"Kun asiat tiedostaa, niitä voi muuttaa." Miten?

Jos et tiedosta asioita, miten voit muuttaa niitä?

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Arvelisin tiedostavani äkäisyyteni taustoja melko hyvin, mutta ei siitä juuri apua ole ollut. Mitä sillä tiedostamisella pitäisi tehdä?

ap

Kaikki lähtee itesetä ja oman päänsä sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itesetä ja oman päänsä sisältä.

Kunn se on vähän siinä että siellä pään sisällä tapahtuu vaikka ja mitä ja ihan hel"etisti kaikkea nykyisellään etteis ittä pieni ihmiss raasu oikein kykene edes jäsentelmääään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itesetä ja oman päänsä sisältä.

Kiitos, mutta aika ympäripyöreästi sanottu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Arvelisin tiedostavani äkäisyyteni taustoja melko hyvin, mutta ei siitä juuri apua ole ollut. Mitä sillä tiedostamisella pitäisi tehdä?

ap

Mitkä ne taustat mielestäsi ovat? Menetkö tarpeeksi syvälle?

Etkö siis osaa hillitä itseäsi? Onko kaikki riidat pakko riidellä? Niitähän voi hoitaa myös eritavalla.

Sä muutat niitä asioita joita voit, hyväksyt ne asiat, joihin et voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja äitini riitelivät. Minä riitelen mieheni kanssa. Kuinka tuo ymmärrys voi auttaa minua rauhoittamaan ärsyyntymistäni?

Ei se voikaan.

Kun asiat tiedostaa aidosti, ne muuttuvat. Tiedostaminen muuttaa asioita. Järjellä ymmärtäminen ja oikea tiedostaminen ovat eri asioita. Jos asiat eivät ole muuttuneet etkä ole kyennyt rauhoittamaan itseäsi, et ole oikeasti tiedostanut ärsyyntymistäsi riittävällä tavalla.

Esimerkki omasta elämästäni:joku ei-niin-tuttu kysyy mua kahville tms, vastaan yleensä automaattisesti ei ja keksin jonkun tekosyyn. Todellisuudessa jännitän sos. tilanteita ja pääsen helpommalla ja vähemmällä ahdistuksella, jos sanon ei vaikka todellisuudessa haluaisin mennä. Tämä tapahtuu tosi äkkiä ja on vaatinu ponnisteluja, että välillä sanon joo tai vaikka sanon ei, voin palata asiaan ja vaihtaa mieltäni. Aina en huomaa tekeväni niinkuin "aina" mutta välillä tiedostan milloin pelko ja jännitys ottaa valtaan ja pystynkin toimimaan toisin enkä mene niiden mukaan. Ja siis olen kärsinyt yksinäisyydestä ja kun olen tullut tietoisemmaksi ajatuksistani ja tavoistani toimia voin yrittää muuttaa niitä. Aina ei onnistu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Arvelisin tiedostavani äkäisyyteni taustoja melko hyvin, mutta ei siitä juuri apua ole ollut. Mitä sillä tiedostamisella pitäisi tehdä?

ap

Mitkä ne taustat mielestäsi ovat? Menetkö tarpeeksi syvälle?

Lapsuudestani saakka olen ollut surullinen siitä, mitä äitini on joutunut kärsimään isäni takia. Hän valitettavasti purkaa turhautumistaan tiuskimalla isälle. Pelkään, että myös oma avioliittoni jää köyhäksi.

Toisekseen yksi paha juttu on se, että koen ettei mieheni kuuntele minua ellen tiuski. Esim. tänään hänellä oli vain yksi tehtävä tehtävänään, ja minä olin hoitanut sillä hetkelläkin huutavia lapsiamme (hampaat ja uhma-ikä) aamu viidestä asti (miehellä on kyllä rankka työ ja tarvitsee palautumista kotona), sitten mies valitti nukkuneensa päikkäreitä liian pitkään, ja ettei enää tänään tee tehtäväänsä. -> Minä menetin hermoni ja riitelimme, sitten mies teki tehtävänsä.

Äsken kysyin mieheltä, miten muuten olisin saanut hänet tekemään tehtävän, ja hän totesi olleensa niin väsynyt, että olisi tainnut jäädä tekemättä. Eikä minulla toisaalta ollutkaan aikaa eikä energiaa alkaa miestä tsemppaamaan tai neuvottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Hyvin sanottu. Oma reagointi tilanteisiin on se jota voi ryhtyä pikkuhiljaa muokkailemaan sen jälkeen kun  tunnistaa että reagoi tiettyyn tilanteeseen aina tietyllä tavalla ihan refleksinomaisesti. Alkuun pääsee esim. sillä että pohtii etukäteen tällaisen tilanteen kulkua, opettelee tunnistamaan tämän tilanteen ja muistamaan että näissä päädyn yleensä raivostumaan/masentumaan/panikoimaan tms. Kun pääset asiaan kiinni tapahtuman ja reaktion välillä, olet jo enemmän tilanteen hallussa. Vaatii harjoittelua mutta kaikki oppiminen on plussaa.

Vanhemmuudessa ainakin erittäin vaikeaa. Siis päästä pois niistä selvästi lapselle haitallisista omista toiminta- ja vuorovaikutusmalleistaan, joita tiedostaa. Terapiaankaan ei työkuntoisena tuosta vain pääse, ja yksityisellä kallista. 

Mutta kaikkensa on yritettävä, ja hakea apua jos jossain tuntuu sellaista oikeasti olevan tarjolla. Kunnollista apua - en usko että esimerkiksi jonkun perhetyöntekijän käynti todella auttaa muuttamaan näitä sukupolvelta toiselle kertyneitä toimintamalleja. Eivätkä omat ongelmani esimerkiksi ole vielä mitään lastensuojelu -tasoa, vaan enemmänkin sellaista, että huomaan tietyissä tilanteissa toimivani vuorovaikutuksessa väärin, ja sitä pitäisi muuttaa. Avun pitäisi olla syvällistä keskusteluapua, jota antaa ihan asiaan perehtynyt psykologi, terapeutti jne.

Itse olen lukemisen kokenut joissain asioissa avuksi. Tilanteet jossa omat tunteet nousevat pintaan ovat kuitenkin niitä vaikeampia. Ap sinun kohdalla ongelma oli parisuhteessa, ainakin lapsiperheet saavat ilmaista pariterapiaa ja uskoisin kyllä että seurakunnalta ihan muutkin pariskunnat. Voisiko sieltä löytyä apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Hyvin sanottu. Oma reagointi tilanteisiin on se jota voi ryhtyä pikkuhiljaa muokkailemaan sen jälkeen kun  tunnistaa että reagoi tiettyyn tilanteeseen aina tietyllä tavalla ihan refleksinomaisesti. Alkuun pääsee esim. sillä että pohtii etukäteen tällaisen tilanteen kulkua, opettelee tunnistamaan tämän tilanteen ja muistamaan että näissä päädyn yleensä raivostumaan/masentumaan/panikoimaan tms. Kun pääset asiaan kiinni tapahtuman ja reaktion välillä, olet jo enemmän tilanteen hallussa. Vaatii harjoittelua mutta kaikki oppiminen on plussaa.

Tuo tosiaan kuulostaa hyödylliseltä, teen niin!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkkä riitelyn tiedostaminen ei riitä, vaan pitäisi tiedostaa syyt joiden vuoksi riidellään? Yleensähän tuolla viitataan juuri ns. henkisiin asioihin (motiiveihin, syy-seuraussuhteisiin jne) sen sijaan että tiedostetaan reaalimaailmassa tapahtuneita asioita.

Arvelisin tiedostavani äkäisyyteni taustoja melko hyvin, mutta ei siitä juuri apua ole ollut. Mitä sillä tiedostamisella pitäisi tehdä?

ap

Mitkä ne taustat mielestäsi ovat? Menetkö tarpeeksi syvälle?

Lapsuudestani saakka olen ollut surullinen siitä, mitä äitini on joutunut kärsimään isäni takia. Hän valitettavasti purkaa turhautumistaan tiuskimalla isälle. Pelkään, että myös oma avioliittoni jää köyhäksi.

Toisekseen yksi paha juttu on se, että koen ettei mieheni kuuntele minua ellen tiuski. Esim. tänään hänellä oli vain yksi tehtävä tehtävänään, ja minä olin hoitanut sillä hetkelläkin huutavia lapsiamme (hampaat ja uhma-ikä) aamu viidestä asti (miehellä on kyllä rankka työ ja tarvitsee palautumista kotona), sitten mies valitti nukkuneensa päikkäreitä liian pitkään, ja ettei enää tänään tee tehtäväänsä. -> Minä menetin hermoni ja riitelimme, sitten mies teki tehtävänsä.

Äsken kysyin mieheltä, miten muuten olisin saanut hänet tekemään tehtävän, ja hän totesi olleensa niin väsynyt, että olisi tainnut jäädä tekemättä. Eikä minulla toisaalta ollutkaan aikaa eikä energiaa alkaa miestä tsemppaamaan tai neuvottelemaan.

Oletko onnistunut puhumaan miehellesi ärsyyntymättä vastaavassa tilanteessa, siitä että miltä sinusta tuntuu? Koeta tavoittaa ne tunteet ennen tuota vihaa. Ehkä olet uupunut, ja surullinen siitä, että et saa rakastamaltasi henkilöltä apua kun tuntuu että et itse selviä. Ja koska on pakko selvitä, niin lopulta taistelet. Koeta jäädä tuohon haavoittuvaan tilaan ennen vihavaihetta ja puhua sieltä käsin, vaikka sitten itkeä jos siltä tuntuu.

Minulla on auttanut tuo. Ero siitä tosin tuli mutta ainakin aloin ymmärtää itseäni paremmin ja ärsyyntyminen ja hyökkääminen jäi sitä kautta vähemmälle. On helpompi elää ja olla.

Nro 15 jatkaa: noita tunteita saattaa olla vaikea tunnistaa tai edes tuntea, jos on tottunut menemään heti vihaan. Niitä saattaa joutua tosissaan hakemaan.