Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten lasten epätasarvoinen kohtelu vanhemmilta.
Ikuisestikatkera
08.05.2018 |
Nyt ei ole muuta kanavaa purkaa tämä asia kun tämä.
Ja pakko on päästellä höyryjä ulos!!
Olen lapsuudesta asti saanut kokea eriarvoista kohtelua veljeni suhteen vanhempieni taholta; veljelläni piti olla aina vaatteet tiptop, koska hän oli perheen ainoa poika. Vielä aikuisenakin, lähes 30- vuotiaana vanhempani hankkivat aikuiselle, jo oman perheensä perustaneelle pojalleen esim. tumman puvun, jotta olisi edustuskelpoinen. Olin niin kyrpiintynyt tuolloin, että vittuillessani pyysin vanhemmiltani rahaa samoihin juhliin vaatteita varten. Nyt en enää muista, sainko.
Myönnän kyllä, että olen saanut taloudellista tukea esim. asunnon ostoon vanhemmiltani. Ja veljeni saanut saman verran omaa asuntoa ostaessaan. Mutta, kun veljelleni tuli taas rahantarve, vanhempani unohtivatkin että olivat jo "tasanneet" summat, vaan veljeni sai ikään kuin uudelleen, koska minäkin olin saanut.
Äitini ilmoittaa veljelleni asioista ja tapahtumista elämässään/suvun elämässä. Ja sitten kun asia tulee minun tietooni, äitini syyllistää minua siitä, että en ole tiennyt. Kuinka olisin voinut tietää, jos kukaan ei ole minulle kertonut..
Ja miljoona muuta katkeraa asiaa. Miten tästä voi päästä eroon?
Kommentit (6)
Aika pieniä juttuja noi on. Haluaisitko että äitisi todella hyysäisi sinua kuin pientä lasta? Enemmän tuo on noloa veljellesi. Jos olisin veljen vaimo häpeäisin todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, veljeni saa uuden 200e puvun koulun juhliin, hän kun on diplomi-insinööri. Hän saa uudet kengät, uuden neuleen, välillä 200e, uuden kellon. Minä ostan kaiken itselleni, minun vaatteni ovat turhuuksia, veljelläni on varmasti isompi ja siistimpi vaatekaappi kuin minulla. Hän saa parturikäynnin ilmaiseksi, hän saa kaiken pyytämättä. Aina kun minä saan rahaa, vanhempani miettivät, kai velikin sai. Sitten kun veli saa jotain, niin minua ei mietitä.
Epätasarvoinen? Yritä edes vähän, jos haluat vastauksia.
Vertaistukea: kyllä minuakin näin ihan jo aikuisena harmittaa, kun vanhemmat antavat rahaa / kustantavat veljen elämistä (edelleen). Perheellisiä ollaan molemmat. Minä opiskelin (+tein töitä) ja hankin hyvän työpaikan ennen perheen perustamista ja olen näin ollen ollut omavarainen jo ihan sieltä opiskeluajoista lähtien. Veli taasen ei opiskellut, ei ole koskaan ollut haka raha-asioissa ja meni yksiin kaltaisensa kanssa. En ole juurikaan vanhemmiltani mitään saanut ja lapsiini tämä kohdistuu myös (no kun ei teillä mistään puutetta ole).
Itseäni kiinnosta paskaakaan tuollainen. Sai siskonikin kaiken ja minä en saanut. Ei se mua haitannu yhtään, koska varastin sitten tarvitsemani nuorena poikana. Kyllä ne postit kotiin aina tuli ja mutsi ja faija hiilenä. Mutsille aikoinaan sanoin, että kun olette persaukisia ja mitään ei saa, niin joudun varastamaan. Sitten täytin 17v pakkasin veskan ja lähdin Ranskaan opiskelemaan kokiksi. Nyt olen 41 vuotias ja oma ravintola ja vanhempiani en ole nähnyt noin 20 vuoteen. Ei kiinnosta ne ihmiset yhtään.
Eikä ees täältäkään heru vertaistukea :(