Miten te, jotka käytte joka viikko töissä opintojen ohella töissä, jaksatte?

Jaksoin ihan hyvin ku tiesin että vain väliaikaista. Oon aina tehnyt paljon duunia pienestä pitäen, joten koulun mukaan tuleminen ei vaikuttanut paljon. Opiskelin siis amk:ssa ja tein 20h toita viikossa. Tein hommat arki-iltaisin, niin että viikonloput olivat täysin vapaita ja sain nollattua itseni.

Yritä katsoa onko kalenterissasi mitään muuta ylimääräistä menoa mistä voisi karsia. Tsemppiä!

Teen töitä 37,5 tuntia viikossa ja suoritan opinnot siinä sivussa monimuotona. Tähän mennessä ei ongelmia, läsnäoloa koulu ei juuri vaadi ja teen tehtävät viikonloppuna tai iltaisin. Ei tässä paljon muulle ole aikaa, mutta deadlinet yleensä kasaantuu maaliskuulle ja sitä ennen ja sen jälkeen aika rentoa. Riippuu opinnoista, mutta oma amk ainakin sujuu. Opiskelen omaksi huviksi aihetta, joka on aina kiinnostanut ja toivon, että joskus voisin vaihtaa alaa. Siksi koulu ei kauheasti stressaa.

Onko sun työ jotenkin erityisen fyysistä, kuormittavaa tai uusi?

Jos oikeasti uskot että opintojen kautta saat elämääsi jotain, mistä nautit tai se muuten helpottaa tilannetta, älä missään nimessä lopeta. Tästä syystä juuri opinnot kannustetaan suorittamaan nuorena, koska sitten kun elämässä on jo muuta, on se aika paljon vaikeampaa. Ellet opiskele jotain aivan höpöä, opinnot kannattaa aina!

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä 37,5 tuntia viikossa ja suoritan opinnot siinä sivussa monimuotona. Tähän mennessä ei ongelmia, läsnäoloa koulu ei juuri vaadi ja teen tehtävät viikonloppuna tai iltaisin. Ei tässä paljon muulle ole aikaa, mutta deadlinet yleensä kasaantuu maaliskuulle ja sitä ennen ja sen jälkeen aika rentoa. Riippuu opinnoista, mutta oma amk ainakin sujuu. Opiskelen omaksi huviksi aihetta, joka on aina kiinnostanut ja toivon, että joskus voisin vaihtaa alaa. Siksi koulu ei kauheasti stressaa.

Onko sun työ jotenkin erityisen fyysistä, kuormittavaa tai uusi?

Huh! Aikamoinen suoritus minun näkökulmastani.

Mut joo, työni on hyvin fyysistä ja myös psyykkisesti kuormittavaa. Työpäivän jälkeen olen aivan poikki, kun on 7-12 h painanut ilman taukoja. Ei ole koulutehtävät ekana mielessä.

Ja opinnot ovat myös työläitä ainakin nyt ekana vuonna, paljon matematiikkaa, fysiikkaa ym. matemaattisia aineita, joiden sisäistäminen vie paljon aikaa ja vain laskemalla ja tekemällä voi oppia. Ei vaan onnistu työn ohessa.

Ap

Ihan hyvin. Olen tehnyt tuota nyt 2,5 vuotta. Opiskelen myös amkissa, viimeisen vuoden ajan olen ollut töissä 2-4 päivää viikossa ja loput koulussa. Mulla on 5v lapsi ja olen yh.

No tänä keväänä opinnot alkoikin kärsiä ja nyt valmistuminen venyy puoli vuotta. Kyllä koulu kärsii väistämättä, kun ei ehdi opiskella kotona kunnolla, mutta se johtuu lapsesta, ei työnteosta. Jos olisi illat ihan vapaina niin mikäs siinä opiskellessa.

Mä hoidin opintoja päivällä 9-15 ja menin illaksi siivoamaan 18-22. Niin päin se meni hyvin koska siivouksessa ei tarvinnut enää ajatella mitään eikä siellä ollut ketään muuta. Ja opinnot sai hoitaa ensin virkeänä ja levänneellä päällä, ja pystyin keskittymään.

Asuin todella halvassa murjussa eikä ollut perhettä eikä tietenkään harrastuksiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä 37,5 tuntia viikossa ja suoritan opinnot siinä sivussa monimuotona. Tähän mennessä ei ongelmia, läsnäoloa koulu ei juuri vaadi ja teen tehtävät viikonloppuna tai iltaisin. Ei tässä paljon muulle ole aikaa, mutta deadlinet yleensä kasaantuu maaliskuulle ja sitä ennen ja sen jälkeen aika rentoa. Riippuu opinnoista, mutta oma amk ainakin sujuu. Opiskelen omaksi huviksi aihetta, joka on aina kiinnostanut ja toivon, että joskus voisin vaihtaa alaa. Siksi koulu ei kauheasti stressaa.

Onko sun työ jotenkin erityisen fyysistä, kuormittavaa tai uusi?

Huh! Aikamoinen suoritus minun näkökulmastani.

Mut joo, työni on hyvin fyysistä ja myös psyykkisesti kuormittavaa. Työpäivän jälkeen olen aivan poikki, kun on 7-12 h painanut ilman taukoja. Ei ole koulutehtävät ekana mielessä.

Ja opinnot ovat myös työläitä ainakin nyt ekana vuonna, paljon matematiikkaa, fysiikkaa ym. matemaattisia aineita, joiden sisäistäminen vie paljon aikaa ja vain laskemalla ja tekemällä voi oppia. Ei vaan onnistu työn ohessa.

Ap

Vaihda opinnot päiväaikaan ja tee iltatyötä ja vain puolella tunneilla, ei kokoaikaista.

Totta kai välillä tuntuu ettei millään jaksa, mutta en anna sen lannistaa. Ei tämä väsymys loputtomiin kestä.

Syy yksin ei ollut koulu+ työ. Kun aloin kiinnittämään huomiota ruuanlaatuun, liikuntaan ja lepoon olo parani huomattavasti. 

Mullakin oli kaikki opintorahat ja lainatkin käytetty.

Oli pakko siinä kohtaa etsiä todella halpa kimppa-asunto, ostaa vaatteet kirpparilta ja lopettaa kaikki kahvilassa käynnit ym.

Kannatti ehdottomasti, koska valmistuttuani olen tienannut ne rahat moneen kertaan takaisin ja asunnot ja autot vielä päälle. Tutkinto oli elämäni paras sijoitus.

Älä missään nimessä lopeta kesken vaan karsi ennemmin kuluja ja vähennä vähän työtunteja.

6 joka iltasiivoso

Suoritin nuorempana amk-tutkinnon ja kävin samalla töissä 2-5 päivänä viikossa, iltaisin ja viikonloppuisin. Eikö kaikki opiskelijat tee näin?! 

Nyt olen ollut jo vuosia työelämässä. Aloitin syksyllä työn ohessa opinnot yliopistossa, kurssit pääasiassa monimuotona eli itsenäisesti suoritettavia. Työ on asiantuntijatyötä, jossa työpäivät saattaa venyä. Teen opintoja iltaisin, jos jaksan mutta pääasiassa viikonloput opiskelen. On myös perhe, eli mies ja kaksi lasta. Järjestelykysymyksiä, tämä lyhyt aika tsempataan yhdessä. 

Opiskelen yliopistossa nyt toista vuotta ja käyn samalla töissä (pakon sanelemana) pari kolme kertaa viikossa. Ensimmäisen vuoden jaksoin ihan hyvin, mutta nyt toisen vuoden lähestyessä loppuaan huomaan olevani aivan burnoutin partaalla. Lomia ei ole, koskaan ei pääse palautumaan sillä aina on jotain opiskeltavaa, ja luonnollisesti koko kesäkin menee töissä. Opinnot ovat jo nyt viivästyneet, ja arvioni mukaan jos tätä tahtia jatkuu tulen valmistumaan väh. puoli vuotta myöhässä. Se, miten jaksaa käydä töissä ja opiskella on varmasti hyvin yksilöllistä, ja minulle se ei todellakaan sovi. Koska olen jo aivan loppu, "tämä on vain väliaikaista" -ajattelu ei piristä minua ollenkaan.