Lue keskustelun säännöt.
Aion kieltäytyä perinnöstä ja veljeni saavat periä kaiken
03.05.2018 |
En nimittäin halua vuosikymmeniä kestävää odottelua, verojenmaksua ym joka muuten seuraa. Tiedän, että haluavat maat ja talot itselleen mutta haluavat varmaan maksaa osuuteni jotenkin osissa eikä kerralla. Luulen, että pääsen helpommalla ja vähemmällä stressillä kun teen niin.
Onko muita jotka ovat tehneet samoin?
Kommentit (17)
Vuosikymmeniä kestävää odottelua? Oletko nyt varmasti ymmärtänyt kaiken ihan oikein? Noin voi käydä oikeastaan vain lesken asuttaman asunnon takia ja sitäkin vastaan saa lainaa, josta maksaa vain korot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kieltäytyi perinnöstään.
Huomaathan ettet voi kieltäytyä niin että määrität kenelle osuutesi menee. Se menee perintökaaren mukaan seuraavalle, ikäänkuin sinua ei olisi. Jos sinulla siis on lapsia, osuutesi menee heille.
Siis mitä vuosien odottelua ja stressiä?
Jos yksikin osakas pyytää ositusta, ne maat laitetaan heti jakoon eikä tarvitse odotella vuosia.
Pesänjakajaa anotaan käräjäoikeudelta ja käsittely vie vuosikausia. Sen aikana lakimiehet putsaavat normipesät. Jaettavaa ei jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niin helppoa ole, kuin te yksinkertaiset kuvittelette. Perintö laitetaan kyllä jakoon heti kun joku pyytää, mutta siinäkin voi kestää jo vuosia kun jakoapakkoa haetaan oikeudesta. Jos veljet lunastavat vaikka ison maatilan, he saavat oikeudelta maksuaikaa siihen, mitä aapeelle siitä maksavat. Siinä VOI kestää vuosikymmeniä.
Oma isoisäni kuoli 1980-luvun alkupuolella. Enollani oli hyvinkin 2000-luvulle asti aikaa maksaa äitini ulos maatilalta. No eno ei sitten saanut tilaa menestymään, joten rahaakaan ei ollut. Hän haki vähän lisää maksuaikaa, ja sai, käräjäoikeudelta. Lopulta hän ”maksoi” äidilleni mökkitonttina (ja jälkeenpäin kävi ilmi, ettei sinne saanut rakennuslupaa). Koska tie naapurimökeille kuli tuon mökkitontin kautta, lupasi eno myös tehdä uuden tien omalle maalleen omalla kustannuksellaan. Se on vieläkin tekemättä.
Että kyllä siinä voi kestää, kauan. Ja voi stressata ja harmittaa.
MitÄ sitä stressaamaan. Odottelee sitten ihan rauhassa. Minä odotin 10 vuotta, mutta nyt omistan 300 hehtaaria maata. Ei ollut mihinkään kiirettä eikä stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä ota siitä stressiä. Miksi annat veljien polkea oikeuksiasi? Veroja varten saa lainaa. Ja sitten vain rennosti annat ajan kulua, rahaa tulee sitten kun tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa ole, kuin te yksinkertaiset kuvittelette. Perintö laitetaan kyllä jakoon heti kun joku pyytää, mutta siinäkin voi kestää jo vuosia kun jakoapakkoa haetaan oikeudesta. Jos veljet lunastavat vaikka ison maatilan, he saavat oikeudelta maksuaikaa siihen, mitä aapeelle siitä maksavat. Siinä VOI kestää vuosikymmeniä.
Oma isoisäni kuoli 1980-luvun alkupuolella. Enollani oli hyvinkin 2000-luvulle asti aikaa maksaa äitini ulos maatilalta. No eno ei sitten saanut tilaa menestymään, joten rahaakaan ei ollut. Hän haki vähän lisää maksuaikaa, ja sai, käräjäoikeudelta. Lopulta hän ”maksoi” äidilleni mökkitonttina (ja jälkeenpäin kävi ilmi, ettei sinne saanut rakennuslupaa). Koska tie naapurimökeille kuli tuon mökkitontin kautta, lupasi eno myös tehdä uuden tien omalle maalleen omalla kustannuksellaan. Se on vieläkin tekemättä.
Että kyllä siinä voi kestää, kauan. Ja voi stressata ja harmittaa.
Juuri tätä tarkoitin. En halua vuosikymmenien stressiä ja jos yritän hoputtaa tai nopeuttaa, menee välit enkä halua sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MitÄ sitä stressaamaan. Odottelee sitten ihan rauhassa. Minä odotin 10 vuotta, mutta nyt omistan 300 hehtaaria maata. Ei ollut mihinkään kiirettä eikä stressiä.
En halua omistaa maata. Haluan riihikuivaa rahaa tililleni ja heti. Ja jos se ei onnistu tai perinnön odottelu aiheuttaa minulle vähänkin taloudellisia vaivoja niin en halua niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kieltäytyi perinnöstään.
Huomaathan ettet voi kieltäytyä niin että määrität kenelle osuutesi menee. Se menee perintökaaren mukaan seuraavalle, ikäänkuin sinua ei olisi. Jos sinulla siis on lapsia, osuutesi menee heille.
Tämä ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MitÄ sitä stressaamaan. Odottelee sitten ihan rauhassa. Minä odotin 10 vuotta, mutta nyt omistan 300 hehtaaria maata. Ei ollut mihinkään kiirettä eikä stressiä.
En halua omistaa maata. Haluan riihikuivaa rahaa tililleni ja heti. Ja jos se ei onnistu tai perinnön odottelu aiheuttaa minulle vähänkin taloudellisia vaivoja niin en halua niitä.
No mulle tuli kuitenkin tuloja tuona aikana kun noudatettiin metsänhoitosuunnitelmaa. Loppujen lopuksi oli hyötyä yhteisomistuksessa, kun kulut jaettiin. Mitä siis olet perimässä?
Kannattaa laskea etukäteen se perintövero. Voi olla pieni loppujen lopuksi. Minä omistan mieluummin maata ja metsää kuin riihikuivaa rahaa. Metsästä saa tuloa pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän apn huolen. Perinnöstä luopumisella pääsee vastuusta. Rakennuksia pitää kunnostaa ja metsä voi palaa. Mikään kone ei pysy kunnossa ilman huoltoa. Miten vastuu, jos puu kaatuu naapurin Porshen päälle? Sen naapurin mökkiläisen siis.
Jos et tonttiakaan tarvitse, voit yrittää sopia asioita veljiesi kanssa ennen luopumistasi. Onko perittävällä yhtään rahaa tilillään?
No hyvä jos perintöä tulee. Minulle jää luultavasti vain velkaa perittäväksi.
Perin testamentilla 10v sitten -ei lähisukulaisten metsätilan rakennuksineen. Perintöveroa 180 000e. Kysyin verottajalta maksuaikataulusta, 1. erä maksuun 3kk päähän lainhuudosta ja 2. erä siitä kuukauden päähän. Siis 2x90 000. Ei neuvotteluvaraa. Jos olisin kieltäytynyt,tätäkin harkitsin,olisi jäänyt valtiolle,vainajalla ei ollut sisaruksia/lapsia/perhettä.
Onneksi pankista sai lainan.
Kohta tuon jälkeen isäni kuoli,äitini sai puolet ja minulle tuli 18.000e,josta ei mennyt veroa, koska jäi alle 20.000e.
Ei ole. Miksi luopua, raha on rahaa vaikka tulisi hitaastikin.