Missä ammatissa et pärjäisi?

Minä myös pelkään neuloja, mikä harmittaa koska esimerkiksi terveydenhoitajan työ vaikuttaisi tosi mielenkiintoselta. Eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi kun olisin paniikkikohtauksen partaalla aina kun pitäisi antaa rokotus.

Face-to-face myyntityössä, esim. Fortumilla tai puhelinkaupoissa, en pärjäisi. En kehtaisi häiritä ihmisiä.

asiakaspalvelu (sos tilanteiden pelko)

mikään missä pitäisi tappaa eläimiä (rakastan eläimiä)

No en pärjäisi missään työssä mihin en ole kouluttautunut. Jos olisinkin kouluttautunut niin en luultavasti pärjäisi myöskään tatuoijana enkä esim. kirurgina. Olen kömpelö, ja käteni tärisevät usein.

Hoitaja. En halua koskea ihmisiin.

En pärjäisi mielenterveyshoitajana. Olen liian empaattinen enkä siis pystyisi auttamaan.

En pärjäisi missään. En osaa oikeastaan mitään. Kynnys työelämän on liian korkea, vaatimukset ahdistavat. Siksi olen vain kotona :(

<br />

mikään missä pitäisi tappaa eläimiä (rakastan eläimiä)[/quote kirjoitti:

Tää olis ehkä pahin! En syö lihaa, koska en kestä ajatusta sen taustalla, teurastajaksi kun joutuisi niin parkuisin varmaan kaikki päivät.

Bussikuskina. Mulla menisi hermot tehdä samaa juttua päivästä toiseen.

Kaikki taiteelliset ammatit, mussa ei ole tippaakaan taiteellisuutta. Myös kaikki matemaattiset ammatit koska olen hirveän huono matematiikassa.

Vierailija kirjoitti:

asiakaspalvelu (sos tilanteiden pelko)

mikään missä pitäisi tappaa eläimiä (rakastan eläimiä)

Itsekkin kammoan sosiaalisia tilanteita, kuitenkin olen työpaikan puutteessa suostunut kaupan työntekijäksi, ja usein kassalle vieläpä. Onneksi kyseessä oli pieni kauppa jossa suurin osa asiakkaista oli todella mukavia mummoja. Heillä ei ollut ikinä kiire mihinkään, mikä oli helpotus koska sähelsin usein kassakoneen kanssa. En ikinä menisi suurkaupan kassaksi.

Asiakaspalvelussa. Ihmiset ovat idiootteja.

Opettajana tai lastenhoitajana. Hermot vaan menisi, sillä en osaa olla lasten kanssa. Olisi kauheeta jos olisi mun vastuulla opettaa heistä kunnon kansalaisia.

Ravintolatyössä. Muut työntekijät takakireitä v**tupäitä ja asiakkaat oma lukunsa.

Sankariammateissa, kuten poliisina tai palomiehenä. Vaikka fysiikka riittäisi, henkinen kantti ei.

Vierailija kirjoitti:

Bussikuskina. Mulla menisi hermot tehdä samaa juttua päivästä toiseen.

Itse en bussikuskina sietäisi asiakkaita. Aina kun bussissa matkustan niin etupenkissä istuu joku yli-innokas keskustelija joka puhuu kuskille taukoamatta. En osaisi keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa. Sitten on ne kaikennäköiset juopot joilta pitäisi tarvittaessa evätä pääsy bussiin... puhumattakaan muista asiattomasti käyttäytyvistä ihmisistä. En tiedä onko kaupunkibussit jotenkin erilaisia mutta yleensä kuskin on hoidettava nuo tilanteet, vieläpä varsinaisen työnsä lisäksi.

Ambulanssissa (vaikka olenki lähihoitaja), palomies, poliisi, mielenterveyspuolella, kirurgina.. Onhan näitä.

Onneksi niihinkin on joku tekijä, tosi tärkeitä ammatteja.

Vierailija kirjoitti:

En pärjäisi mielenterveyshoitajana. Olen liian empaattinen enkä siis pystyisi auttamaan.

höpö höpö

Poliisi tai vartija. Näissä tarvitsee rauhallista olemusta, jos on uhkaava tilanne päällä. Oikeastaan mikä vain ammatti, jossa stressi ei saa näkyä päälle.

Ihmisläheiset joissa pitää kosketella ja olla lähikontaktissa. En ole kätevä ihmisten kanssa, en saa helposti puheesta selvää, ja omakin puheeni on epäselvää.

Kaikki missä pitää kuunnella raskaita huolia, ahdistuisin liikaa muiden ongelmista ja siitä, etten voi auttaa.

Hyvää fyysistä kuntoa vaativat, esim. painavien tavaroiden kuljettelu.

Ammatit joissa pitää koko ajan välittää viestejä ristin rastiin, soittaa puheluja, pyytää palveluksia, tyrkyttää tai mainostaa jotain, kertoa eteenpäin mitä toinen sanoi... Esim. asianajaja, yrittäjä, kosmetiikkamyyjä.