Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuetteko vanhempianne rahallisesti?
YE
23.05.2018 |
Aihe tuli esiin kavereideni keskuudessa ja mainitsin että siirrän joka kuukausi vanhemmilleni n. 200-700 euroa. Nettopalkkani on n.2300 euroa ja pakollisiin menoihin menee kuussa n. 1000 euroa. Olen siis parikymppinen trade ja vanhempani ovat tulleet Suomeen pakolaisina ja raataneet koko elämänsä erilaisissa pätkätöissä. He ovat aina eläneet kai virallisen köyhyysrajan alapuolella, katto pään päällä ja ruokaa on aina ollut meille lapsille mutta koen ihan luonnolliseksi maksaa heille takaisin.
Tämä herätti aika paljon ristiriitaisia kommentteja, jotkut pitivät ennen kuulumattomana ja jotkut taas osasivat samaistua.
Mielipiteitä?
Kommentit (39)
Joka kk:si tuen äitiäni 400-700e, riippuu menoistani.
Minusta se on ihan ok, sillä äitini keskittyi parhaas työiässä meihin lapsiin ja nipisti aina omastaan eikä näin ollen pystynyt mitää sukanvarteen aikoinaan laittamaan ja eläke on pieni.
Jos itselläni tulot tippuvat enkä pysty joskus tukemaan häntä niin onpahan äidillä sitten vähän säästöä. Suurin osa antamistani rahoista menee kyllä elämiseen ja pienimuotoiseen matkusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmat asuu omistamassamme kerrostaloasunnossa ilmaiseksi. Appiukko ajaa minun omistamaani autoa. Äitini asuu leskenoikeudella omakotitalossa. Olemme siskoni kanssa teettäneet siihen kattoremontin ja tukun muita remontteja. Putkirempan haluaisi seuraavaksi, mutta minun täytyy nostaa kädet ylös, itsellänikin on mieheni kanssa vanha omakotitalo eikä keskituloisen rahat riitä millään kahden talon remppoihin. Äitini sitten syyllistää ja naukuu miten pelottaa kun putket hajoaa hetkellä millä hyvänsä.
Ihan käteistä rahaa emme voi enää lisäksi antaa.
Ei heitä tarvitse tukea, mutta päinvastoin yrittävät tyrkyttää minulle kokojan rahojaan mistä tietenkin kohteliaasti kieltäydyn kun olen kuitenkin ihan omillani toimeen tuleva.
Vierailija kirjoitti:
Minä lapsena syyllistetty tuin boheemivanhempiani. Lukiolaisena tein halot, leivoin leivät, siivosin, korjasin taloa. Myöhemmin ostin ja remontoin heille talon, jonka he kiihkeästi halusivat, järjestin huollot, putsasin kaivot. Käytin heidän hoivaamiseensa kaiken sen energian, mitä ihmiset yleensä käyttävät oman perheensä perustamiseen ja lastensa hoitoon. 25 vuotta ja satojatuhansia euroja myöhemmin voin todeta, että he pitävät tapahtunutta täysin itsestäänselvänä, ihmettelevät vaan, kun minulla ei ole perhettä. Minun näkökulmastani mitään sellaista, kuin vanhempien rakkaus lapsiinsa ei ole olemassa, on vain vallanhalu, syyllistäminen ja omahyväisyys. Omia lapsia en ole koskaan halunnut, vaikea kuvitella että lapsia voisi kukaan (ainakaan minä) rakastaa.
Sinun tapauksessasi on kyllä täysin hyväksikäyttävät vanhemmat. Usko pois ei kaikki tuollaisia vaadi, vaikka saisivatkin lapsiltaan taloudellista tukea. Usein ovat sitten todella köyhiä, että viitsivät edes lapsiltaan ottaa rahaa vastaan. Tavallaan itselleni on itsestäänselvyys että pitää auttaa jos on varaa niin omia vanhempiaan. Mutta ei noin paljon kuin mitä sinä jouduit tekemään.
Uskon että voisit olla kaikesta huolimatta hyvä äiti ja rakastava vanhempi. Ei kannata sitäkään mahdollisuutta heittää kaivoon. :)
Äitiäni tuen silloin kun hän tarvitsee rahallista apua. En koskaan ota häneltä rahaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öhh... velattomia, nettotulot eläkkeelläkin pääomatulojen kanssa yli 5000. Miksi ihmeessä tukisin? Hehän pikemminkin tukee meitä lapsia jatkuvasti, pyytämättä. Maksaa matkoja, antaa muutaman satasen aika usein kirjekuoressa yms.
Mun isovanhemmatkin antoi kummaltakin puolelta vanhemmille vähintään bensarahat käydessä siellä. Ja lapsille joskus sataset (markkaa), ennakkoperintöäkin tuli välillä. Silti mummut oli kansaneläkkeellä ja isoiseillä tavallinen työeläke. Lapset oli kaikki hyvävaraisia ja koulutettuja kummallakin puolella. Omienkin vanhempien nettotulot oli varmaan 3-kertaa enemmän kuin heidän eläkkeet yhteensä...
Ei ole tarvinnut. He ovat tarkkoja siitä ettei meidän perheessä olla kenekään elättinä. Minutkin on opetettu pärjäämään omillani ja tekemään töitä rahani eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan viikkorahani korkoineen nyt takaisin kun tienaan kuukaudessa saman kun äitini eläke on vuodessa. Oli kotiäiti, joten eläke ei paljon kertynyt. Eron jälkeen tilanne onkin se että eläke on se mikä on minimi. Joten av mammat joiden muelestä on kivä hengailla kotona, niin miettipääkä tämäkin aspekti. Myös mies voi kuolla tai vaan päättää lähteä kun ootte liikaa netti shoppailleet ja pihtailleet. Edestänne löydätte....
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin tuntuu että ne on aina tunkemassa jotain väkisin kouraan, vaikka tienaan töissä itse oman elantoni mainiosti.
Minäkin tahtoisin tuollaiset vanhemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti moni auttaa vanhempiaan tekemällä kaikenlaista heille, mutta kantaväestön keskuudessa vanhempien rahallinen avustaminen todennäköisesti on melko vähäistä ja yleensä etupäässä satunnaista.
Vierailija kirjoitti:
Maksan viikkorahani korkoineen nyt takaisin kun tienaan kuukaudessa saman kun äitini eläke on vuodessa. Oli kotiäiti, joten eläke ei paljon kertynyt. Eron jälkeen tilanne onkin se että eläke on se mikä on minimi. Joten av mammat joiden muelestä on kivä hengailla kotona, niin miettipääkä tämäkin aspekti. Myös mies voi kuolla tai vaan päättää lähteä kun ootte liikaa netti shoppailleet ja pihtailleet. Edestänne löydätte....
Miksi äitisi ei mennyt töihin? Pieni eläke on silloin oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. En nyt enkä tulevaisuudessa.
Äitini saa hyvin pieneksi jäänyttä yrittäjäeläkettä. Rahaa hän tuskin suostuisi ottamaan vastaan, mutta aina silloin tällöin sujautan hänen lompakkoonsa mitään sanomatta parikymppisen, ostan palveluita ja ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksan viikkorahani korkoineen nyt takaisin kun tienaan kuukaudessa saman kun äitini eläke on vuodessa. Oli kotiäiti, joten eläke ei paljon kertynyt. Eron jälkeen tilanne onkin se että eläke on se mikä on minimi. Joten av mammat joiden muelestä on kivä hengailla kotona, niin miettipääkä tämäkin aspekti. Myös mies voi kuolla tai vaan päättää lähteä kun ootte liikaa netti shoppailleet ja pihtailleet. Edestänne löydätte....
Miksi äitisi ei mennyt töihin? Pieni eläke on silloin oma valinta.
Auttaisin itse pienituloisia vanhempia, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus. Niin varmasti suurin osa ihmisistä toimisi, jos suhde olisi normaali.
Äitini on myös minimi eläkkeellä oleva ex-yrittäjä. Annan hänelle 400-600 euro kk. Tämän lisäksi vien ruokaa jääkaappiin. Ihan hesalaisia ollaan.
Hienoa toimintaa AP:ltä auttaa vanhempia, vaikka ei omat tulotkaan niin ruhtinaalliset ole.
Omat vanhempani eivät ole tarvinneet apuani normaaleihin elämiskuluihin, mutta jos tarvitsisivat ja pystyisin auttamaan, sen ilman muuta tekisin. Olen kyllä tarjoutunut maksamaan äitini lääkäri-/tutkimusmaksuja, jotta menisi yksityiselle tutkituttamaan kunnolla sairautensa eikä pihistelisi väärässä kohti. Tosin, ei ole tuota tarjousta ottanut vastaan... Ehkä sitten eivät apua siinäkään tarvitse, mutta taitaa heillä muutenkin olla suuri kynnys ottaa minulta vastaan rahallista apua.
En tue.
Vanhempani ovat 60-luvulla koulusivistyksensä hankkinutta sukupolvea, korkeakoulutettua ja vakaissa työsuhteissa eläkeikään asti ollutta, vaurainta sukupolvea koko Suomen historiassa ennen heitä ja jälkeen. Tunnetaan myös nimellä suuret ikäluokat.
He päinvastoin jeesaavat meitä rahallisesti jos tarvitaan, mutta koskaan emme ole kinunneet heiltä rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Minä lapsena syyllistetty tuin boheemivanhempiani. Lukiolaisena tein halot, leivoin leivät, siivosin, korjasin taloa. Myöhemmin ostin ja remontoin heille talon, jonka he kiihkeästi halusivat, järjestin huollot, putsasin kaivot. Käytin heidän hoivaamiseensa kaiken sen energian, mitä ihmiset yleensä käyttävät oman perheensä perustamiseen ja lastensa hoitoon. 25 vuotta ja satojatuhansia euroja myöhemmin voin todeta, että he pitävät tapahtunutta täysin itsestäänselvänä, ihmettelevät vaan, kun minulla ei ole perhettä. Minun näkökulmastani mitään sellaista, kuin vanhempien rakkaus lapsiinsa ei ole olemassa, on vain vallanhalu, syyllistäminen ja omahyväisyys. Omia lapsia en ole koskaan halunnut, vaikea kuvitella että lapsia voisi kukaan (ainakaan minä) rakastaa.