Voitko vajota työpäiväsi aikana omiin ajatuksiisi vai onko se sun työssäsi ihan mahdottomuus ja ei missään nimessä?

En voi. Olen luokanopettaja alkuopetuksessa, joten 26 lasta vaatii jakamattoman huomioni. Pitää olla todella skarppina koko ajan. Jos on jotain itsenäisempää työtä, niin silloin on hyvä hetki auttaa niitä, jotka tarvitsevat enemmän tukea.

Nuorisotyönohjaaja, voin vajota omiin ajatuksiini ja leirillä voin jopa nukkua työajalla.

Välillä voin, jos ei ole erityisen kiire. Mutta kyllä koodatessa joutuu sitä työtä ajattelemaan, eli silloin kun koodaan en voi ajatella muuta. Välillä kuitenkin aivot tarvii lepoakin ja joskus vaan istun paikallani tekemättä työtä ja ajattelen ihan muuta. Sellaisen tauon jälkeen lähtee yleensä koodauskin taas sujumaan paremmin.

En nyt ole työelämässä, mutta vanhoissa töissä en todellakaan, oli hektistä asiakaspalvelutyötä, ja aina liian vähän työntekijöitä.

Etuuskäsittelijä, en voi.

Hmm... Vaivun kyllä välillä omiin ajatuksiini. Työni on koneella itsenäisesti tehtävää it-alan, lähinnä suorittavaa, työtä. Tosin jos oikein olen vaipunut ajatuksiini, niin tarkistan sitten vielä työn jäljen siltä ajalta kun olin muissa mietteissä työtä tehdessäni. On kyllä hetkiä, jolloin on oltava ihan skarppina, mutta sitten tulee taas niitä helppoja rutiinihommia, joita tehdessä voi periaatteessa samalla ajatella muitakin asioita. Multa toi ajatuksiin vaipuminen tapahtuu huomaamatta tai siis en mitenkään tarkoituksella tiedostaen sitä harrasta, vaivun vaan välillä ajatuksiini jos on rutiininomaisempi homma menossa. Tavallaan siinä käy niin, että samaan aikaan ajattelen työtä sen minkä se vaatii ja samalla funtsin vaikka ostoslistaa ruokakauppaan ja mitä teen ruoaksi tai jotain lasten asiaa... tai sitten vaikka mietin työnteon ohella työpaikan henkilökemioita, mitä milloinkin.  

Olen suurtalouskeittiöllä. Jossain vuoroissa uppoudun omiin ajatuksiini. Etenkin sellaisissa vuoroissa, joissa työpiste on omassa nurkkauksessaan erillään muista. Ei tule huudettua toiselle puolelle keittiötä työkavereille. Jotkut työt vaatii enemmän ajattelua, jotkut menee rutiinilla.

Lounaan aikana täällä ala-asteella ei ruokasalissa edes kuule omia ajatuksiaan. Meteli ja hälinä on niin kauhea. Tiskissä sen sijaan mieli lepää. Oikein nautin, kun saa laittaa tuppelot korviin ja olla vaan omissa ajatuksissaan.

Ei voi, työ on hektistä ja nopeaa. Jos voisin niin vajoaisin, ihan hyvä mulle, ettei se ole mahdollista.

No eipä juuri voi. Hektistä tai tarkkaa tai ainakin oma työnjälki vähintään kiinnostaa. Mutta jostain kumman syystä uppoudun työhöni usein niin ajatuksella,etten havainnoi ympäristöä. Se on hyvä. Sanotaanko sitä flowksi?

Kyllä, ja usein se auttaakin: työni on luovaa kirjoittamista.

Kyllä minä ainakin vaivun. Olen hammaslääkäri ja kyllä usein esim. hammaskiveä raaputtaessa tulee lasten asiat, kauppalistat sun muut mieleen.

Voin joskus, riippuu tilanteesta. Kuvismaikka.