Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Halusin lapsena oman kanalan. :D En tiedä mikä siinä oli, mutta 5-8 vuotiaana änkkäsin lähes joka viikko omaa kanalaa. Se olisi mielestäni hyvin mahtunut 0,5m kertaa 2m parvekkeellemme....

Halusin myös astman. Parhaalla kaverillanikin oli astma. Ja olin mielettömän kateellinen kun hänet saatettiin hakea ambulanssilla koulusta hänen saadessaan pahan kohtauksen...

Opettajallamme (nainen) oli aina caprihousut jalassa riippumatta siitä oliko kesä vai talvi. Ei siinä mitään mutta hänellä oli aivan todella tuuhea ja tumma karvoitus jaloissaan. Olisin halunnut samanlaisen.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin pieni niin kauppoihin tuli sellainen isohkon kokoinen ”pehmohevonen” mikä käveli itsestään latauksen voimin.

Kävin päivittäin talleilla ja minulla oli hoitohevonen. Toivoin tietysti omaa hevosta ihan kamalasti, mutta eipä meillä sellaisiin olisi ollut varaa. Siksi toivoin tuota ladattavaa, kävelevää hevoslelua ihan vimmatusti. ;)

Se maksoi aika paljon ja yritin säästää siihen viikkorahoistani.

Ehkä olisinkin sen ostanut sillä säästin todella sinnikkäästi, mutta vanhempani (äitini ja isäpuoli) olivat aika ilkeitä ja osasi lyntätä alas kyllä tehokkaasti. He nauroi tikahtuakseen ajatukselle kuinka menisin ulkona tekoponilla. Siihen tyssäsi haaveeni.

Jälkikäteen, aikuisena ajatellen se olisi ollut tosi kiva lelu ja ostaisin sellaisen omille tytöilleni jos vaan sellaisia vielä tehtäis ja myytäis Suomessa.

Tuosta tuli mieleeni kun kaverini sai kävelevän nuken! Siis vuosi oli jotain 60-luvun puoliväliä tai hiukan aikaisemmin. Se oli todellakin valtava ihme. En muista tosin halunneeni sitä, ehkä tajusin, että turha toivo. Se taisi olla tuotukin jostain ulkomailta. Hassua kyllä (menee OT:n puolelle) siihen muistoon liittyy Makupala-suklaa ;) Jos ja kun täällä on niin nuoria, ettette tiedä, millaista se oli niin siinä palat olivat irrallaan pahvilevyn päällä. Ei tainnut kauaa olla markkinoillakaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin ponin. Perustelinkin tämän toiveeni sillä, että meillähän oli 2000 m2 tontti, joten helposti talli olisi mahtunut pihan perälle. Ja lupasin TOTTAKAI hoitaa ponin täysin yksin. Ponitoive eli melkoisen pitkään. Ikää taisi olla 5-9 vuotta.

Tämä ei ole pätkääkään outo. Pikemminkin on vaikeaa löytää tyttölasta (ainakin vielä 70-80 -luvull), joka ei olisi halunnut hevosta/ponia. 

Olin tyttölapsi 70-luvulla, en halunnut hevosta enkä ponia, vaan armeijaan. Raivostutti kun naiset ei päässeet. Mietin mistä ne tietää kuinka erinomaisen kenraalin minussakin menettävät.

Bulkkilegoja ja omakotitalon, jonka olohuoneessa on kätevästi uima-allas. Onneksi aikuisena saa vihdoin toteuttaa itseään eikä kukaan muu kuin rakennuslupaviranomainen nillitä.

Esikouluikäisenä sain päähäni että haluan lemmikiksi sinisorsauroksen (kai siksi että oli niin komean näköinen). Minulla oli sille paikkakin katsottuna: arkkupakastimen paikalle varastoon olisi hyvin mahtunut iso amme jossa sorsa olisi voinut kellua. Tästä väänsin vanhempien kanssa monet kerrat kun en millään suostunut käsittämään miksi näin mainio järjestely ei sopisi.

Kadehdin lapsena kavereiden hammasrautoja ja niskavetoja. Olisin halunnut samanlaiset mutta näin aikuisena täytyy olla tyytyväinen ettei semmosille ollu tarvetta.

Halusin myös omat kotiavaimet. Oli epistä kun koulukavereilla roikkui avainnauhassa ikiomat kotiavaimet joilla sitten menivät koulusta kotiin. Meillä oli aina äiti kotona niin avaimille ei ollut tarvetta. Niin ikään aikuisena vaan tyytyväinen että äiti oli aina kotona <3

Mun kotona oli lapsuudessa uima-allas. Se oli oikeastaan tosi tylsä. Me oltiin ehkä 7v kun päätettiin mun kaverin Felipen kanssa täyttää se ja tehdä siitä suo. Kannettiin sinne pihalta multaa ja kasveja ja kaikkea mahdollista maa-ainesta. Me haluttiin et sinne muuttaisi anaconda. Me oltiin tehty töitä jo pari tuntia ennen kun mun vanhemmat tuli kotiin. Äiti ei tykänny yhtään! Ei ajatuksesta anacondasta takapihalla, ei sotketusta uima-altaasta eikä missään nimessä pilatusta puutarhasta. Oma jaguaarikin olisi kelvannut.

Piirtoheittimen. Olen vakavissani halunnut lapsena piirtoheittimen. Toiseksi halusin myös silmälasit ja hammasraudat.

Halusin sisukkaasti kaivaa meidän kotitalon pihalta tunnelin jonnekin salaiseen aarrekammioon. Kiitos Aku Ankka ja Mustanaamio. Kun yritin lapiolla aloitella tunnelia, kielsivät vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Halusin sisukkaasti kaivaa meidän kotitalon pihalta tunnelin jonnekin salaiseen aarrekammioon. Kiitos Aku Ankka ja Mustanaamio. Kun yritin lapiolla aloitella tunnelia, kielsivät vanhemmat.

Minäkin aloin kaivaa tunnelia Kiinaan, aloitin leikkimökin takaa. Sain aikaiseksi ehkä 20 cm syvän kuopan. Siihen tuli hyvä korvasienipaikka, ei mennyt ponnistelut ihan hukkaan.

Minusta Pelle Pelottoman Pikku Apulainen oli ihana ja yritin rakentaa sellaisen itse peltisestä maustepurkista ja sähköjohdon pätkästä. Yritin saada siihen eloa ja olin juuri työntämäisilläni johdon pistorasiaan kun äitini keskeytti puuhat.

Vierailija kirjoitti:

Olin ehkä 8-vuotias kun ajattelin ihan tosissani että menisin isäni puolesta aamulla töihin. Isä heräsi aina 5:15 jotta ehtisi kuudeksi töihin ja säälin häntä kauheasti. Muistan kun äiti illalla klo 22 aikoihin nalkutti isälle miten isä voisi jeesata meidän lasten nukkumaanmenon ja keittiön siivoamisen kanssa. Isää väsytti ihan hirveästi ja teki puoliunessa mitä äiti pyysi.

Laitoin salaa herätyskellon soimaan viideksi, pistin vaatteet päälle ja kun isä heräsi, niin sanoin että jatkaa unia, menen töihin hänen puolestaan. Tiesin tottakai etten osaa tehdä töissä isän duunia, mutta ajattelin että jos olen paikalla pelkästään, niin ei se voi pomoja haitata, kun on kuitenkin tietty määrä ihmisiä töissä.. :D Isä ei suostunut.

Ja siis, isä aina auttoi kyllä äitiä lasten hoidossa, siivoamisessa ja rakensi talon ja kaikki grillikodat, pihasaunat yms itse. Kuljetti meitä harrastuksiin ja teki kyllä tosi paljon, joten olin vihainen äidille että aina nalkutti isälle.

Liikuttavin tarina aikoihin. Itken täällä:,)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin kitarisaleikkaukseen, koska olin kuullut että sen jälkeen saa jäätelöä. Ihan kuin sitä ei olisi muuten ikinä saanut. :D

Tässä käsityksessä minäkin olin ennen kuin itse "pääsin" kitarisaleikkaukseen alakouluikäisenä. Pettynyt olin kun saamani jäätelö oli vain kämäinen vanlijaeskimo eikä sekään pysynyt sisällä koska leikkauksen jälkeen oli niin huono olo. :D

Sama, leikkauksen jälkeen sain yhden kämäisen MEHUJÄÄN! Camoon! Mielikuvissani sairaalassa on jäätelökioski josta saan hakea upean annoksen uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jo lapsena hulluna paperiin ja halusin sellaisen jättimäisen paperirullan, joita paperitehtaat valmistavat.

Veljeni kanssa näimme luontodokumentin vompateista ja sen jälkeen ruinasimme monta vuotta vompattia lemmikiksi.

Oman saarenkin halusin, ja haluan vieläkin, viisikymppisenä.

Eikä! Minäkin haaveilin sellaisesta jättirullasta :D Paperi oli aina loppu ja olin ahkera piirtämään. Satuin näkemään niitä jättirullia tehtaan alueella ja manguin että saisin sellaisen, eipähän olisi paperi loppunut ihan äkkiä. No en saanut mutta perinteisen arkkipaketin sen tilalle.

Meillä oli kotona sellainen jättirulla, sukulainen oli töissä kirjapainossa ja toi sieltä sellaisen:3 Olin onnenlapsi, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Halusin hammasraudat ja lasisilmän. Kadehdin serkun lasisilmää, se oli jotenkin kiehtova.

Nauroin niin paljon!!

Olen vanhin sisaruksista ja toivoin hartaasti että saisin isoveljen ja vaikka sitä kuinka selitettiin ettei se ole mitenkään mahdollista  ei se mennyt minulle jakeluun.  Sain sitten pettymyksekseni pikkuveljen  :D

Olisin joskus 6-9-vuotiaana halunnut että vanhempani olisivat kiroilleet. Kaverin isä kiroili ja se oli jotenkin niin jännää ja coolia. En _ikinä_ kuullut vanhempieni kiroilevan siihen saakka kun 18-vuotispäivänäni äitini kompastui kakkua kantaessaan kynnyksee, koko kakku lensi lattialle ja äiti huudahti "voi perkele" :D Olin järkyttynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Luin Ronja Ryövärintyttären ja halusin asua luolassa poissa sivistyksen parista vain koira kaverina.

...haluaisin salaa vieläkin.

Itsekin vaikutuin kirjasta lapsena ja halusin, että minua kutsutaan Ronjaksi. Se oli mielestäni maailman kaunein nimi. Päätin, että aikuisena vaihdan nimeni Ronjaksi. En vaihtanut.

Halusin, että kotitalomme täyttyisi vedellä ja saisin sukellella siellä sitten. Taisi Muumeista tulla idea.

Halusin myös pyörtyä muiden edessä, olisi saanut paljon huolestunutta huomiota siten. Varmaan telkkarista nähnyt jonkun dramaattisen pyörtymiskeissin.

Vierailija kirjoitti:

Halusin, että kotitalomme täyttyisi vedellä ja saisin sukellella siellä sitten.

Sama homma. En ole kyllä muistaakseni koskaan mistään ohjelmasta vaan nähnyt. :) En varsinaisesti halunnut että niin kävisi, mutta mietin miten siistiä se olisi.

Halusin littanan perseen, koska parhaalla kaverillanikin oli :D Hänellä sellainen iiihanan tasainen linja takareisistä selkään, mulla tyhmä puolipallura välissä. Pahus.