Lue keskustelun säännöt.
Mitä odotatte ystävyydeltä?
Kommentit (9)
Pysyvyyttä. Lähellä oloa. Hyväksyntää. Iloa toisen onnesta.
Kuluttavaa on se jos toinen on välillä ystävä ja välillä ei, jättää tulematta sovittuihin ja ei vastaa aina viesteihin. Sellainen mistä tulee huono ja epävarma olo. Sellaiset siirrän ystävistä kaveri asteelle eli lopetan yhteydenpidon muuten kuin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikeastaan odota mitään, otan sen mitä annetaan.
En oikeastaan tiedä enää. Ehkä toivoisin hyväksyntää, tukemista, sellaista, että minut otetaan ja hyväksytään omana itsenäni eikä valintojani ja tekemisiäni arvosteltaisi, pyrittäisi ohjaamaan tai analysoimaan. Itse kun pyrin hyväksymään ystävieni asiat sellaisenaan - tietysti, jos ovat aivan metsään menossa ja PYYTÄVÄT apua tai vastauksia, pyrin niitä antamaan, mutta en muuten.
Olen viime aikoina huomannut, että ystäväni pyrkivät kyllä ohjailemaan elämääni ja arvostelevat valintojani. Apuni kyllä kelpaa kaikille ihan hirveän hyvin, mutta muiden auttamista kauhistellaan. Tunteistani ja ajatuksistani halutaan kuulla, mutta niitä ei oikein hyväksytäkään. Niinpä olen ottanut hieman pinnallisemman ja kevyemmän otteen ystäviini.
No menipä tämä nyt kerta kaikkiaan avautumiseksi :D
En mitään enää. Olen itseasiassa lopettanut ystävyyksien ylläpidon täysin. Olen kokenut,etten saa ymmärrystä ja empatiaa, apua ja tukea silloin kun sitä tarvitsisin, joten en sitten itsekään enää vaivaa itseäni muiden murheilla.
Vuosia sitten, kun tämän päätöksen tein, olin hyvin surullinen. En varmasti ikinä kehtaisi ääneen kellekään kertoa, että minulla ei ole yhtään ystävää. Onneksi aikuisilta ei tällaisia asioita enää kysellä. Mutta loppujen lopuksi tämä on parempi ja helpompaa minulle. Ystäviksi määrittelemät ihmiset olivat minulle tärkeitä, mutta minä en sitten varmaankaan heille. Heille riittäisi se, että nähtäisiin kerran muutamassa vuodessa ja muisteltaisiin menneitä. Oikeasti ei tarvitse olla tekemisissä ja tuntea.
Kokemusten valossa osaan aika hyvin sanoa mitä odotan ja en odota ystävältä. Ennen kaikkea odotan luottamusta ja hyväksymistä. Jos jaan henkilökohtaisen asian, niin toivon saavani osakseni kuuntelemista ja empatiaa. En halua joutua arvostelluksi, varsinkaan selän takana. Hyvä ystävä ei myöskään käytä toisen heikkouksia ja haavoittuvuuksia myöhemmin hyväkseen. Hyvän ystävän edessä voi mokailla ja näitä mokia voi yhdessä muistella. Ei niin, että toinen yrittää nolausmielessä paljastaa toisen mokat ulkopuolisille henkilöille. Odotan molemminpuolista suhdetta, joissa molemmilla on tilaa kertoa asioistaan. Odotan myös sitä, että ystävä ei selän takana juoru muista läheisistään minulle. En myöskään odota kilpailua. Tavoitteilla ja saavutuksilla ei ole tarkoituksena kilpailla ystävän kanssa.
Hyvän ystävän kanssa molemmat voivat olla omia itsejään.
Hyvä ystävä on luotettava ja, jos sen luottamuksen menettää niin ystävyyttä on hankala enää korjata entiselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikeastaan odota mitään, otan sen mitä annetaan.
Sama juttu mulla. Minusta hyvä ystävyys on aitoa halua pitää yhteyttä silloin, kun itse haluaa. Ystävyys ei ole velvollisuus, suoritus eikä kaupankäyntiä. Hyvä ystävyys on välitöntä ja vilpitöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikeastaan odota mitään, otan sen mitä annetaan.
Sama juttu mulla. Minusta hyvä ystävyys on aitoa halua pitää yhteyttä silloin, kun itse haluaa. Ystävyys ei ole velvollisuus, suoritus eikä kaupankäyntiä. Hyvä ystävyys on välitöntä ja vilpitöntä.
Jotain tämmöistä tarkoitin minäkin. En ole oikein koskaan osannut ajatella, että ystävien pitäisi tehdä jotain minun hyväkseni tai olla minua varten. Se vain on niin, jos on, puolin ja toisin. Ja on minulla ollut vuosien varrella monia ystäviä, ei kovin suurta määrää, eikä etenkään kerrallaan, muttei koskaan mitään dramaattisia riitoja ja välien katkeamisiakaan sen tähden, etteivät odotukset ole kohdanneet. Olen ehkä sellainen "low maintenance friend".
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan tiedä enää. Ehkä toivoisin hyväksyntää, tukemista, sellaista, että minut otetaan ja hyväksytään omana itsenäni eikä valintojani ja tekemisiäni arvosteltaisi, pyrittäisi ohjaamaan tai analysoimaan. Itse kun pyrin hyväksymään ystävieni asiat sellaisenaan - tietysti, jos ovat aivan metsään menossa ja PYYTÄVÄT apua tai vastauksia, pyrin niitä antamaan, mutta en muuten.
Olen viime aikoina huomannut, että ystäväni pyrkivät kyllä ohjailemaan elämääni ja arvostelevat valintojani. Apuni kyllä kelpaa kaikille ihan hirveän hyvin, mutta muiden auttamista kauhistellaan. Tunteistani ja ajatuksistani halutaan kuulla, mutta niitä ei oikein hyväksytäkään. Niinpä olen ottanut hieman pinnallisemman ja kevyemmän otteen ystäviini.
No menipä tämä nyt kerta kaikkiaan avautumiseksi :D
Tämähän on kuin suoraan minun näppikseltäni. Minäkin toivoisin ystävyydeltä molemminpuolista tukemista, arvostusta ja toisen valintojen + tekemisten kunnioittamista. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä enkä odota, että ystäväni toimisi jossain tietyssä tilanteessa juuri samalla tavalla kuin minä. Olen kuitenkin omalla kohdallani törmännyt hyvin usein siihen, että arvostus, tukeminen ja kunnioitus on yksipuolista, eli vastapuoli kokee oikeudekseen analysoida, kritisoida ja vähätellä omia valintojani ja ajatuksiani. Kovasti kyllä hehkuttavat sitä, kuinka ihana ystävä olen mutta se ei kamalasti lohduta, kun käytös ja asennoituminen on holhoavaa, mitätöivää ja johonkin tiettyyn muottiin pakottavaa.
Onneksi ovat ihanat eläimet :) Vaikka yhteistä kieltä ei meillä olekaan, niin kommunikointi sujuu silti paljon paremmin kuin monien homo sapiensien kanssa :D
Ymmärretyksi tulemista ja ymmärtämistä.