Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Minusta tosi söpöä että jotkut vanhemmat oikeasti ostivat lapselleen tarrakirjoittimen tai kohokirjoittimen :D

Vierailija kirjoitti:

Halusin näyttää Lumikilta tai Milla Magialta, tämä toive toteutui vasta kun 15vuotiaana värjäsin hiukset mustiksi.

Halusin herätä ja huomata muiden ihmisten kadonneen, kuvittelin miten pyöräilisin kauppaan ottamaan vaan sieltä karkkia maksamatta ja sitten menisin kirjastoon makoilemaan lattialle ja syömään karkkia. Ehkä osasyy fantasiaani oli juuri tuo, ettei  kirjastossa saaanut syödä/juoda.

Halusin heinänuhan, koska se kuulost söpöltä. Lopulta minulla sellainen puhkesikin, eikä siinä kyllä ole mitään söpöä.

Hei,mäkin haaveilin lapsena ja nuorena että kaikki ihmiset katoaisi ja sais olla yksin ja että menisin vaan kauppaan ja ottaisin mitä haluaisin ,mulla tää liittyi kotioloihin jotka ei olleet hääppöisiä.

Olin koulukiusattu ja vanhempani vähättelivät asiaa joten aloin toivoa kaikkien vain katoavan. Ajattelin että opettelisin ajamaan isän autoa, hakisin kaupasta ruokaa, istuttaisin porkkanoita ja perunoita kerrostalomme pihaan ja pitäisin huolta orvoista lemmikkieläimistä. Mielikuvissani olin siis jonkinlainen aution lähiön satuprinsessa  kylvämässä porkkanoita kissojen, koirien ja kanejen ympäröimänä iloisesti laulaen.

Veikkaan, että jos kaikki ihmiset olisivat oikeasti kadonneet, minulle olisi nopeasti tullut hätä käteen. Tuskin olisin saanut autoa käyntiin ja miten olisin vapauttanut ne koirat ja kissat lukituista asunnoista?  Kerrostalostakin olisi tullut hyytävän kylmä lämmityksen katkettua. Mutta eihän pieni lapsi osaa ajatella noin loogisesti. Perunapelto keskelle kerrostalon pihaa.. :D

Haaveilin usein siitä, että meidän talo täyttyisi vedellä. Kuinka mahtavaa olisi vaan uiskennella huoneesta toiseen!

Tyttäreni halusi 4-vuotiaana delfiinin.

Tästä keskusteltiin ja yritin selittää miksi se on mahdotonta.

Voisi kuulemma tuoda lentokoneella ja me voisimme kaivaa pihaan altaan sille.

Tästä delfiinistä puhuttiin pitkään ennenkuin unohtui.

Halusin syntymäpäiväni tarjoiluun kalanmaksaöljyä. Suunnattoman suurta boolimaljaa täynnä kalanmaksaöljyä. Perheessämme ei kalaa syöty kuin harvoin, eli graavilohet ja mädit olivat vain juhlatarjoilussa. Jotenkin kuvittelin kalanmaksaöljyn olevan yhtä hienoa ja arvokasta kuin kaviaarin. En saanut, juhlat pilalla.

Halusin kovasti, että olisin ollut katulapsi. En todellakaan tiedä, että miksi halusin sitä, mutta jokus 9-11 vuotiaana kuvittelin, että asuisin kadulla, etsisin ruokaa ja vaatteita roskiksista, kerjäisin ihmisiltä rahaa, nukkuisin yksin jossain roskiksessa jne. Olin melko tyhmä lapsi ja kuvittelin, että olisi hienoa asua kadulla, kun ei olisi kukaan komentamassa minua eikä tarvitsisi esimerkiksi käydä koulussa.

Olisin halunnut, että minulta olisi murtunut tai mennyt poikki luu ja olisin saanut siihen kipsin, minkä lisäksi olisin joutunut mahdollisesti käyttämään kyynersauvojakin. No,  tämä toive sitten toteutui kun olin 13v ja minulta murtui nilkasta luu ja jalkaan jouduttiin laittamaan kipsi. Kyynersauvatkin sain ja viimeistään silloin huomasin, että kuinka tyhmä olin, kun olin toivonut tuollaista.

Halusin joutua pyörätuoliin. Asuinalueellamme oli poika joka oli pyörätuolissa ja hänen vanhempansa lellivät häntä tosi paljon, oma perheeni oli suht ankara. Kuvittelin että jos joudun pyörätuoliin alkavat vanhempani lellimään minua.

Olisin halunnut keliakian, koska ala-asteella luokallani oli oppilas jolla oli se ja olin kateellinen hänelle, kun hän sai eri ruokia kun me muut. No, nyt olen 40v ja minulla todettiin tämän vuoden alussa keliakia, mutta en todellakaan haluaisi, että minulla olisi se.

Lapsuuteni oli ajoittain melko vaikea esimerkiksi isän alkoholismin takia. Toivoin usein, että minulla olisi oikeasti jossain eri vanhemmat kuin omat vanhempani olivat ja että jonain päivänä nämä oikeat, biologiset vanhempani tulisivat hakemaan minut luokseen.

Oman lemmikkisimpanssin. Ajattelin sellaisen olevan pieni, suloinen ja helppohoitoinen pikku apina, joka myös olisi kiltti ja hassu olento, jonka kanssa olisin voinut kaikki päivät vain leikkiä ja opettaa sen tekemään kaikenlaisia temppuja. Sitten olisin myös saanut paljon kavereita, kun kaikki olisivat halunneet jotenkin ihmeellisesti olla kavereitani vain siksi, että minulla on simpanssi. Olin siis melko yksinäinen ja hyljeksitty lapsi

Vierailija kirjoitti:

Halusin kirahvin. En tiedä miten ajattelin sen olevan hyvä lemmikki kerrostaloasunnossa. Halusin myös aikuisena olla punasilmäinen poliisi. Mikään näistä ei ole toteutunut :(

Minäkin halusin kirahvin. Meillä oli kerrostaloasunnossa kaksikin parveketta, joten kirahvin keho olisi voinut olla niillä,  kaula olisi hyvin voinut ulotta ulos parvekkeelta.

Halusin olla kissa. Toivoin kovasti että "taikuri" muuttaisi minut kissaksi. Olin hyvin pieni.😄

Kilpikonnan. Nyt aikuisiällä yhdellä kaveripariskunnalla on kilpikonna ja olen kyllä niin tyytyväinen ettei ole sellaista riesana.

Toivomus joka toteutui: olin pieni lapsi ja toivoin saavani "kultaisen" kahvikupin syntymäpäivälahjaksi. Olin varmaan nähnyt liikaa kahvimainoksia... Näin jälkikäteen ehkä yllättävästi sain sellaisen, äitini kai ajatteli että kahvikuppi on ihan kohtuullinen toivomus. Kuppi oli sen aikainen "mokkakuppi" (nykyisin kai sanottaisiin espressokuppi), joka oli kullattu sisäpuolelta ja korva oli myös kullattu. Ulkopuolella on Karjalan maakuntavaakuna, se on käsittääkseni jokin sarja. Minulla muuten on se kuppi vieläkin. Ikää 50+.

Halusin kuvitteellisen laitteen, millä voi kulkea koulumatkat nopeasti ilman lihasvoiman käyttöä.

Kuvittelin millaisia laitteita voisi olla.

Nykyään olisi jo valinnanvaraa: sähköpotkulauta, tasapainoskootteri, sähkömopo...

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut, että minulta olisi murtunut tai mennyt poikki luu ja olisin saanut siihen kipsin, minkä lisäksi olisin joutunut mahdollisesti käyttämään kyynersauvojakin. No,  tämä toive sitten toteutui kun olin 13v ja minulta murtui nilkasta luu ja jalkaan jouduttiin laittamaan kipsi. Kyynersauvatkin sain ja viimeistään silloin huomasin, että kuinka tyhmä olin, kun olin toivonut tuollaista.

Salaisesti kuvittelin myös, että kipsi jalassa olisi jotain hienoa. Kaikki kirjoittaisivat siihen nimensä ja piirtäisivät siihen sydämiä ja muita kuvia. Saisi erivapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Halusin, että äiti olisi selittänyt minulle mitä se on, kun ihminen ajattelee. Että kuinka se tarkemmin ottaen tapahtuu? Onko se sähköä vai onko se kemiaa? Ja miten ne ajatukset tarkemmin ottaen syntyvät? Ja miten asiat säilyy muistissa? Että mitä aivoissa silloin tapahtuu, kun ajatellaan?

Mutta äiti ei suostunut paljastamaan sitä minulle. Nyt aikuisena olen oppinut luopumaan katkeruudestani tämän asian salaamisesta.

Mietin ihan samoja juttuja pääni puhki;)

Olin ehkä 7-tai 8-vuotias tuolloin ja asia vaivasi minua todella. Mietin ajattelua, miten se syntyy, miten muut ihmiset ajattelevat, miksi ajattelua on ja tosiaan onko se sähköinen, kemiallinen vai jonkinlainen muu tapahtuma aivoissa.

Pelkäsin myös olevani tyhmä tai etten osaa oikeasti ajatella, koska pohdin tällaisia.

Surulliselta tuntuu nyt, etten voinut koskaan kysyä keneltäkään aikuiselta, vanhempani olivat kouluttamattomia, eivät pohdintoja arvostaneet, ja olivat kovia lyttäämään ja alistamaan.

Ahdistaa vieläkin, onneksi aikuisena saa pohtia, ottaa selvää, lukea ja tutkia. Mietin ajattelua aina silloin tällöin vieläkin, sehan on valtavan kiinnostavaa.

Jokin trauma ja pelko jäi omaan mieleen tyhmyydestä, pelkään olevani tyhmä vielä nytkin. Nelikymppisenä korkeakoulutettuna, joka edelleen haaveilee jatko-opinnoista ja jopa alan vaihtamisesta, mutta kun lapselle tätä hoetaan, 'tyhymähä sie olet' tulee ikävää jälkeä.

Ihana tietää, että joku toinenkin on miettinyt ajattelun ja aivojen mysteerejä lapsena.

Halusin joskus lapsena että meidän perhe olisi muuttanut omakotitalosta kerrostaloon. En tajua enää miksi, kun olisi ollut vähemmän leikkitilaa.

Jossain vaiheessa halusin, että olisin orpo ja että jonkun sukulaisperhe vanhemmat olisi adoptoinut minut. En tainnut silloin ymmärtää kunnolla, että sehän olisi tarkoittanut ihan oikeasti sitä, että omat vanhempani olisivat kuolleet.

Sitten taisin jopa haluta, että jäisin orvoksi ja että minusta olisi siksi tullut katulapsi, kun kukaan ei tajuaisi pitää minusta huolta 🤦.