Työtön, kerro taloudellisesta tilanteestasi!

Asun yksin, ei velkoja, saan työmarkkinatukea aktiivimallileikkauksen jälkeen 494 e ja asumistukea 326 e. Eli kun maksan vuokran ja laskut, elämiseen jää päivässä 6-8 e päivässä.

En omista autoa, en telkkaria, en älypuhelinta, en merkkivaatteita, en käy lomalla, en leffassa, en ravintolassa, en keikoilla, en shoppailemassa. En käytä alkoholia, en päihteitä enkä polta tupakkaa.

Selviän vain siksi, että työssäollessa säästin hieman rahaa. Siltikin on päiviä, jolloin joudun paastoamaan tai jätän maksamatta jotain tarpeellista, koska rahaa ruokaan ei ole tarpeeksi.

Kun viimeksi kävin hammaslääkärissä (sain palvelusetelin), sanoin etten voi käydä usein, koska rahaa ei ole. Hammaslääkäri sanoi kuulleensa monen sanovan samaa. Ihmisillä ei ole varaa hoitaa edes perusasioita.

Vierailija kirjoitti:

Asun yksin, ei velkoja, saan työmarkkinatukea aktiivimallileikkauksen jälkeen 494 e ja asumistukea 326 e. Eli kun maksan vuokran ja laskut, elämiseen jää päivässä 6-8 e päivässä.

En omista autoa, en telkkaria, en älypuhelinta, en merkkivaatteita, en käy lomalla, en leffassa, en ravintolassa, en keikoilla, en shoppailemassa. En käytä alkoholia, en päihteitä enkä polta tupakkaa.

Selviän vain siksi, että työssäollessa säästin hieman rahaa. Siltikin on päiviä, jolloin joudun paastoamaan tai jätän maksamatta jotain tarpeellista, koska rahaa ruokaan ei ole tarpeeksi.

Kun viimeksi kävin hammaslääkärissä (sain palvelusetelin), sanoin etten voi käydä usein, koska rahaa ei ole. Hammaslääkäri sanoi kuulleensa monen sanovan samaa. Ihmisillä ei ole varaa hoitaa edes perusasioita.

Se tuki on sen takia niin pieni että se juuri ja juuri riittää välttämättömyykssiin, mutta ei mihinkään turhaan kuten ylellisyyksiin. Kos haluaa elää leveämmin, niin menköön töihin.

Mä käyn töissä, mutta kampaajalla ehkä kerran vuodessa (vain leikkaus), leffassa max. pari kertaa vuoteen. Hienoja ravintoloita en harrasta ku korkeintaan joka toinen vuosi ja baarissa tullut käytyä ne 2-3 pakollista vuodessa. Vaatteita ostan lähinnä vaan lapsille, itselle jos on täysin pakko. Kaappi täynnä 10 vuotta vanhoja kolttuja, mutta onneksi semmoisia ajattomia. Hieman nukkaisia tosin. Hammaslääkäriä välttelen, koska kallista ja silmälasit oisin tarvinnu jo pari vuotta sitten, mutta onneksi en oo ihan sokea. Tää on mahdollistanut sen, että saan rahaa säästöön, eikä tartte pelätä pesukoneen hajoamista. Ei se elämä luksusta oo pienellä palkallakaan. Välillä miettinyt, että näin 2 lapsen yh:nä pärjäisin varmaan paremmin työttömänä ja jäis nää v-mäiset työajat pois, ni olis lapsillakin aina joku kotona.

En saa mitään tukia, tosin en ole pyytänytkään. En ole ilmoittautunut mihinkään, joten ei soitella eikä painosteta. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Maksan veroja saman verran kuin 10% eniten tienaava työssä käyvä porukka. Töitä en ole tehnyt koskaan( tai jos tettiä ja kesätyötä uima-altaan täyttäjänä ei lasketa). Enkä kyllä meinaa tehdäkään, heräämiset ja aikataulut eivät ole minua varten.

Tämän "elämän" ajattelin vain olla ja tehdä niitä asioita joista pidän. Katsotaan sitten in next life josko tähdet ei satu ihan kohdilleen, niin olen valmis ahkeroimaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei elämä kyllä ole kivaa, seinät kaatuu päälle eikä ole varaa tehdä kenenkään kanssa mitään. Viimeksi kun näin tuttavaa, oli tämä järkännyt jonkun 20 e maksavan jutun ja kiristelin hampaitani.

Tämä on yks mikä lisää ahdistusta arkeen. Ystävät kun yleensä haluaa tavata esim. lounastreffeillä tai mennä kahville, leffaan tms maksulliseen aktiviteettiin. Joskus ehdottelen ihan jotain lenkillä käyntiä tai jos ihan vaan vierailtais toisten luona, mutta aina ei ilkeis kieltäytyä näistä sosiaalisista tapahtumista sen takia ettei millään raaskis ostaa kympin lounasta. Sitten kun jossain tuollaisessa käy niin mielessä koko ajan raksuttaa että paljonkos sitä rahaa enää onkaan jäljellä.