Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Oon lapsesta asti tykännyt luonnosta ja katsellut aina avaraa luontoa ja muita vastaavia ohjelmia. Joskus tuli sitten ohjelma tyyliin goljatkuoriaisista ja näytettiin niiden toukkia. En tiedä miksi, mutta ihastuin siihen valtavaan valkoiseen lihavaan toukkaan ihan kympillä ja haaveilin, että saisin sellaisen, mutta vielä isompana. Tyyliin tyynyn kokoisena (ja että se pysyisi aina toukkana)...

Yllättäen en koskaan sellaista saanut. :'D

Kuvittelin miten hankkisin sille valjaat ja ulkoiluttaisin sitä jne. :D Niin ja olen siis nainen mikä ehkä lisää omituisuutta.

Joskus lapsena tuli hierottua teepannuja ja mehukannuja yms, jotta sais ne 3 toivomusta. Ne oli tietenkin mietitty jo valmiiks. 1. Lemmikki tiikeri, ehdottomasti valkoinen. 2. Suihku, josta sataa kolikoita. 3. Että olisin huipputason maalivahti nhl:ssä.

Ei toteutunu toiveet pannuja ja kannuja hieromalla...

Sitten joskus ajattelin miten siistiä ois jos meidän talossa ois salahuoneita joista kukaan muu ei tietäis kuin minä.

Tää on paras ketju aikoihin!

Halusin talon, jossa on pieni alakerta, iso yläkerta ja kaikki huoneet eri värisiä. Jossain kirjassa oli näin

Minäkin halusin ponin, mutta san saamiseksi halusin nimenomaan oikean taikasauvan.

Yritin valmistaa taikasauvoja itse.. Henkarien poikkipuut taisivat kadota joka henkarista, kun otin nekäyttöön. Maalasin mustiksi, pää oli valkoinen. Taisin ottaa mallia Taika-Jim -sarjakuvasta.

Joka ilta nukkumaan mennessä huidoin taikasauvalla, ja aamulla sitten ensimmäisenä kurkistin sängyn alle, josko siellä nyt vihdoin olisi se poni. 

Taikasauva olisi kyllä tosi kiva..

Halusin lemmikiksi kalkkunan ja sellaisen sain. Mummollani oli iso talo ja siellä meillä oli siskoni kanssa kaksi lemmikkikalkkunaa, jumalattoman kiukkuiset vielä. Kiva oli niitä yrittää ruokkia kun pelkäsin että nokkivat silmät puhki. Olivat yhden kesän ja sitten niistä tehtiin paistia. Mummo suostui ( oli juuri jäänyt leskeksi ) kaikkiin meidän ihme kotkotuksiin. Olihan se kiva että oli kovaäänistä seuraa :) 

Minä halusin rekan. Semmoisen oikean jenkkimallin 18-wheelerin. Pitkällä keulalla. Oikean, ei lelua. En saanut :(

Nyt on pakko nostaa, tänään lapsi toivoi itselleen antilooppia, joka voisi kantaa repun päiväkotiin. Kuulemma se viihtyy oikein hyvin kerrostalossa ja juoda vaikka hunajateetä jos on kylmä. Tänään pitäisi kuulemma käydä eläinkaupasta käydä hakemassa, saa nähdä järjestyykö ihan näin pikaisella aikataululla, ;)

Halusin asua jossakin 20 kilometrin päässä koulusta, että olisin päässyt bussilla kouluun. Oli muka niin kauheaa kävellä se 1,5 km koulumatka aamuisin. Myöhemmin kyllä arvostin sitä, että asuttiin noinkin lähellä kylän keskustaa.

Olisin tahtonut jättiläisetanan lemmikiksi

Keliakian. Yhdellä pojalla oli ja se sai aina riisikakkuja päiväkodissa.

Olisin halunnut olla merenneito, rakastan vieläkin vettä ja uimista.

6-vuotiaana halusin rinnat ja rintaliivit. Joka ilta tuijotin nännejäni ja olin sitä mieltä, että ne on alkaneet kasvaa...

Oman leijonan, jolla olisi iso ja pehmeä harja ja jonka selässä voisi ratsastaa. Talon, jossa asuisi pieniä enkeleitä, saman näköisiä kuin kiiltokuvissa.

Näkymättömyysviitan, oman salatalon.

Siitepölyallergian, kun kaikilla muillakin muksuilla oli.

Siskoni halusi kultaisen kynttilänjalan. Saikin sellaisen joululahjaksi, siinä killui valtava ”timantti”. Oli siitä ikionnellinen ja minä tietty kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Halusin ja toivoin että äitini olisi meikannut. Äitini ei ole koskaan käyttänyt meikkiä. Itse aloin sitten heti 13-vuotiaana meikkaamaan.

Minä halusin kanssa, että äiti olisi meikannut ja hänellä olisi ollut pitkät hiukset. Äidillä oli huono iho ja joskus lapsena/teininä kysyinkin, saanko meikata äidin. Äiti siihen vastasi jotain vähän närkästyneenä, että minkähän takia minun pitäisi hänet muka meikata.

Olisin vaan halunnut peittää ne näppylät ja nähdä äidin joskus oikein kauniina.

Halusin maistaa kaljaa. Ajattelin sen olevan kauhean hyvää, ehkä vähän cokiksen makuista, mutta sitruunaisempaa (?) ja raikkaampaa, mutta ihanan kirpeää.

Joskus kahvilan linjastolle oli läikkynyt vähän jotain, minkä kuvittelin olevan kaljaa. Mietin tosissaan, että ehtisinkö nuolla ne kaljat siitä äkkiä ennen kuin isä huomaa.

Ehkä 18-vuotiaana tuli ekan kerran tilaisuus vasta maistaa kaljaa ja en siitä tykännyt yhtään, enkä tykkää nytkään.

Jossakin kotimaisessa sarjassa joku hienompi perhe kävi aina huvilallaan. Ajattelin, miten hienoa olisi ollut rikas ja omistaa huvila. Meillä oli vaan tyhmä kesämökki, joka oikeastaan oli isän lapsuudenkoti ja sitä pidettiin kesäpaikkana.

No sehän mua ei estänyt alkaa kutsumasta sitä huvilaksi. Kuulostihan se paikka silloin paljon hienommalta ja hohdokkaammalta. Kysyin naapurin tytöltäkin oikein polleana, että lähteekö se meidän kanssa meidän huvilallemme. Naapurin tyttö sitten kovaan ääneen kailottamaan pihalla "äiti, iskä! Saanks mä lähteä mukaan noiden Mölliäisten huvilalle??!"

Ei saanut tyttö lupaa. Tää hävettää vieläkin vähän. Luulikohan ne vanhemmat oikeasti, että meidän perus duunariperheellä oli joku huvila?

Olisin halunnut sellaiset irrotettavat hammasraudat,  joita käytetään (ainakin) öisin niin kuin silloisella parhaalla ystävälläni oli. Väänsin rautalangasta itselleni kiskot ja pidin niitä suussani iltaisin lukiessani kirjaa.

Lisäksi samaisella ystävälläni oli s-vika, ja hän pääsi (huom. pääsi :D ) puheterapeutille alaluokilla. Kotona vaadin saada lukea läksyt ääneen äidille ja suhisutin ässääni mitä kummallisimman kuuloisesti, jotta minunkin s-vikani huomattaisiin. Kappaleen lopussa äiti kysyi, miksi suhisutan ässää niin oudosti, ja minua alkoi hieman hävettää. 

Halusin isona kullankaivajaksi. Päivähoidossa taas yksi poika halusi merirosvoksi, niin tehtiin diili että mä voin kaivaa sitten merirosvoille kultaa.

Mainitsin ideasta äidille, niin tää vaan totesi että sitten mun pitäis muuttaa Lappiin. En tiedä tekikö se sitten unelmasta vähemmän hohdokasta, kun se unelma tyssäsi siihen.

Jotenkin mun vanhemmat oli tosi liberaaleja mun ammattihaaveiden suhteen. Itse asiassa äiti joskus lapsena mulle sanoikin, että ryhdy taikuriksi kun sulla on niin näppärät sormet. En halunnut, koska siihen ikään mennessä olin oppinut, että taikurit on huijareita, eivätkä osaa oikeasti taikoa. Ihan tyhmä ammatti siis.

Olin todella eläinrakas lapsi ja halusin, että meillä olisi ollut koti täynnä kaikenlaisia lemmikkieläimiä. Jostain syystä vanhemmat eivät suostuneet ja nyt aikuisena tajuan, että ei se olisi varmasti ollut kivaa, jos meillä todella olisi ollut jotain 10 koiraa, 10 kissaa ja kaikki huoneet täynnä terraarioita, akvaarioita ja häkkejä, joissa olisi ollut ties mitä jyrsijöitä, lintuja, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, akvaariokaloja, kastematoja, koppakuoriaisia, hämähäkkejä, sammakoita ja ties mitä kaikkia eläimiä. Siinä ei olisi riittänyt rahat, aika niiden kaikkien hoitoon eikä tilat meidän perheelle vaan olisi pitänyt olla 2 taloa, toinen perheelleni ja toinen, jossa olisin ollut luultavasti minä yksin kaikkien eläinten kanssa.