristiriitoja ja konflikteja vaan valitset tasaisen polun.

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty.

SSRI + Lyrica + Xanor (jälkimmäinen vain iltaisin ennen nukumaanmenoa)

Noilla olen saanut ahdistuksen fyysiset oireet pitkälti kuriin, pystyn tekemään töitä ja käyttäytymään lähes normaalisti . Ahdistavia ajatuksia saattaa silloin tällöin tulla mutta pyrin olemaan takertumatta niihin ja annan ikäänkuin ajatusten tulla ja mennä, vatvomista on vältettävä.

Ilman lääkkeitä olisin varmaan toimintakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

SSRI + Lyrica + Xanor (jälkimmäinen vain iltaisin ennen nukumaanmenoa)

Noilla olen saanut ahdistuksen fyysiset oireet pitkälti kuriin, pystyn tekemään töitä ja käyttäytymään lähes normaalisti . Ahdistavia ajatuksia saattaa silloin tällöin tulla mutta pyrin olemaan takertumatta niihin ja annan ikäänkuin ajatusten tulla ja mennä, vatvomista on vältettävä.

Ilman lääkkeitä olisin varmaan toimintakyvytön.

SSRI-lääkitys minulla on jo. Onko noista lääkkeistä tullut mitään merkittäviä sivuoireita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI + Lyrica + Xanor (jälkimmäinen vain iltaisin ennen nukumaanmenoa)

Noilla olen saanut ahdistuksen fyysiset oireet pitkälti kuriin, pystyn tekemään töitä ja käyttäytymään lähes normaalisti . Ahdistavia ajatuksia saattaa silloin tällöin tulla mutta pyrin olemaan takertumatta niihin ja annan ikäänkuin ajatusten tulla ja mennä, vatvomista on vältettävä.

Ilman lääkkeitä olisin varmaan toimintakyvytön.

SSRI-lääkitys minulla on jo. Onko noista lääkkeistä tullut mitään merkittäviä sivuoireita?

Ei itselleni mutta kuulemani mukaan joillekin ihmisille Lyrica voi aiheuttaa sivuoireita.

Sain työn jossa pärjään, siitä voimaantuneena oikaisin väkisin ajatteluni terveiden kaltaiseksi. Tarvitsen joskus betasalpaajia avuksi.

Tietenkin voin romahtaa jos työasiat muuttuu.

Olen kärsinyt ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta 20 vuotta. Tällä hetkellä en käytä muuta lääkettä kuin Propralia satunnaisesti, mutta olen ollut aikaisemmin SSRI-lääkityksellä. Välillä tuntuu, että lopetin sen liian aikaisin. Lopetin sen, koska oli parempi vaihe ja arvelin pärjääväni tarvittaessa otettavilla lääkkeillä. Propral ei auta kuitenkaan kaikkein pahimmissa tilanteissa. Olen normaalisti työelämässä. Välillä on parempia aikoja, välillä huonompia. Jollain tavalla olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Annan paniikin tulla ja mennä. Valitettavasti harrastan jonkun verran välttämiskäyttäytymistä. Olen miettinyt opiskelemaankin lähtemistä, mutta siihen en pysty.

Olen kärsinyt ahdistuksista suurimman osan elämästäni. Jotenkin olen oppinut hyväksymään, että en ehkä koskaan pääse siitä kokonaan eroon. Yritän vaan pärjätä sen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta 20 vuotta. Tällä hetkellä en käytä muuta lääkettä kuin Propralia satunnaisesti, mutta olen ollut aikaisemmin SSRI-lääkityksellä. Välillä tuntuu, että lopetin sen liian aikaisin. Lopetin sen, koska oli parempi vaihe ja arvelin pärjääväni tarvittaessa otettavilla lääkkeillä. Propral ei auta kuitenkaan kaikkein pahimmissa tilanteissa. Olen normaalisti työelämässä. Välillä on parempia aikoja, välillä huonompia. Jollain tavalla olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Annan paniikin tulla ja mennä. Valitettavasti harrastan jonkun verran välttämiskäyttäytymistä. Olen miettinyt opiskelemaankin lähtemistä, mutta siihen en pysty.

Olen kärsinyt ahdistuksista suurimman osan elämästäni. Jotenkin olen oppinut hyväksymään, että en ehkä koskaan pääse siitä kokonaan eroon. Yritän vaan pärjätä sen kanssa. 

Minulla on myös tätä välttämiskäyttäytymistä jonkin verran. Diagnoosin saaminen on ollut jossain määrin helpotus. En olekaan pelkästään omituinen, kun tietyt paikat ja tilanteet ahdistavat. - Ap

Olen jo päässyt kroonisesta vaiheesta yli. Muutin asumaan yksin toiselle paikkakunnalle ja jätin kaiken opintoja ja ystäviä lukuun ottamatta taakse, ja osa huolista ja kodin myrkyllinen ilmapiiri tuntui jäävän siinä sivussa. Olin syönyt 3 vuotta nukahtamiseen melatoniinia ja myöhemmin mirtazapiinia, kun ahdistusta oli etenkin illalla, mutta sitten päätin, että nyt saa riittää, ja joululomalla vain yhtenä iltana en ottanut enää lääkettä. Nukahdin ehkä joskus aamukuudelta. Ainoa vieroitusoire oli hillitön hikoaminen. Sen jälkeen otin mirtazapiinia ehkä kahtena satunnaisena iltana, kun en vain ollut saanut kunnolla unta viikkoon ja opinnot vaativat keskittymistä. Monta kuukautta meni, mutta hitaasti luonnollinen nukahtaminen on muuttunut vaivattomaksi ja jopa miellyttäväksi koekmukseksi, ja se jo auttoi mielialaan paljon. Tykkäsin teininä nukkumisesta ja viikonloppuna oikein odotin että pääsee nukkumaan, mutta se tunne oli kadonnut tuon ahdistuksen myötä, ja kaipasin sitä. Nyt se on alkanut palailla.

Välillä mulle tulee nykyäänkin nukkumaan mennessä joku "perätön" ahdistustunne, jos esim opinnoissa on ongelmia (tenteistä tulee huonoja arvosanoja ja uudet tentit kaatuvat päälle, eikä kesätöitäkään löytynyt), mutta se on satunnaista ja harvenee koko ajan. Silloin yritän vain olla ajattelematta asiaa tyyliin "no höpsis, kaikki on tähänkin mennessä järjestynyt", käännän kylkeä ja alan ajatella jotain mukavaa.