Lue keskustelun säännöt.
Sappikohtaus... olis kysyttävää!
27.04.2018 |
Mulla oli joku aika sitten luultavastikin sappikohtaus. Oli tosi kipeä ja huono olo, mutta en ole (vielä) käynyt lääkärissä sen asian takia. Onko näillä kohtauksilla tapana lisääntyä/pahentua ajan mittaan, jos sille ei mitään tehdä, vai voiko tuo jäädä vaan yksittäiseksi kohtaukseksi? Jos siis on kyse sappivaivasta edes, ei kai sitä tiedä ennen ultrausta.
Kommentit (12)
Toisilla tulee yksi kohtaus ja seuraava joskus pitkän ajan päästä tai sitten varsin nopeasti. Itselläni tuli ensimmäinen sapoikohtaus aivan loppuraskaudessa enkä tiennyt mistä ihmeestä oli kyse... ei tiedetty äitiyspoliklinikallakaan johon menin hieman hädissäni niistä oudoista kivuista jotka tuntuivat kovana puristavana vanteena kylkiluiden alla.
Seuraava kohtaus tuli kun vauva oli kolmen-neljän viikon ikäinen. Sitten rupesin tekemään itselleni diagnoosia että sappihan se taitaa olla. Kohtauksia alkoi tulla varsin tiheään ja loppujen lopuksi sappi leikattiin kun vauvani oli 2,5 kk ikäinen. Kamala vaiva, onneksi kivut jäivät leikkauspöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni alkoi oudot vatsakipukohtaukset varhaisteininä. Terveyskeskuslääkärit vähättelivät kipuja ja sanoivat johtuvan jännityksestä. Näitä kohtauksia tuli muutama vuoteen. Myöhemmin kipukohtaukset lisääntyivät (n. 10 krt/vuosi). Kipukohtaukset kestivät useita tunteja. Ja toivoin aina kuolevani, kipu oli niin voimakasta. Lopulta pääsin vatsan ultraan ekan raskauden aikana vuonna 2015. Sappirakosta löytyi jotain ylimääräistä, jonka epäilivät olevan sappikivi. 2017 vuoden alussa kävin julkisella leikkauksessa ja sen jälkeen ei kohtauksia ole tullut. Kärsin kivuista n. 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sappikivikohtaus jos oli, niin kipu oli sitten sietämättömän kova. Ja kun se meni ohi, olo oli suuren kivun poistuttua suorastaan euforinen. Voi olla, että jää ainoaksi tai voi olla että alkaa tulla lisää ja lisääntyäkin.
Itselläni on ollut näitä jo vuosia. Pikkuhiljaa huomasin, mitkä ruuat mulle niitä aiheutti ja kun vältän niitä, niin kohtauksia on enää harvoin. Yritin terveyskeskuksen kautta päästä sappikivileikkaukseen, mutta en päässyt.
Mulle kipukohtauksen tekee raaka sipuli, aito omenasiideri, kotimaiset happamat omenat sekä paprika. Mutta yksilöllistä.
Sappikivet näkyy ultrassa, jos niitä on.
Sietämätön ja sietämätön. Minulla oli pääsiäisenä pari päivää mahakipua ja huonoa oloa, oli se hetkittäin voimakastakin mutta kaukana sietämättömästä. En olisi muuten tajunnut edes hakeutua hoitoon mutta seuraavan viikon työterveystarkastuslabroissa huomattiin että maksa-arvot oli pilvissä ja tenttauksen ja tutkimisen jälkeen syyksi paljastui sappikivet. Ja nyt olen leikkausjonossa, vaikka itse ajattelin että tokko tuota tarvii, mutta kirurgi oli sitä mieltä että kun kivi on niin iso ettei poistu itsestään niin poistetaan ennen kuin aiheuttaa jonkun tukoksen tai tulehduksen mitä vissiin pääsiäisenä viritteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sappikivikohtaus jos oli, niin kipu oli sitten sietämättömän kova. Ja kun se meni ohi, olo oli suuren kivun poistuttua suorastaan euforinen. Voi olla, että jää ainoaksi tai voi olla että alkaa tulla lisää ja lisääntyäkin.
Itselläni on ollut näitä jo vuosia. Pikkuhiljaa huomasin, mitkä ruuat mulle niitä aiheutti ja kun vältän niitä, niin kohtauksia on enää harvoin. Yritin terveyskeskuksen kautta päästä sappikivileikkaukseen, mutta en päässyt.
Mulle kipukohtauksen tekee raaka sipuli, aito omenasiideri, kotimaiset happamat omenat sekä paprika. Mutta yksilöllistä.
Sappikivet näkyy ultrassa, jos niitä on.
Sietämätön ja sietämätön. Minulla oli pääsiäisenä pari päivää mahakipua ja huonoa oloa, oli se hetkittäin voimakastakin mutta kaukana sietämättömästä. En olisi muuten tajunnut edes hakeutua hoitoon mutta seuraavan viikon työterveystarkastuslabroissa huomattiin että maksa-arvot oli pilvissä ja tenttauksen ja tutkimisen jälkeen syyksi paljastui sappikivet. Ja nyt olen leikkausjonossa, vaikka itse ajattelin että tokko tuota tarvii, mutta kirurgi oli sitä mieltä että kun kivi on niin iso ettei poistu itsestään niin poistetaan ennen kuin aiheuttaa jonkun tukoksen tai tulehduksen mitä vissiin pääsiäisenä viritteli.
Pointtini oli että koska kipukokemus on yksilöllinen niin sappikivet voi olla tutkimisen ja hoitamisen arvoinen juttu vaikka kipu ei olisikaan järki lähtee -kovaa.
Olisin myös antanut umpilisäkkeeni poksahtaa ja synnyttänyt kotiin ellei muut seikat (kuten äiti ja vesien meno) olisi ajaneet sairaalaan, koska muiden kuvausten perusteella oletin että pitäisi tuntua enemmän.
Minulla on vähäoireiset sappikivet, ultrassa siis löydetty useita. Kohtauksia on ehkä kerran puoleen vuoteen, joten en ole vielä hakeutunut leikkausjonoon. Vältän sipulia ja omenaa. Viimeksi kun kohtaus iski (ilman selvää aiheuttajaa), hikoilin, hyperventiloin, kramppasin, suunnittelin ambulanssin soittoa, nukahdin kun kipu hellitti. Panadol ja Litalgin tuntuvat toimivan hyvin. Jos kohtaukset alkavat tihentyä, kipu ei mene ohi tai tulee keltaisuutta, leikkaukseen. Kiireetön leikkaus tietysti ratkaisisi tilanteen eikä tarvitse pelätä päivystysleikkaukseen joutumista. Olen menossa toiseen vatsan alueen leikkaukseen niin mietin asiaa kun olen siitä toipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani lapsi äidillä oli muutaman kerran sappikohtauksia. Äiti oli tosi kipeä ja kohtaukset päättyi oksentamiseen. Nuo olivat ainoita kertoja, jolloin näin äidin sairaana. Onneksi hän sitten lopulta meni lääkäriin ja pääsi leikkaukseen.
Minulle tehtiin vatsan alueen ultraus joskus yli 10 vuotta sitten. Sappikiviä löytyi, mutta ei niistä ole tähän mennessä ollut mitään vaivaa vaikken mitään ruoka-aineita välttelekään.
Kannattaa varata lääkkeeksi Litalgin (resepti) ja Panadol niin ei tarvitse pelätä kipukohtauksia. Jos ne tihenee niin ultraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oireilevat kivet kannattaa leikata. Kivi voi kohtauksessa kiilautua sappitiehyeisiin siten, että aiheuttaa tulehduksen, jolloin on jo kiire leikkaukseen. Eli lääkäriin mars ja leikkausjonoon.
Mulla rasvainen ruoka aiheuttaa kohtauksen, samoin stressi yhdistettynä tiettyihin ruoka-aineisiin. Kohtauksen aikana kramppaa, on paha ripuli ja oksettaa + röyhtäyttää. Litalgin on ainoa, joka tepsii oireisiin. Paikoillaan oleminen auttaa, liikkuminen pahentaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan elä sappikivien kanssa, jotka aiheuttavat kohtauksia? Vaan siihen asti, että pääsee leikkaukseen!
Äidilläni sappikivet aiheutti massiivisen tuskallisia kohtauksia. Kamala katsella miten hän oli ihan harmaa ja kippurassa kivun kourissa. Mutta lääkäriin? EI!
Kunnes yhtenä aamuna kun olin lähdössä kouluun, hän tuli keittiään kasvot kananpojan keltaisina! Myös silmänvalkuaiset olivat keltaiset. Sairaalareissu ja leikkaukseen.
Kiviä oli tosi paljon, ja vielä sellaista "hiekkaa" huuhdeltiin pois paljon sanoi kirurgi.
Leikkauksen jälkeen on joutunut välttämään erinäisiä ruokia. Muuten voi hyvin.
Sappikivikohtaus jos oli, niin kipu oli sitten sietämättömän kova. Ja kun se meni ohi, olo oli suuren kivun poistuttua suorastaan euforinen. Voi olla, että jää ainoaksi tai voi olla että alkaa tulla lisää ja lisääntyäkin.
Itselläni on ollut näitä jo vuosia. Pikkuhiljaa huomasin, mitkä ruuat mulle niitä aiheutti ja kun vältän niitä, niin kohtauksia on enää harvoin. Yritin terveyskeskuksen kautta päästä sappikivileikkaukseen, mutta en päässyt.
Mulle kipukohtauksen tekee raaka sipuli, aito omenasiideri, kotimaiset happamat omenat sekä paprika. Mutta yksilöllistä.
Sappikivet näkyy ultrassa, jos niitä on.