Vihaan imettämistä!!!!

Imettäminen on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...

sanoa ääneen myös tällaisia ajatuksia!



Itsellänikin on ollut molemmilla kerroilla vähän samanlaisia ajatuksia. No "viha" taitaa olla liian vahva ilmaus, mutten kyllä missään nimessä nauttinut siitä. Oliskai se ollut muuten ihan siedettävää, mutta oli jokseenkin turhauttavaa ensin imettää n. 30-45 min, ja sitten heti antaa pullosta perään. Ts. yhteen ruokailuun meni aikaa jopa tunti. Ja sitten pahimmassa tapauksessa 30min taukoa ja sama taas uudelleen. Kun siirryttiin pulloon, jäi aikaa esim. esikoiselle, sillä ainkaan meidän 3v. ei pitkään jaksanut odotella omaa vuoroaan, ja kun se sitten tuli, niin taas tuli "imetyskatko" hetken päästä.



Jaksoin kuitenkin 3kk, mikä on minusta ihan ok saavutus.

että nainen vihaa/inhoaa imetystä.



Tietystikään kukaan ei voi väkisin sitä tehdä ja onneksi on pullot... mutta kuullostaa surulliselta ja oudolta.



Pahimpia ovat nuo rinnat menee pilalle syyt ja että kauheaa kun lapsi tarvitsee koko ajan äitiään...

ja maitoa tuli niukasti, imetys aiheutti hillittömän migreenin ja käsien puutumisen, vauvat huusivat ja huusivat yhtä aikaa ja vuoronperään, eivät antaneet ollenkaan nukkua ja sen lisäksi vielä imetys jumauttaa mulla kaikki nesteet kroppaan siten että paino vaan nousee vaikka olis syömättä ja sitä olinkin kun kaikesta mitä söin huusivat vauvat mahaansa. Ette usko miten helpottunut olin maidon loppumisesta, elämänilokin alkaa jo palata.Vauvat 3kk.

että nainen vihaa/inhoaa imetystä.

Tietystikään kukaan ei voi väkisin sitä tehdä ja onneksi on pullot... mutta kuullostaa surulliselta ja oudolta.

Pahimpia ovat nuo rinnat menee pilalle syyt ja että kauheaa kun lapsi tarvitsee koko ajan äitiään...

Ei tarvinnut kuin olla tyytyväinen, juoda vaikka kuppi hyvää kahvia tai muuten vaan kokea tyytyväiseksi olonsa niin jo suihkusi kuin viimeistä päivää. Kun istuin imettämässä vauvaa toisessa päässä sohvaa niin kastelin sohvan toisessa päässä istuvan mieheni kaivaessani rinnan puseron alta. Jopa pissalla käydessä kummatkin rinnat suihkusi iloisesti. Liivinsuojukset oli aina ihan litimärät ja sai olla jatkuvasti vaihtamassa. Ei ole rinnat helpot.

että nainen vihaa/inhoaa imetystä.

Tietystikään kukaan ei voi väkisin sitä tehdä ja onneksi on pullot... mutta kuullostaa surulliselta ja oudolta.

Pahimpia ovat nuo rinnat menee pilalle syyt ja että kauheaa kun lapsi tarvitsee koko ajan äitiään...

Maailmassa on monia luonnonvastaisia asioita. Tämä vain yksi niistä... mutta surullinen asia sellaisen ihmisen mielestä jolle imetys merkitsee paljon. Sellaista tämä elämä nyt vaan on...

t. 24

kamalaa lukea tälläistä. itse lopetan kohta pian 1-vuotiaan poikani imettämisen ja haikeudella ajattelen että liekkö enää saan ketään ruokkia rinnoistani.tyttöni imetin myös 1-vuotiaaksi.joo..kyllä rintani ovat aika ketunnokat, mutta so what?!sitä vartenhan ne on luota että niistä ravinto annetaan lapselle.

samaa mieltä! siis voiko itsekkäämpää olla ajatella rintojen ulkomuotoa siinä vaiheessa kun valitaan imettääkö vai pulloruokkiiko lasta? Se on sama kun valitset että haluatko mahdollisimman nopeasti päivystykseen odottamaan itkevän ja kipeän vauvan kanssa, vai haluatko mahdollisimman terveän vauvan? tottakai imetetään! ja se että sairaalassa pakotetaan imettää NIIN HYVÄ NIIN! mitä varten ne tissit sitten teidän mielestä on? Minä olen myös vuoden imettänyt enkä nää ongelmaa missään, alussa hankalaa kyllä ja pyykkimäärä oli melkoinen. MITÄ SITTEN? rahaakin säästyy. hyvin voi kahvilassakin imettää ja onhan kauppakeskuksissa lastenhoitohuoneet, sinne vaan. Voi luoja mitä torvia tämäkin pallo päällään kantaa! Ja mitä vanhemmaksi tulee, sen helpompi. Todella haikeasti minäkin kohta olen lopettelemaan päin imetyksen kans, lapselle se on selvästi tärkeä, lohduke, turva, rakkaus...sitä ei pullo tarjoa! miettikää vielä uudestaan...

mulla se liittyi jotenkin vaikeaan suhteeseen omaan ruumiillisuuteeni ja "eläimellisyyteeni". Olin aina ollut älykkötyyppi, kömpelö, ei-liikunnallinen, ei kovin seksuaalinen. Ruumis tuntui joltain mitä nyt vaan pitää raahata mukana, mutta joka ei jotenkin todella ole minä. Ja sitten yhtäkkiä, imetyksen myötä, olinkin ilmiselvästi ruumiillinen, nisäkäs joka imettää jälkeläistään. Jotenkin alitajuisesti tunsin että olen pelkkä elukka ja että kaikki korkealentoinen ja henkinen valui minusta pois äitiyden ja imetyksen mukana. Maitoautomaatti, vauvanruokintakone, ei enää se akateeminen nainen joka oli tunnettu älystään.

lapselleen 1,5kuukautiseksi asti kunnes joutui sairaalaan yliviikoksi osastolle, ja sai siellä ollessaan korviketta. Oma painoni tippui kun en tajunnut syödä ja juoda kun vauvasta oli huoli, eli sinne jäi pumppaaminen kun maitokin ehtyi.



Meillä oli muutenkin imetyksen kanssa ongelmia aluksi, ei vain vauva imenyt sairaalaoloaikana (4päivää). Kotona imetys alkoi vasta onnistua, mutta se ei mennytkään niinkuin kauneimmissa mielikuvissani.



Vauva oli rinnalla todella kauan, olin tosiaankin tottunut siihen että lapsi joi sen pumpatun maidon pullosta alle 10minuutin. Se että jouduin olemaan 1,5h paikoillani maaten sängyllä (muuten ei imetys onnistunut) tuntui erittäin vastenmieliseltä ajatukselta kun olisi muutakin tekemistä ollut. Se kun vauvani imi nänniäni, en voi muuta sanoa kuin että vastenmielistä! En kokenut muuta kuin ahdistusta, ällötystä (aivan totta, ällötystä en tiedä tosiaankaan miksi) kyseisestä asiasta.



Joo, en muistele imetystä lämmöllä ollenkaan. Ahistaa edes koko muistelu. Pumppaaminen taas olikin sitten hyvä juttu, maitoa tuli niin paljon että laitettiin pakkaseen ja yhellä pumppauskerralla sain lapsen päivän maidot.