Lue keskustelun säännöt.
Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan
01.05.2018 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden mutta emme vielä asu yhdessä. Minua on alkanut kyrsimään miehen ja hänen vanhempiensa tiivis suhde. Mies vierailee vanhemmillaan joka viikko syömässä, ikää hänellä on 30+. Miehen kanssa vietämme öitä yhdessä noin 2-3 kertaa viikossa, lähinnä viikonloppuisin sillä se on kummankin aikataulujen kannalta helpompaa. Sunnuntait menevätkin sitten miehen istuessa vanhempiensa luona, joten sille päivälle ei voi suunnitelmia tehdä (Grande Ruokailu alkaa jo alkuiltapäivästä).
Tästä viikottaisesta kyläilystä harvoin joustetaan, ja silloin kun joustetaan niin kinastellessa mies ottaa marttyyrilinjan "sinun takiasi jätin ruokailun väliin". Äiti auttaa miestä toisinaan myös taloudellisesti, tosin ihan omasta tahdostaan. Äiti kuulemma pahoittaa mielensä, jos sinne ei mene kyläilemään. Onko tämä nyt ihan normaalia vai tarvitsenko minä vain toisenlaista suhtautumistapaa? Jos tarvitsen, voisiko joku auttaa minua muodostamaan sellaisen?
Tämän asian takia en miestä kuitenkaan aio jättää, sinänsä pieni murhehan tämä on. Kaipaisin vain teidän kokemuksianne ja näin ollen vertaistukea asiaan liittyen. Miksi siellä vanhemmilla täytyy joka ikinen viikko käydä? Luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi toisinaan ottamaan hermoon siellä ravaaminen. Itse käyn vanhemmillani kylässä silloin kun huvittaa ja vanhemmille sopii, aikatauluni eivät ole siitä riippuvaisia vaikka välimme ovatkin läheiset. Toivoisin että mies näkisi vanhempiaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta se ei kuulemma onnistu. Miehen vanhemmat nyt vaan kokevat että sunnuntaipäivä on paras päivä aterioinnille.
Niuhotanko nyt ihan turhaan, vai miksi tämä menee niin tunteisiin? Mielestäni annan miehelle paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Onko se liikaa vaadittu, että vanhemmat pärjäisivät vaikka yhden viikon tapaamatta poikaansa? Ja toisinpäin.
V***U auttakaa. Miksi.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.
Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP
Niin no sun mies on ikäänkuin lapsuudenperheensä muualla asuva jäsen.
Hän on tiukasti talutushihnassa.
Ei kai vanhemmat ole ostaneet hänen asuntoaan?Meille appivanhemmat olisivat ostaneet TALON kun muutettiin yhteen!
En tietenkään suostunut siihen.Ovat ostaneet. Mistä arvasit. -AP
Mun miehen edellisen asunnon oli sen vanhemmat siis ostaneet. Hän asui siinä ilmaiseksi. Vuokrasopimus oli tekaistu, jotta hän saattoi petkuttaa itselleen asumistukea.
Tämä jatkettu petos kesti vuosia. Mulle hän kertoi asian joskus. Olin tyrmistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hieno että vielä tänään on olemassa ihmisiä jolla on myös aikuisille iässä tiivis suhde vanhempiensa kanssa. Jos kaikki tekisivät näin niin olisi paljon vähemmän yksinäisyyttä.
Kai myös itse muistat toimia näin, kun on niin hienoa!
Joo, ei siinä olisikaan mitään ihmeteltävää jos mies menisi vanhempiaan tervehtimään joskus muina päivinä kuin sunnuntaina. Vaikkapa viikolla ja viettäisi naisensa kanssa koko viikonlopun. Jos toi mies kaipaa vielä omaa aikaa niin ei tosta montaa tuntia parisuhteelle jää. Tuore suhde ja rutiinit tappaa jo vireen, innon, leikkisyyden. Ei kiitos minulle ikinä.
Onko miehen isoveli parisuhteessa? Onko mies ennen seurustellut ja mihin suhteet ovat kaatuneet?
Vierailija kirjoitti:
Ei haukku haavaa tee. Mene ihmeessä lassukka nukkumaan niin et pahoita mieltäsi keskusteluista.
Ihme höyrypää, mikä tämä on :D nro 120 todisti väitteensä oikeaksi. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exällä oli myös sama ongelma, mutta oli vain nainen. Kerran tai jopa kolme kertaa viikossa piti käydä äidin luona. Aluksi mietin, että mukavan lämpimät välit äitiinsä. Lopulta kuitenkin muuttui painajaiseksi ja yhdeksi syyksi eroon. Exän äidin luokse oli puolen tunnin ajomatka, joten heti päivästä meni yksi tunti matkaamiseen. Mitä siellä äidin luona tehtiin? Ei mitään. Istua törötettiin. Mitään keskusteltavaakaan ei oikein ollut, koska edellisestä näkemisestä oli niin vähän aikaa.
Exän äiti juurikaan käynyt mun ja exän yhteisessä asunnossa kylässä. Exä ekoina vuosina tuli mukaan, kun kävin vanhempieni tai mummoni luona. Näitä reissuja oli ehkä viisi kertaa vuodessa. Sitten kieltäytyi tulemasta mukaan, koska mitä hän nyt siellä tekisi. Saattoi olla kosto siitä kritiikistä, että voitaisiin ehkä harvemminkin käydä, kun päivä tai kaksi viikosta menee exän äidin luona istumiseen. Yritin ehdottaa, että exän äiti voisi tulla käymään useammin meillä ja voisi tarjota ruokaa.
Kaikki pyhät exän äidin luona. Ei tullut kuuloonkaan, että joku joulu olisi vietetty vanhempieni luona.
Eron jälkeen tulin tulokseen, että exä ei ollut koskaan muuttanut pois kotoaan. Exän oma huone ei vain enää sijainnut samassa osoitteessa kuin äidillään. Mietinkin, että olinko exän kanssa vain sen takia, että naisen äitiä mielytti, että omalla tyttärellä on mies.
Minusta tuo on hieno tapa, mutta ihmettelen vain ettet sinä mene miehesi mukana sinne.
Olen ollut italialaisen kanssa naimisissa, ja heillä oli tapana syödä yhdessä aina sunnuntaisin koko perheen voimin. Välillä serkutkin perheineen liittyi seuraan. Minulle jäi todella hyvät muistot noista hetkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kuullosta miehen käyttäytyminen terveeltä. Selvää ainakin on se ettei tyyppi arvosta naistaan, ja äiti kiilaa jonon keulille vaikka järjestys pitäisi olla päinvastoin. Viikonlopun yhteisestä ajasta EI lähdetä mamman luokse mussuttaan ruokaa, koska mies voi tehdä sen viikolla. Sanoisin että vakavan keskustelun paikka, ja jos kaveri ei tajua urpouttaan niin ei muuta kuin terve menoa. Vttu kun oikeen pistää vihaksi tollane vellip*rse. Mies44.
Ap, hyvä että olet havahtunut huomaamaan, ettei kuvio ole terve.
Ei se terve olekaan, ja on normaalia ettet pidä siitä.
Teidän pitäisi puhua ongelmasta. Jos mies ei myönnä sitä, ei välitä tunteistasi, niin umpikuja on valmis.
Äidille ei voi tuottaa pettymystä, mutta tyttöystävälle kyllä voi.
Äiti on jotenkin sairas, ja muu perhe paapoo häntä noudatellen hänen oikkujaan loputtomiin.
Ei hyvä teidän parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hieno että vielä tänään on olemassa ihmisiä jolla on myös aikuisille iässä tiivis suhde vanhempiensa kanssa. Jos kaikki tekisivät näin niin olisi paljon vähemmän yksinäisyyttä.
Tiiviissä yhteydessä ei ole vikaa, jos siinä muistetaan se, että oman puolison kuuluu olla ensimmäisenä. Tämähän sanotaan jo raamatussa eli vanhasta viisaudesta on kyse.
Tuo, että aikuisten lasten riippuvuus vanhemmistaan vähentää yksinäisyyttä, ei pidä paikkaansa. Se lisää yksinäisyyttä, kun perheet hajoavat ja omat vanhemmat menevät omien lasten edelle. Eniten tässä kärsivät lapset. - Tämä ei nyt tarkoita normaaleja läheisiä suhteita omiin vanhempiin, vaan pakonomaisia suhteita, jossa omalle puolisolle ja lapsenlapsille ei ole sijaa. Näissä suhteissa lapsenlapset koetaan kilpailijoiksi, vaikka perhe olisi yhä yhdessä ydinperheenä.
Minä taas testaisin niin että varaisin jonkun romanttisen reissun joka kestää koko viikonlopun. Kertoisin siitä tohkeissani miehelle miten ihanaa tulee olemaan ja jos se sanoo ettei voi lähteä kun on mamman lounas ni se ois sitte siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, ei kannata.
Omalla kokemuksella kerron kuinka aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka asui 300 metrin päässä omista VANHEMMISTAAN.
Kun aloimme viettää tiivimmin aikaa yhdessä ja aloin olla miehen luona yötä huomasin sen.
Kun lähdimme reissuun ja palasimme oli roskat viety, astiat tiskattu, imuroitu, pölyt pyyhitty, muutama mun likanen vaate oli käyny pesussa ja tullut takaisin nätisti viikattuna.
Miehen äiti siis kävi SIIVOAMASSA poikansa asunnon ja vei hänen likapyykkinsä ja palautti sen puhtaana kaappiin.
Miehen jääkaappi oli myös tyhjä (vain silloin siellä oli ruokaa kun minä olin siellä). Ja kahvinkeitinkin oli vain koriste enimmäkseen.
Mies kävi siis joka päivä syömässä vanhemmillaan ja joi siellä aina kahvit.
Kun muutimme pari kilometriä kauemmas yhteiseen asuntoon, alkoi anoppi tivata avainta itselleen. Avaimia oli minun onnekseni vain kaksi.
Myöhemmin menimme kihloihin ja muutimme isompaan asuntoon ja anoppi sai sinne kolmannen avaimen.
Aina kun riitelimme, oli anoppi asunnossa helisemässä tai puhelimessa huutamassa, kannusti poikaansa eroon.
Yhden kerran illalla oli anoppi juonut ja tuli asuntoon riitelemään ja puolustelemaan poikansa henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan.
Anoppi nukkui sohvalla, mies sängyssä makuuhuoneessa ja minä pesuhuoneen lattialla.
Mies lähti aamulla töihin, minä jäin kotiin katselemaan kuinka anoppi siivosi koko asunnon, laittoin tavarat omasta mielestä loogisemmin kaappeihin ja nakkeli MINUN omaisuutta roskiin.
Poistuessaan vei kaiken mukanaan roskakatokseen.
Muutimme lähemmäs anoppia, (anopista se oli järkevämpää ja sai miehen ylipuhuttua siihen). Ja alkoi taas se avaimen tivaaminen.
Ei saanut kolmatta avainta (silti ihmeen ja kumman kaupalla pääsi asuntoon sisälle, esim aamuyöstä kun lähdin töihin niin samalla oven avauksella, kun palasin töistä oli asunto siivottu. Löysin silmälasinikin lattialta, kattilaa ei löytänyt kun sehän oli paljo parempi jossain muualla kuin kattilakaapissa.
Miehen suunnitelma lopulta oli muuttaa minulta salassa äidilleen asumaan kun äiti oli hänet siihen ylipuhunut. Sanoi siis pojalleen, että teen hänet hulluksi.
Sain tietää aikeista ja muutin itse pois.
2 viikkoa meni ja mies otti minuun yhteyttä itkien, että on tehnyt suuren virheen kun on uskonut äitinsä manipulointia, pyysi kaiken anteeksi ja nyt ollaan tokalla erällä menossa.
Muutamme toiselle paikkakunnalle, mies ei ole ollut yhteydessä äitiinsä. Katkaisi siis napanuoransa kun tajusi asian oikean laidan.
Mies ei itsekkään tykännyt kun äiti tunki asuntoomme siivoamaan ja kun sanoi siitä äidillensä niin äiti ei käytöstään muuttanut.
Tavallaan halusi sillä talloa varpailleni.
Jos tämä vielä päätyy eroon, en enää mammanpoikiin koske. Aivan liikaa ongelmia kun siinä parisuhteessa pyörii se puolueellinen äiti joka jakaa omaisuudenkin.
Ap.lle lyhyesti.
Kokemuksesta ennakoin, miten tuo suhde etenee. Vaihtoehdot:
o Yrität pitää puoliasi, saada miehen ymmärtämään sun tunteita ja sitoutumaan suhteeseenne. Mies hermostuu, syyttää sua kohtuuttomaksi, vetäytyy siilipuolustukseen eikä pysty eikä halua keskustella. Te riitelette enemmän ja sinä alat väsyä, kiristyä, turhautua. Anoppikin syyttää sua hankalaksi. Miehen nössömäisyys, anoppi, koko tilanne ärsyttää sua enenevässä määrin. Alat käyttää kovempaa kieltä, mutta se vaan pahentaa kaikkea. Tunteesi miestä kohtaan muuttuvat negatiivisemmiksi. Tämä syö voimiasi. Keskität energiasi parisuhteeseen ja muut elämäsi alueet kärsivät.
o Joustat, mukaudut ja tingit omista toiveistasi riitojen välttämiseksi. Toivot, että tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin.
Itsetuntosi laskee. Mies perheineen tottuu siihen, että mukaudut nöyrästi. Mitään kiitosta et siitä saa. Veikkaan että sisääsi kertyy harmistusta, vaikket sitä näytä.
o Paras visio: menette puhumaan terapeutille. Mutta epäilen, ettei sun mies suostu. Hänestä kun tilanteessa ei ole mitään vikaa, paitsi sinä ja sun vaativuus ja hankaluus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta eipä tulisi mieleenikään olettaa, että he viettäisivät kaikki sunnuntai-iltapäivät meidän luona syömässä. Siis ihan joka sunnuntai menisi siinä. Eiväthän he voisi ikinä tehdä yhtään mitään suunnitellusti tai suunnittelematta, kun joka sunnuntai olisi tuo pakollinen meno. En olisi halunnut tuota tapaa edes omien vanhemoieni kanssa saati appivanhempien. Mies on harrastusten tai työn vuoksi usein pois viikonloppuina, joten hän ei tuohon ainakaan suostuisi.
Miehellä on hyvät välit vanhempiinsa ja varsinkin isänsä kuoleman jälkeen hän on hyvin huolehtivainen äitinsä suhteen. Raja menisi tuossa sunnuntaipäivällisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki palstan alistajanarsistit kokoontuneena yhteen ketjuun, ap mukaan lukien.
Ja haukkumassa ja syyllistämässä miestä ja ennen kaikkea anoppia, kuinkas muutenkaan.
Minä olen anoppi ja aikuisten miesten äiti, mutta olen tässä asiassa täysin ap:n puolella. Työssäkäyvällä ja opiskelijalla on muutenkin arki täynnä kellontarkkoja menoja, joten on ihan hyvä, että viikonloppuisin niitä ei ole. Muutenkin voi olla yhteydessä.
Ap.n mies ei ole irtaantunut äidistään.
Siksi hän ei kykene parisuhteeseen.
Ymmärrän, että tätä on ap.n vaikea hyväksyä, jos hän rakastaa miestä. Olen ollut samassa tilanteessa. Se syö voimat, omanarvon tunteen eikä lopulta auta mitään.
Hirveän surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haukku haavaa tee. Mene ihmeessä lassukka nukkumaan niin et pahoita mieltäsi keskusteluista.
Ihme höyrypää, mikä tämä on :D nro 120 todisti väitteensä oikeaksi. -AP
Täällä on höyrypäitä, provosoivia kiusaajia ja niitä jotka sotkeentuvat ketjuun syistä joita en tiedä. Sairaita ihmisiä. Heidät erottaa ilkeästä, järjettömästä sanankäytöstä. Näiden takia moni ketju harhautuu pois asiasta.
Näille ei kannata vastata mitään.
Vierailija kirjoitti:
No, heillä on sellainen perhekulttuuri. Tuskin voit siihen mitenkään vaikuttaa. Tuontapainen perhekulttuuri on yleistä sangen monissa maissa, ja sehän on justiin sitä mitä täällä sitten monet pikkulasten äidit yhtäkkiä kaipaavat (että koko suku hoitaisi heidän lapsiaan) ja jota ei tietenkään sitten yhtäkkiä synny, kun kerran se lapseton aika on vietetty vaan omissa menoissa ja etäännytty niistä vanhemmista eli tulevista isovanhemmista.
Jos haluat pitää tästä miehestä kiinni sinun lienee vaan paras hyväksyä se sukukin. Tai sitten vaihtaa miestä.
Useimmille naisille anoppi on hirveä akka, mutta sitten kun itsellä on lapsia ja elämä alkaa kääntyä keski-iän puolelle tai ylitse niin itsellä ne saman tarpeet ja tavat kuin anopilla olivat, ovatkin täysin oikein.
Kateellisuus toista naista eli miehen äitiä kohtaan on juurisyy.
Olen nähnyt yhden tuollaisen parisuhteen kariutumisen läheltä ja vaikka syitä oli varmasti muitakin, niin pakko sanoa, että liian tiivis äiti-poikasuhde ei varmasti helpottanut tilannetta. Juurikin tuota samaa, että KAIKKI viikonloput vietetään vanhemmilla, KAIKKI parisuhteen asiat käsitellään äidin kanssa, KAIKKI päätökset kierrätetään äidin kautta jne. Pahaa teki katsoa vierestä kun selvästi tyttöystävä ja tämän tunteet ja mielipiteet jäivät aina toiseksi, kaikki kodin siivouksesta lähtien pitäisi tehdä niin kuin äiti tekee tai sitten menee väärin.
Tuollaisessa tilanteessa ei voi saada suhdetta vain mieheen vaan saa pojan äiteineen.
Minusta on hieno että vielä tänään on olemassa ihmisiä jolla on myös aikuisille iässä tiivis suhde vanhempiensa kanssa. Jos kaikki tekisivät näin niin olisi paljon vähemmän yksinäisyyttä.