Kärsivällisyys koetuksella
Takana lapsettomuutta neljä vuotta. Viime syyskussa aloitettiin eka IVF vuoden jonotuksen jälkeen julkisella. Tuoresiirtoon ei päästy hyperin takia. Onneksi saatiin alkioita pakkaseen kolmeen PAS:siin. Ekaa PAS:sia odoteltiin pari kuukautta ja tuloksena oli meidän ensimmäinen enkeli - eli tuulimunaraskaus ja kaavinta tammikuussa. Koville otti. Taustalla on ollut lisäksi masennusta lapsettomuudesta (ja osittain muustakin) johtuen jo useita vuosia. Tammikuun jälkeen jäätiin taas hoitotauolle toipumaan pariksi kuukaudeksi ja nyt jos hyvin käy, päästään toukokuussa toiseen PAS:siin. Laskeskelin, että kolmatta PAS:sia ei ehditä enää ennen kesätaukoa tehdä eli siirtyy syksylle. Siispä 1. IVF hoito PAS:seineen kestää kaikkinensa vuoden. Tuntuu vain jotenkin niin pitkältä ajalta, kun neljä vuotta jo odoteltu muutenkin.. Onko kohtalotovereita? Minkäpituisia teillä muilla IVF:äläisillä hoitokierrokset on olleet? Miten jaksatte olla kärsivällisiä ja uskoa huomiseen?
Me ei olla vielä oltu hoidoissa, mutta samoja juttuja mietin. Meillä takana lapsen yritystä 3,5 vuotta. Aikaan on saatu 3 raskautta jotka kaikki kesken (osa tuulimunia, osa keskenmenoja). Ens viikolla mennään julkiselle miettimään hoitoja, eka koeputkihoito nähtävästi ois syksyllä. Meillä päin tekevät kahdesti vuoteen hoitoja, syksyllä ja keväällä. Joten ei tämä ihan kärsimättömän ihmisen hommaa ole...
Ahistaa, välillä tekis mieli luovuttaa ja tyytyä siihen ettei meille tule lapsia :(