Voiko jättää vastaamatta, jos kysytään mitä kuuluu?

KYsymys ärsyttää paljon  ja on jopa raskaalta tuntuva etenkin pitkäaikaistyöttömänä ollessa:( Aina pitää vastata että no yhä olen työtön. Kertoisin varmaan jo itse ensin jos näin pitkän työttömyyskauden jälkeen yllättäen muka jonnekin työllistyisin. Ja Suomessa kuulumisten vaihto tuntuu liittyvän ylipäätään paljon työasioihin, niin...

Olen välillä miettinyt, että pitäisikö tuollaisissa tilanteissa pallo heittää heti takaisin viestittelijälle ja kysyä, että mistä asioista toinen nyt haluaa tarkemmin tietää? Olisi kiinnostava nähdä mikä on reaktio.

Ainahan meille nämä tietyt ihmissuhdeammattilaiset syöttää, että pitää alati osoittaa välittävänsä toisesta ihmisestä. Se välittäminen on kuulemma hyvä osoittaa kysymällä nimenmaan, että "Mitä sinulle kuuluu?" Sitten velvollisuus on hoidettu. Ehkä tuosta on jotain hyötyä, jos ihmien on todella yksinäinen. Enpä tiedä. Itse oon niin tyly, että en tuollaisiin onttoihin viesteihin usko. Ne vain ärsyttävät-

Vierailija kirjoitti:

Ainahan meille nämä tietyt ihmissuhdeammattilaiset syöttää, että pitää alati osoittaa välittävänsä toisesta ihmisestä. Se välittäminen on kuulemma hyvä osoittaa kysymällä nimenmaan, että "Mitä sinulle kuuluu?" Sitten velvollisuus on hoidettu. Ehkä tuosta on jotain hyötyä, jos ihmien on todella yksinäinen. Enpä tiedä. Itse oon niin tyly, että en tuollaisiin onttoihin viesteihin usko. Ne vain ärsyttävät-

Minua mietityttää se, että millaisen vastauksen toinen oikein viestiin toivoo saavansa, jos edellisen kerran kuulumisia on vaihdettu vasta kaksi päivää sitten. Vai ajattelee jo asiaa lainkaan? Tuntuu siltä, että tuota vain mekaanisesta Hietalan robotin tavoin joka yhteydenoton yhteydessä, kun sen ilmeisesti jotenkin mielletään kuuluvan asiaan. Itselleni vain jää sellainen olo, että ihmetyttää miksi toinen vielä jankkaa, jos kuulumiset hänelle on jo vähän aikaa sitten selostettu.

* hoetaan. Korjaus edelliseen viestiin.

Toi englanninkielisten tapa on hyvä: "Kuinka voit? - Hyvin, kiitos, entä itse?" Rasittavaahan toi jatkuva kysely on, kun niitä viestejä tulee vähän väliä. Tuntuu, että sillä viestittelijällä on tekemisen puutetta tai dementia.

Vierailija kirjoitti:

Toi englanninkielisten tapa on hyvä: "Kuinka voit? - Hyvin, kiitos, entä itse?" Rasittavaahan toi jatkuva kysely on, kun niitä viestejä tulee vähän väliä. Tuntuu, että sillä viestittelijällä on tekemisen puutetta tai dementia.

Tekemisen puutetta tai dementia... juuri tältä myös minusta tuntuu!

Onpa tosi omituisia viestejä! Itse kysyn kavereilta ihan vaan aidosti koska kiinnostaa miten menee ja välitän tästä ihmisestä. Se mitä kuuluu on keskustelun avaus. Jos saan vastaukseksi tympeän "Ei uusia uutisia." eikä edes vastakysymystä tai jotain mikä saa keskustelun rullaamaan, en kyllä enää viestittele sitten. Kun en minä mitään uusia uutisia halua kuulla, vaan ihan miten toisella menee, mitä kuuluu. Siihen sitten voi vastata miten menee. En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa joillekin. Jos vaikka joku on työtön, niin en siksi kysele että haluaisin että toinen olisi löytänyt työn, vaan aidosti kiinnostaa. Miten ihmeessä kaverisuhteet pysyy kasassa jos ei pidä yhteyttä? Ymmärrän että tiivis yhteydenpito voi olla joistakin rasittavaa, mutta noin yleisesti jos silloin tällöin kysyy mitä kuuluu, niin mitä ihmeen pahaa siinä voi olla. Itse ainakin kavereille vastaan ihan mielellään mitä olen puuhaillut. Jos en ole puuhaillut mitään erikoista, kerron sitten sen. Olenkin päätellyt että ihmiset joita ärsyttää tuo kysymys eivät halua olla kavereitani. Yleensähän mitä kuuluu on siis keskustelun avaus, jos ei pidä viestittelystä, voi pian sopia tapaamisajan niillä viesteillä. Jos siis haluaa.