Mikä kissaa vaivaa?

Meillä kaksi samanikäistä leikattua kissaa, molemmat 8-vuotiaita. Asumme omakotitalossa, ja kolme vuotta sitten eteiseen pääsi livahtamaan kulkukissa, joka muutaman sekunnin vierailullaan sai aiheutettua reviirisodan kahden kaveruksen välillä. Kissat tappelivat hurjasti, ja jouduimme eristämään ne viikkokausiksi. Lopulta sopu löytyi, ja elämä palasi uomilleen. Lievä säikkyys ja satunnainen rähinä jäi, mutta ei suurta tappelua. Kuitenkin kireähkö ilmapiiri.

Muutama kuukausi sitten tyttökissa alkoi murista pojalle aivan yhtäkkiä. Elokuvaa katsoessamme yhtäkkiä murisi, ja alkoi myllytys. Pahin tappelu rauhoittui nopeasti, mutta murina ja sähinä jäivät. Homma vähän rauhoittui, mutta kun alkoi uudelleen, varasin ajan eläinlääkärille. Ajattelin, että kissalla on kipuja.

Lääkärissä kissaa paineltiin, väänneltiin, käänneltiin. Suu ok, turkki hyvä, silmät hyvät, anaalirauhaset ok. Röntgenissä jalat ja nivelet ok, häntä ok, selkä ok. Sydänäänet kunnossa. Eli ei mitään näkyvää vikaa.

Kissa tuotiin kotiin, ja homma pysyi tasaisen jännittyneenä - kerran päivässä muristiin ja juostiin kovempaa, mutta ei suuria tappeluja. Suurimman osan päivästä nukkuivat rauhassa keskenään sylikkäin.

Äsken sitten tyttökissa rupesi maukumaan, yleensä maukuu vain kun on oksentamassa. Maukuminen ja rauhattomuus jatkuivat, tähyili poikakissaa päin ja naukui. Sitten kun rupesi raapimaan sohvatyynyä, ohjasin kissan hiekkalaatikolle, mutta mitään ei tehnyt. Nyt kyhjöttää hiljaa saunalla.

Minua ja miestä alkaa jo ahdistaa ja kyllästyttää tämä jatkuva kireä ilmapiiri. Minua huolettaa kissa, olen ihan varma että siinä on jotain vialla, mutta lääkäri ei löytänyt tai keksinyt mitään. Verikokeet on viimeksi otettu 2016, täysin puhtaat.

Mistä voisi olla kyse? Tiedättekö Nokian/Tampereen seudulla hyvää, kissoihin erikoistunutta eläinlääkäriä, joka ei vain veikkailisi ja tekisi summan mutikassa kokeita ja kuvauksia? Onko kenelläkään samaa kokemusta?

Tuntuu, että tyttökissa täytyy kohta antaa pois, jos käytös ei muutu. Kissat ovat mielettömän rakkaita, enkä voi tosissani harkita tuota vaihtoehtoa... mutta kohta on pakko. Ihmisiä kohtaan ei ole ikinä ollut aggressiivinen, ja pahimpien kissariitojenkin aikana mieliala muuttui heti ja rupesi kehräämään, jos menin viereen silittämään.