Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun äitini ja anoppini kuolivat, lopetin heti äitienpäivätradition perheessämme
13.05.2018 |
Sanoin, että nyt haluan vihdoin viettää sitä omalla tavallani. Ja se on: en ollenkaan. Inhoan tällaista pakkojuhlintaa, enkä halua osallistua tällaiseen imelyyteen. Lapseni ovat kiireisiä ja tulevat lomallaan tapaaman minua, ei äitienpäivänä pakotetusti kiirehtimään ruuhkien halki... ei, ei.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä niin. Minuakin rasittaa. On jo ihan riittävästi, että muistaa joulut ja synttärit.
Minä lopetin äitienpäivälounaat kartanoissa. Ylihinnoitellut, joissa ruoka ei ole ihmeellistä. Viime vuonna olimme vielä Sipulissa, toinen lapsi ei tykännyt ja murjotti, ja lasku oli satasia. Kiitos, ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten paljon menetätte...
Olen ollut äiti 25 vuotta ja juhlinut äitienpäivää, kuten "kuuluu" vuosikymmenet. Tietenkin oli tidella söpöä saada itsetehdyt kortit lapsilta, kun he olivat pieniä. Mutta nyt riittää kiitos. En ymmärrä, mitä voisin menettää nyt? Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi miten paljon menetätte...
Tarkoitatko vastasyntyneen vanhempien hyppyyttämistä ja syyllistämistä, kun heidät pitää laittaa ajamaan satoja kilometrejä minun vuokseni? Kiitos ei, en halua olla tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos saat lapsenlapsia?
Eiköhän heidän omat äitinsä ole ansainneet äitienpäivän oman perheen parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan lapsenlapsia, annan miniöilleni ilomielin etusijan! Heille äitiys on uusi ja tuore asia, enkä halua, että se menee autossa istuen, kuten itselläni, vieläpä kahteen paikkaan, ja isoäiti vielä siihen päälle. Vaan että se on oikeasti hänen päivänsä. Ap
Sama täällä, jo nyt mennään minimihössötyksellä ja jos joskus on lapsenlapsia; en halua että minua tullaan juhlimaan ollenkaan. Lähden reissuun jonnekin ja nautin omassa RAUHASSA.
Tänä vuonna onnitelutekstarit mummoille; kukan vein omalle äidilleni eilen ja tänään siivoan ja raivaan kotona (loputon suo ja jos yhden vapaapäivän jättää väliin, niin kaaos pahenee), täydennän veroehdotuksen, maksan laskuja, käyn lenkillä illalla kun viilenee. Ehkä lähdetään jätskille jossain välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin! Ärsyttää tämä pakkojuhlinta ja niin minimillä mennään kuin vain voi.
Kerran olemme käyneet äitienpäivälounaalla eikä ikinä enää. Juu, tykkään hyvästä ruuasta ja paikka oli juuri tuollainen ylihinnoiteltu kartanoruokailu. Ruuassa ei siis mitään vikaa, mutta lauma lapsia (lasken myös omani tähän joukkoon), joita ei ruokailu voisi vähempää kiinnostaa ja itse haluaisi syödä pidemmän kaavan mukaan rauhassa. Jos omat jotenkin jaksoivat niin naapuripöydässä sitten eivät.
Anopin tai oman äidin luona käyminen taas aiheuttaa sen, että he joutuvat tekemään tarjoilut tai sitten jos kutsun tänne, teen tarjoiluja (toki muu perhe mukana) ym. Joten kaikkein parasta on kun vaan saan olla ja löhötä hyvällä omalla tunnolla (kuten nyt teen) ja syödään jotain lasten tekemää helppoa ruokaa. Kakku kaupasta ja siinä se.
Alue: Aihe vapaa
Me myös lopetettiin siihen, kun lapset muutti omilleen. Onnittelevat, jos muistavat ja toisinaan tulevat käymään. Itse onnittelen äitiäni äitienpäivänä. Ei tarvitse kokkailla mitään isompia päivällisiä, eikä leipoa, jos ei nuoriso siis muutenkin sattuisi juuri sinä sunnuntaina tulevan käymään, mikä on aina mukavaa kyllä. Muttei pakosti juuri äitienpäivänä.