Lue keskustelun säännöt.
Mitäs sitten kun lapsi ei halua isälleen?
24.04.2018 |
Kyseessä 10-vuotias tyttö, joka ei ole koskaan välittänyt käydä isällään. Isänsä ei ole mikään juoppo sossutapaus, mutta hän ei vaan osaa olla mikään rakastava isä. Tyttö ei ole ikinä oikein löytänyt yhteyttä isänsä tai tämän puolison kanssa.
Nyt alkaa jo alkuviikosta valitus, kun viikonlopuksi joutuu isälleen. Tyttö on ihan allapäin ja sieltäkin vain laittaa viestiä, että haluaa pois. Olen asiasta hänen kanssa rauhallisesti jutellut ja hän on sitä mieltä, ettei häntä haittaisi vaikkei olisi enää koskaan isänsä kanssa tekemisissä. Isä ei kuulemma tunnu isältä vaan joltain äijältä, kenen luokse joutuu välillä menemään.
Kommentteja, neuvoja? Onko jollain omakohtaista kokemusta?
Kommentit (16)
Pari vuotta pakkopullaa vielä, sitten voi jättää käynnit pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemuksia, tyttö ei sitten mennyt isälleen, mitä niitä lapsia kiusaamaan. Näkivät sitten joskus muulloin. Isän nyksä inhoaa lapsia ja näyttää sen kyllä.
Senkun jättää menemättä. Kyseessä on lapsen oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaa ja jos kyseinen lapsi systemaattisesti ja johdonmukaisesti ilmoittaa ettei halua käyttää oikeuttaan tavata tuota vanhempaa niin homma on sillä selvä. Lasta ei voi pakottaa tapaamisiin.
Jos etä nostaa metelin, lapsi mukaan lastenvalvojalle kertomaan miepiteensä.
Sitten ei tarvitse mennä. Isän tapaaminen on lapsen oikeus, ei sinun oikeus saada vapaata viikonloppua. Itse sain paniikkikohtauksia jo päiviä ennen isälle menoa. Onneksi äiti hoksasi asian ja sain jäädä kotiin. Isäni tosin on juoppo, joka ei voinut olla edes sitä yhtä iltaa juomatta. Väleissä ei olla. Anna tyttäresi päättää ja kunnioita sitä.
Ehkä kannattaisi puhua tästä sossun kanssa. Kuka siellä näitä tapaamisoikeuksia hoitaa sitten. Sisareni nykyisen miehen lapset jäi äidille, isällä tapaamisoikeus. Kun poika oli 11, pyysi itse sossuilta että saisi muuttaa isälle ja tälle sisarelleni. Asia käsiteltiin ja katsottiin että poika on tarpeeksi fiksu päättämään ja tietämään. Poika muutti toiseen kaupunkiin heidän luokseen, ja on onnellinen. Muutaman vuoden päästä tyttö alkoi puhua samaa. Oli kuitenkin jo 16 kun muutti heidän luokseen.
En tunne heidän äitiään, mutta käsittääkseni ei mikään hirviö kuitenkaan. Jotainhan tietysti on kun lapset tahtoo pois.
Oma eks on hyvin kylmä eikä osaa näyttää tunteita. Ei ole koskaan ollut mikään läheinen lämmin isä tyttärellemme. Erosimme kun tyttö oli viisi. Ei suostunut menemään isän luo. En pakottanut. Isä sai tulla meille ja olla tytön kanssa, ja koska minulla on kolmivuoro työ, myös ilta- ja yö vuoroina oli tytön kanssa meillä. Nyt tyttö on iso, mutta ei koskaan sano eikä ole sanonut sanaa isä. Isää puhutellaan etunimellä.
Siispä mitä jos puhuisit tästä siellä sossussa? Ja isä mukaan neuvonpitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla tytön isän kanssa hyvät vai huonot välit? Onko tytölle annettu ymmärtää rivien välistä että isä on "huono"? Minulle kerrottiin suoraan ja epäsuoraan n.10-vuotiaana vanhempieni erotessa, että äiti on huono ja ei välitä ym. Silloin tietysti aloin ajattelemaan että äiti on huono ja ei välitä minusta, enkä halunnut äidillä käydä. 10-vuotias on vielä lapsi, eikä sen ikäinen voi vielä tehdä päätöstä että "ihan sama vaikka mulla ei olisi isää elämässä". Myöhemmin harmittaa, tiedän kyllä. Sellaiset väkivaltaiset tai juoppotapaukset tietysti eri asia.
En pakottaisi menemään, kun lapsi noin selkeästi ja toistuvasti ilmaisee kantansa. Kyse ei ole edes muutosvaiheen (vaihto äidiltä isälle) jännityksestä, jos hän koko tapaamisen ajan viestittelee haluavansa pois.
Ota yhteys lastenvalvojaan ja kysy, miten kannattaisi toimia. Tarvittaessa näytä viestit ja ota lapsi mukaan kertomaan mielipiteensä.
Oletko kysynyt lapselta, miksi hän ei halua isälle? Onko siellä tapahtunut jotain, mikä lasta ahdistaa? Kauanko erosta on? Onko tilanne ollut sama koko ajan? Oletko puhunut asiasta isälle? Sopisivatko tähän kohtaan lyhyemmät tapaamiset paremmin, tai esim. tapaamiset jonkun harrastuksen varjolla? Esim. pyöräily, uinti, sulkapallo tai mikä tahansa kiva puuha, jossa lapsi tuntisi olonsa mukavaksi ja voisi viettää kivaa aikaa isän kanssa pari tuntia kerran tai kaksi viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tyttö on tarkemmin kertonut. Miksi yhteyttä ei ole, eikö isä tee lapsen kanssa asioita, onko isän uusi puoliso ikävä ihminen, vai mikä aiheuttaa ahdistusta tytölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa tapaamiskuvio uudelleen, ei tietenkään lapsen pidä joutua isälleen jos se on niin vastenmielistä -ei se varmaan silloin ole isällekään mukavaa? Voihan lapsi ja isä tavata muulloinkin, miksi sen pitäisi olla juuri se viikonloppu ja kokonaan? Tietysti työajat voi olla esteenä, mutta jos ei ole niin miksei tapaisi arkisin ja mikä pakko kyläillä yön yli?
Lapsella on yksi koti äidillään, ja useimmille se riittää. Isän kanssa voi silti tavata, vaikkei samassa asunnossa nuku. Kyllä varmasti keksitte keinoja missä ja milloin.
Voi olla että tytöllä on nyt vain tämmöinen vaihe ja parin vuoden päästä saattaa haluta toisinpäin.
Muiden vastauksista poiketen kehoitan ottamaan isään yhteyttä ja sopimaan hänen kanssaan kuviot uusiksi, niitä sossuja ja lastenvalvojia ei tarvitsisi joka asiaan ottaa mukaan.
Mitä isä on sanonut kun olette asiasta keskustelleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja lapsi voi jakaa saman tunteen, joten kannattaa asiasta keskustella isän kanssa.
Manipulointisi on tulossa rangaistavaksi. Joudut terapiaan katkeruutesi ja mustasukkaisuutesi takia. Toivottavasti lapsi pääsee isälleen pian ennenkuin vammautat sen peruuttamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tytön isäkään tykkää mehmetistä, abusta eikä alistakaan
Vierailija kirjoitti:
Isä ja lapsi voi jakaa saman tunteen, joten kannattaa asiasta keskustella isän kanssa.
Meillä ollaan ajauduttu siihen pisteeseen, että lapsi ja isä laskee minuutteja siihen, että äidin mielestä lapsi on riittävän vanha päättämään tapaamisista.
Oletko kertonut tästä tytön isälle, että tyttö tuntee näin? Olisi tärkeää tuoda tämä isänkin tietoon, että osaisi halutessaan muuttaa käytöstään.