luin heikosti positiivisen ja se oli todella hyvä kirja!
olen pitänyt a-l härköstä jotenkin ärsyttävänä koska tällä palstalla sitä aina haukutaan mutta sehän on ihan huippu nainen. harvinaisen rehellisesti kirjoitettu kirja ja täytyy sanoa että tunnistin paljon omia tunteita siitä.
jotenkin tuntui että se on oikeasti harvinaisen tervehenkinen ihminen nykymaailmassa.
Kommentit (7)
Sille raskaudessa suurin ongelma oli se ettei se enää ollut niin pirun pieni -sitähän se jaksaa toistaa joka kolmannessa luvussa, että kun hän on niin pieni. Jotenkin tuntuu olevan pakkomielteinen sen suhteen. Ja suuri shokki synnytyslaitoksella oli se, ettei hän ollut siellä ainoa asiakas ja pääosassa ei ollutkaan hän vaan vauva. Sama juttu vauvan kanssa kotona.
Mutta teksti oli ihan loistavaa, kirjoittajana Härkönen on aivan täyden kympin arvoinen.
olen minäkin pieni ja aina pitänyt tästä ominaisuudestani.
sairaus, luonnehäiriö. Läheltä liippaa.
Kaipa hänkin hiukan värittää todellisuutta, että nuo kirjat puhuttaisivat.
mielestäni härkönen kuvaa varsin nasevasti ja mustalla huumorilla raskauttaan, synnytystään ja ensimmäisiä päiviä kotona lapsen kanssa. monet kielikuvat olivat niin hauskoja, että nauroin ääneen. suosittelen!
Sitäkö se oli? Onkohan mun huumorintajussa jokin aukko tässä kohtaa... musta tuntui kyllä että hän oli ihan tosissaan kehittämässä psykoosia. Voi pentuparka, sanonpahan vaan. Mutta kiva jos vika onkin vain minun huumorintajussani =)
ja kirja on jäänyt lähtemättömästi mieleeni!