Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minun pitäisi olla työtön?
14.05.2018 |
Olen mies parhaassa iässä, ohjelmistojen parissa työurani tehnyt, mutta tällä hetkellä työtön.
Miten vitussa voi olla niin vaikea saada töitä? Juuri nyt katson jotain S.Koskea telkasta lässyttämässä lisäarvosta blaa blaa. Kun kyse ei ole siitä etten osaisi myydä ja markkinoida osaamistani, vaan kyse on siitä että ylimieliset suhdeverkostojen kyllästämät työnantajat/asiakkaat eivät halua ostaa. Mitä voin tehdä?
"Jos olisit osaaja ja osaisit myydä ja markkinoida, et olisi työtön. Lälläslää!"
Tuonkaltainen ylimielinen ennakkoluuloisuus on juuri se mikä estää työllistymisen. Minulla on referenssit kunnossa, mutta koska kuplassa on mukavampi elää, ei minua palkata. Enkä puhu mistään omasta kuplastani.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Et osaa just sitä, mitä haluttaisiin ostaa. Tai sitten olet ikävä ihminen ja se näkyy.
Osaan niin laajalla skaalalla että se nyt ei vain ole ongelma. Ehkä olen sitten ikävä ihminen ja se näkyy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kilpailukykyinen. Tarvitsen oman kikyn, vasta sitten kelpaan työnantajille. Nyt on täysin turhaa hakea, kun tiedä etten pärjää kilpailussa. Osaa markkinoida, muydä ja brändätä itseäni, mutta se ei pelkästään riitä. Edes suhteet ja verkostot eibät ole auttaneet. Ainoa keino on panostaa omaan osaamiseen ja koulutukseen, mutta minnekkään minua ei ole hyväksytty. Olo on kuinheittopussilla. Eikä siinä edes ole kaikki. Työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Työttömyyden takia olen yksinäinen, ilman läheisiä kavereita tai verkostoa. Usein tuntuu että olen vain neljän seinän vanki. Yksinäisyys taas on ajanut minut masennukseen, niin että tämä pirun työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Täyson arvottomam ja mitättömän ihmisen. Ainoa keino parantua on saada töitä, mitta minua ei edes huolita kuntputtavaan työtoimintaa ja työkokeiluihin. Niistä sentään vastataan ja pahoitellaan ettei minua valittu tälläkertaa. Olen myös yrittänyt hakea työkkärin kursseille, mutta ne on aina täynnä. Olen myös hakemut opilaitokseen kouluttautuakseni uudelleen, mutta minua ei ole edes kertaakaan kutsuttu pääsykokeisiin. Kun elämä heottää kuraa niskaan, se tekee se kunnolla. Siinä on lyhyt elämän tarinani, yksinäisyys on saanut alkunsa jo lapsuudessa, silloinkin aina yksin eikä minua huolittu ala-asteen kaveri piireihin. Inhoan yksinäisyyttä koska se syö kaikki boimat, yritän tottua ja tulla sen kanssa toimeen, mutta se ei vain onnistu. Kipunä alkaa kuolla, sisäinen liekki on jos sammunut ja otseluottamus romutettu. Yritän silti pitää toivoa yllä ja pysyä iloisena.
Vierailija kirjoitti:
En ole kilpailukykyinen. Tarvitsen oman kikyn, vasta sitten kelpaan työnantajille. Nyt on täysin turhaa hakea, kun tiedä etten pärjää kilpailussa. Osaa markkinoida, muydä ja brändätä itseäni, mutta se ei pelkästään riitä. Edes suhteet ja verkostot eibät ole auttaneet. Ainoa keino on panostaa omaan osaamiseen ja koulutukseen, mutta minnekkään minua ei ole hyväksytty. Olo on kuinheittopussilla. Eikä siinä edes ole kaikki. Työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Työttömyyden takia olen yksinäinen, ilman läheisiä kavereita tai verkostoa. Usein tuntuu että olen vain neljän seinän vanki. Yksinäisyys taas on ajanut minut masennukseen, niin että tämä pirun työttömyys on tehnyt minusta työkyvyttömän. Täyson arvottomam ja mitättömän ihmisen. Ainoa keino parantua on saada töitä, mitta minua ei edes huolita kuntputtavaan työtoimintaa ja työkokeiluihin. Niistä sentään vastataan ja pahoitellaan ettei minua valittu tälläkertaa. Olen myös yrittänyt hakea työkkärin kursseille, mutta ne on aina täynnä. Olen myös hakemut opilaitokseen kouluttautuakseni uudelleen, mutta minua ei ole edes kertaakaan kutsuttu pääsykokeisiin. Kun elämä heottää kuraa niskaan, se tekee se kunnolla. Siinä on lyhyt elämän tarinani, yksinäisyys on saanut alkunsa jo lapsuudessa, silloinkin aina yksin eikä minua huolittu ala-asteen kaveri piireihin. Inhoan yksinäisyyttä koska se syö kaikki boimat, yritän tottua ja tulla sen kanssa toimeen, mutta se ei vain onnistu. Kipunä alkaa kuolla, sisäinen liekki on jos sammunut ja otseluottamus romutettu. Yritän silti pitää toivoa yllä ja pysyä iloisena.
No miksi et sitte mene opiskelemaan tai töihin?
Ikä?
Itse olen 48-vuotias, enkä kelpaa yhtikäs mihinkään kahdesta tutkinnosta huolimatta. En pääse edes haastatteluihin.
Ottaa päähän ja rajusti.
Alue: Aihe vapaa
Et osaa just sitä, mitä haluttaisiin ostaa. Tai sitten olet ikävä ihminen ja se näkyy.