Miksi jotkut puhuvat 15-vuotiaalle kuin vauvalle?
Tunnen myötähäpeää kun kuuntelen vierestä. Minusta jopa pikkulasten ohjelmissa on myötähäpeää herättävää, kun lässytetään. Kuulen tätä myös kun puhutaan teineille. Siis 15-vuotiaat tytöt varsinkin ovat päältäpäin nykyään monesti jo pikkuaikuisia, eli en tiedä mistä se lässytysmoodi oikein tulee. Minusta se on alentavaa.
Onko joku muu huomannut samaa?
Kommentit (6)
Minusta on joskus kiva kiusata teiniä ja puhua hänelle kuin vauvalle, teen tätä tosin vain kotona.
En ymmärrä lässytystä ollenkaan.
Vauvalle/taaperolle voi tietenkin leperrellä.
Tietenkin pitää muistaa lapsen kehitystaso, mutta sössöttäminen on kiusallista.
Naapurissa on äiti, joka puhuu äiti-muodossa itsestään 10- ja 12- vuotiaille lapsilleen.
"Äiti kåy nyt kaupassa" jne. Muutenkin sävy on oudon lässyttävä.
Lapset ovat suojeltuja kaikin puolin. PItää kysyä lupa lähteä edes vieressä olevalle kentälle. Näin on mahdollisesti saanut aikaan hyvin sulkeutuneet ja hiljaiset tapaukset. En tietysti tiedä, onko tämä näiden kohdalla temperamettikysymys vai tosiaan tämän kasvatuksen tuotosta.
Lässyttämistä en ole kuullut kenenkään harrastavan teineille, siis semmoista samanlaista kuin vauvoille.
Mutta hellää äänensävyä kyllä kuulee, ja se on omalle lapselle puhuttaessa vain hyvä asia, on kyse minkä ikäisestä tahansa.
Mitä tulee muuten keskustelun tapaan, niin kaipa siinä on kyse perustaltaan siitä, että toinen katsoo olevansa aikuisempi ja järkevämpi ja ymmärtävänsä asioita paremmin kuin mitä toinen ajattelee hänen olevan/ymmärtävän. Ja kuka sen tietää, kumpi on oikeassa. Ehkä se teinin luulo omasta kypsyydestään on osin katteetonkin.
Mutta tietysri JOS oman vanhemman puhetapa ärsyttää pahasti, siitä syntyy tarpeetonta kitkaa, joka olisi vältettävissä. Joten vanhemman kannattaa tätäkin miettiä, jos tuntuu siltä, että teini naama on aina rutussa, kun äiti sanoo jotakin...
Jonkinlaista vallankäyttöä/alistamista tyyliin "Minun silmissäni olet vielä vauva"