Kun vauva on pudonnut esim. sängystä
Meidän pienokainen putosi eilen sängyn päältä. Hän rauhottui tilanteesta yllättävän hyvin, mutta huolta se ei meissä vanhemmissa saanut laantumaan. Soitimme heti lastenlääkärillemme ja varmistuksen vuoksi kiikutimme pikkuisen vuoksi vielä ensiapuun (putoaminen sattui 10 aikaan illalla). Kaksi eri lääkäriä kävi pinen läpi päästä varpaisiin. Oli tärkeää tunnustella pää, ettei vaan ole mitään kallonmurtumia epäiltävänä. Jos pienokainen olisi oksentanut ja menettänyt tajuntansa jossain vaiheessa, olisi erityisesti ollut syytä huoleen. Onneksi näin ei ollut. Päästä ei löytynyt mitään huolestuttavaa, ei edes kuhmua tai mustelmaa. Liekö hän sitten lopulta edes löi päätään.
Mulla on ihan surkea fiilis tästä. Miten saatoinkin olla niin huolimaton! Pienokaisemme ei ollut enne lähtenyt liikkeelle tuolla tavoin (ei osaa vielä ryömiä) mutta eihän se ole mikään syy sallia moinen varomattomuus. Kyllä mulla on itkettänyt kun on pelottanut niin kovasti. Ja sen tiedostaminen, että tälläisessa olisi voinut käydä huonostikin, on jotakin aivan kamaa. Pahimmassa tapauksessa tällaisesta omasta varomattomuudesta olisi saanut maksaa korvaamattoman hinnan. Toivon kovasti, ettei tästä vaan seuraa mitään. Siis että mitä jos onki tullu jotain, mikä tulee esille vasta viiveellä. Vaikka verenvuoto päässä tms.
Varmaan monet vanhemmat ovat käyneet läpi vastaavia tilanteita. Miten olette tilanteen hoitaneet ja miten pienokaisenne tilanteesta selvisi??
Kommentit (4)
meillä vauva nyt alkanut nousta tukea vasten seisomaan eikä se alastulo aina ole niin helppoa... vähintään kolme kertaa päivässä kaatuu suoraan taaksepäin kun se tasapainon saavuttaminen ei vielä ole oikein hallussa eikä sormet jaksa pitää. Ihan kauheeta kuulla niitä tömähdyksiä kun pää osuu lattiaan! Muttei mitään voi, ei voi 24/7 olla lapsen takana ottamassa vastaan jospa kaatuisi. Ja onhan se niin ettei lapsi opikaan jos on koko ajan avittamassa.
Säikähdyksellä selvittiin. Ekan kerran satuttua olin ihan kauhuissani, soitinko peräti omalle äidilleni kello viisi aamulla (heti putoamisen tapahduttua). Mietin kyllä että pitääkö lähteä päivystykseen käymään, mutta terveellä järjellä ajatellen kun poika itki (ei siis menettänyt tajuntaansa) ja rauhoittui hetken itkettyään, ja oli muuten normaali, ja putoaminen ei ollut korkealta, päätin ettei turhaan.
Näitä putoamisia tapahtui muutama vauva-aikana, ja joka kerta kyllä tunsin itseni kerta kaikkiaan kelvottomaksi äidiksi.
Hirveältähän se sillä hetkellä tuntui mutta ihan järjellä ajatella muksahduksia, tippumisia, kuhmuja, mustelmia, haavoja ja kenties katkenneita luita ja hampaita on luvassa vielä niin paljon että maailma ei todellakaan tuohon kaadu. Eikä meistä kumpikaan ole huono äiti, ei meidän ole tarkoituskaan ympäröidä lasta pumpulilla. Muksahdukset kuuluu elämään.
pitää olla tosi kova pudotus, siis monta metriä, että tulee esim kallovamma.
Älä huoli, tuo oli vasta ensimmäinen kolhu, niitä tulee vielä PALJOn lisää. kannattaa tottua ajatukseen