Te, jotka ootte olleet pitkään poissa työelämästä

up

Elämä menee sen mukaan kuin itse sitä haluaa elää ja sitten kun pääsee töihin niin iso shokki kun pitääkin mennä sen mukaan miten ihmiset on yhteiskunnan rakentaneet, kun sisäisen kello on 12 tuntia jäljessä/edellä.

Mulla sama pohdinta käynnissä...aikaiset aamut kauhistuttavat. Ja ne unettomat yöt, jotka stressatessa kuluvat.

Mikä töihinpaluu?

Tällä työttömyyshistorialla ei enää työelämään palata.

Minulla kävi niin että luulin olevani virtaa täynnä ja että jaksaisin juosta aamusta iltaan. Yllättäen töissä väsyinkin nopeaan henkisesti ja fyysisesti. Onnen tunne työstä säilyi. Olin ollut vuosia kotona työttömyyden ja sairauden vuoksi.

Ap tässä hei. Olin pitkään eläkkeellä sairauden takia (ei mt-sairaus). Pääsin töihin ja hetken olinkin kunnes taas työttömyys iski. Päätin hakea opiskelemaan ja pääsin. Nautin täysin siemauksin. Yhden pätkän olen tässä viimeisenä viitenä vuotena ollut töissä. Valmistuminen häämöttää ja vain tuo yksi kokemus. hirvittää todellakin miten sitä jos ja kun (toivon mukaan jokinen meistä) pääsisi, töihin. Että mitä se on se rytmi.

Ekat kolme kuukautta oli varmasti hankalimmat. Olin n. 3 vuotta pois, palasin "omaan työpaikkaan", jossa oli 80 % työkavereista vaihtunut esimiestä myöten. Perustyö oli kuitenkin samaa.  Jännittävää aikaa toki, onneksi työkaverit ymmärsi, ettei pitkän vapaan jälkeen töihin paluu ja sopeutuminen uuteen suju ihan tuosta vain.  Ehkä oma työhön paluu jännitys jäi kuitenkin sen jalkoihin, miten muilla perheen jäsenillä alkaa arki sujumaan, kun en enää äitiä olekaan pitämässä lankoja käsissä, työhön paluu vaikuttaa kaikkien perheenjäsenien arkeen. 

Viides vuosi menossa (opinnot). Ei ole tarkoituskaan palata kuin puolittain ja sekin vapaudenmenetys tuntuu kovin vaikealta.