Oletteko koskaan menettäneet elämäniloanne?

Olen, pari vuotta sitten masennuksen kourissa. En nähnyt elämässä enää mitään järkeä ja kaikki tuntui turhalta. Ne oli pelottavia aikoja, kun ennen olin ollut suht positiivinen. Ikää tuolloin 22v, nykyään onneksi voin paremmin, osittain lääkityksen ansiosta.

Olen. Minulla oli masennus diagnoosi vaikka masentunut en tuntenut olevani. Olin vain totaalisen tyhjä. Ei mitään. Absoluuttinen tyhjiö.

Apaattinen ja täysin innoton. Joka ilta toivoin, etten aamulla herää. Kaipasin todella kuolemaa. Ei ollut energiaa tehdä loppua itse. Ei ollut energiaa yhtään mihinkään, ei tuntea mitään, ei ajatella. En olisi jaksanut olla olemassa.

Kävin psykologilla. Jokin terve kipinä minussa sai hakeutumaan hoitoon. Sain masennuslääkkeen, jota alkuannoksen jälkeen nostettiin kolme kertaa. Sain maksimiannoksen. En ollut sairaalahoidossa, mutta kävin säännöllisesti psykologilla.

Meni kolme viikkoa, aloin tuntea jotain, ja se oli masennusta! Lääkäri kehoitti jatkamaan lääkkeen kanssa vaikka halusin vaihtaa. Neljännen viikon jälkeen alkoi elämänhalu palailla, ensin pieninä välähdyksinä, sitten pitempään jatkuvana hyvänä olona.

Se oli uskomatonta! Jaksoin elää nauttia elämästä, ylä- ja alamäistä. 

Uskon vakaasti, että tämä kokemus on muokannut minua tosi paljon. Osaan arvostaa elämää kokonaisuudessaan, hyviä ja vähemmän hyviä päiviä. 

Olen. Sain diagnoosit kahdesta tappavasta sairaudesta kahden viikon aikana.

Onneksi minua pystyttiin hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Sain diagnoosit kahdesta tappavasta sairaudesta kahden viikon aikana.

Onneksi minua pystyttiin hoitamaan.

Harmihan se oli, olisit ansainnut elämänilottomuutesi vuosiksi tuosta nyt ainakin. Senkin pska.

Olen. Se palasi hiljalleen takaisin, yksi tekijä oli kyllä se, kun minulla diagnosoitiin uniapnea. Pitkään jatkunut huono unenlaatu ja siitä johtuva väsymys tekivät minusta todella ahdistuneen ja ilottoman. Nyt on paremmin. Sain myös järjestettyä asioitani siten, että moni ahdistava asia jäi taakse.

Kyllä. Elämä tuntui täysin merkityksettömältä ikävaiheet 23-29. Olin masentunut, ja vaikken ollut itsetuhoinen, ajattelin että kuolema olisi helpotus ja vapautus.

Minut pelasti uskoontulo. Tai pienestä saakka olin uskonut Jumalan olemassaoloon, mutta vasta tuolloin ymmärsin sen jotenkin konkreettisesti, sielunhoitajan/rukouspalvelun "etäavun" myötä, mitä tarkoittaa että Jeesus on todella kuollut MINUNKIN puolestani. Ja että kaikki Jumalan lupaukset ja rakkaus koskee myös minua. Elämään tuli tarkoitus, merkitys, helpotus, Jumalan rakkaus, ja masennus hävisi tämän tajuamisen myötä siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Elämä tuntui täysin merkityksettömältä ikävaiheet 23-29. Olin masentunut, ja vaikken ollut itsetuhoinen, ajattelin että kuolema olisi helpotus ja vapautus.

Minut pelasti uskoontulo. Tai pienestä saakka olin uskonut Jumalan olemassaoloon, mutta vasta tuolloin ymmärsin sen jotenkin konkreettisesti, sielunhoitajan/rukouspalvelun "etäavun" myötä, mitä tarkoittaa että Jeesus on todella kuollut MINUNKIN puolestani. Ja että kaikki Jumalan lupaukset ja rakkaus koskee myös minua. Elämään tuli tarkoitus, merkitys, helpotus, Jumalan rakkaus, ja masennus hävisi tämän tajuamisen myötä siihen paikkaan.

Mitäs nää lupaukset on? Onko siellä mitään todellista ja konkreettista, vai ovatko lupaukset tyyliä "ensin uskot tämän valheen, jotta kun lupaan siihen asiaa X niin sinusta tulee onnellinen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Elämä tuntui täysin merkityksettömältä ikävaiheet 23-29. Olin masentunut, ja vaikken ollut itsetuhoinen, ajattelin että kuolema olisi helpotus ja vapautus.

Minut pelasti uskoontulo. Tai pienestä saakka olin uskonut Jumalan olemassaoloon, mutta vasta tuolloin ymmärsin sen jotenkin konkreettisesti, sielunhoitajan/rukouspalvelun "etäavun" myötä, mitä tarkoittaa että Jeesus on todella kuollut MINUNKIN puolestani. Ja että kaikki Jumalan lupaukset ja rakkaus koskee myös minua. Elämään tuli tarkoitus, merkitys, helpotus, Jumalan rakkaus, ja masennus hävisi tämän tajuamisen myötä siihen paikkaan.

Mitäs nää lupaukset on? Onko siellä mitään todellista ja konkreettista, vai ovatko lupaukset tyyliä "ensin uskot tämän valheen, jotta kun lupaan siihen asiaa X niin sinusta tulee onnellinen"?

Hyviä, ihania, voimaa antavia lupauksia Raamatusta löytyy vaikka kuinka! :)

No tähän alkuun: Jumala rakastaa sinua. Lupaa auttaa sinua jos häntä avuksesi huudat. Herra iloitsee sinusta. Hän ei ikinä hylkää.

Voit myös luottaa, että Jumala vastaa ja antaa kaiken, jonka katsoo sinulle tarpeelliseksi, ha Herra tahtoo meille hyvää.

Tietenkin pitää muistaa, ja on turvallistakin muistaa, että Herra tietää parhaiten, mitä tarvitsemme. Aina emme itse ymmärrä omaa parastamme. Esimerkiksi ajattele pikkulasta, joks kinuaa kauppareissulla vanhemmaltaan karkkia ja suuttuu kun ei saa. Ja vanhemman syyt siihen, ettei osteta karkkia on esim. että lapsen hampaat pysyisivät ehjänä..