Onko sinulla koskaan ollut väkivaltaisia ajatuksia?

Ei ole itsellä pahemmin ollut noita mutta kyseessä voi olla OCD jos tuollaiset ajatukset pahoin vaivaavat.

Joo, kerran raskaana ollessa muistan ajatelleeni, että ton vastaantulijan saisi helposti kampattua. Joskus tekisi mieli hermostuessa lyödä.

Kyllä, Suomen hallituksen porukkaa kohtaan.

Normaalisti ei, koen väkivallan ahdistavana.

Mutta... yhdessä vaiheessa elämääni jouduin pidättelemään itseäni etten tarttunut hänen hiuksiinsa kiinni ja iskenut hänen naamaansa niin monesti asfalttiin kunnes aivot valuisi sormieni välistä asfalttiin.

Vihasin häntä yli kaiken ja minua joutuivat muut sekä itse muistuttaa itseäni, että jos ikinä häntä satuttaisin en voisi antaa itselleni anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti ei, koen väkivallan ahdistavana.

Mutta... yhdessä vaiheessa elämääni jouduin pidättelemään itseäni etten tarttunut hänen hiuksiinsa kiinni ja iskenut hänen naamaansa niin monesti asfalttiin kunnes aivot valuisi sormieni välistä asfalttiin.

Vihasin häntä yli kaiken ja minua joutuivat muut sekä itse muistuttaa itseäni, että jos ikinä häntä satuttaisin en voisi antaa itselleni anteeksi.

Ketä vihasit niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti ei, koen väkivallan ahdistavana.

Mutta... yhdessä vaiheessa elämääni jouduin pidättelemään itseäni etten tarttunut hänen hiuksiinsa kiinni ja iskenut hänen naamaansa niin monesti asfalttiin kunnes aivot valuisi sormieni välistä asfalttiin.

Vihasin häntä yli kaiken ja minua joutuivat muut sekä itse muistuttaa itseäni, että jos ikinä häntä satuttaisin en voisi antaa itselleni anteeksi.

Ketä vihasit niin paljon?

Naista joka päätti haluta mieheni ja asia eteni pettämiseen asti.

Ja kyllä, vihasin miestänikin tuhannen palon voimalla, mutta se ei ollut yksinkertaista kun rakkaus ei kuollut suoraan kättelyssä.

Olen kirjoittanut tätä tekstiä kymmeniä kertoja uudestaan, mutten pysty tiivistämään sitä kyseinen nainen laittoi minut myöhemmin käymään lävitse joten tiivistettynä valehtelua, mustamaalausta ja yritystä kääntää ystäviäni minua vastaan.

Mies totesi myöhemmin että ihan sekopäinen oli, oli kiitollinen että annoin anteeksi. Piti todeta, että hänellä ei ole mitään varaa puhua hänestä pahaa, sillä vaikka tämä oli iskenyt puukon selkääni, hän itse oli se joka repi sydämeni rinnastani ja murskasi sen miljooniksi palasiksi.

Useinkin. Eri asia sitten tekeekö ajatusten mukaan, vai pysyvätkö ne vain ajatuksina.

Kyllä, hyvinkin väkivaltaisia ajatuksia. Annan niiden tulla ja mennä, koska tiedän etten kuitenkaan aio tehdä mitään pahaa (ihmiselle, kuka ajatuksissa esiintyy ja ketä vihaan paljon -syystä!).

Kähmintätilanteissa kyllä. Olen niin kyllästynyt seksuaaliseen häirintään. Kerran olin jo menossa nyrkit ojossa kohti. Olisin lyönyt, ellei minua olisi estetty. Olin niin raivona siitä, että tämä tyyppi näki naiset vain lihakimpaleina, klöntteinä, runkkualustoina, hänen omaisuutenaan. Vihaan tällaisia miehiä.

Muutoin en ole väkivaltainen ollenkaan, ainoastaan jos minun turvaa ja koskemattomuutta loukataan. Tiedän että pystyn väkivaltaan, jos joku yrittäisi esim. raiskata.