Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni aikoo muuttaa korpeen, sanoisitko mitään?
22.04.2018 |
Helposti-innostuva ystäväni on nyt keksinyt, että "korvesta" (siis keskeltä ei mitään) saa halvalla isoja hienoja taloja. Ovat nyt sitten ihan yhtäkkiä muuttamassa pikkukylän reunamille parin tunnin matkan päähän sukulaisita ja kavereista. Työpaikat heillä säilyisivät ja sama tunnin työmatka kummallakin lähimpään "isoon" kaupunkiin.
Tuntuu ettei kaveri yhtään tajua kuinka vaikeaa maalla on. Nyt heidän lasten koulu, päiväkoti, harrastukset ja kaverit ovat kävelymatkan päässä. Tuolla skutsissa pitäisi joka paikkaan viedä tai mennä koulukyydillä. Töihin pääsevät nykyisin julkisilla, tuolla ei varmasti ole sujuvaa bussiliikennettä. Nykyisin isovanhemmat ja me kaverit autetaan paljon, todella paljon. Ei tuonne tule mummo auttamaan aamutoimissa tai hakemaan päikystä ajoissa. Miten aikovat yhdistää tunnin työmatkat, päiväkodistahaut ja lasten harrastuskuskaukset?
Ystäväni on fiksu. Tuntuu tyhmältä kritisoida hänen valintojaan ja penätä että oletteko varmasti miettineet kaikkea. Ja tietenkin itseäni harmittaa lenkki- ja jutteluseuran menetys, sen myönnän. Upeasta, halvasta talosta en olisi kateellinen.
Mitä tekisit?
Kommentit (56)
Jos ystäväsi on fiksu, hän osaa itse päättää.
Onko ystäväsi myös helposti kyllästyvä ja luovuttava? Tuo vaatii enimmäkseen mukautumiskykyä ja kykyä viedä asiat loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tehdä omat virheensä, jos se sellaiseksi lasketaan. Pääseehän sieltä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväsi on fiksu, hän osaa itse päättää.
Onko ystäväsi myös helposti kyllästyvä ja luovuttava? Tuo vaatii enimmäkseen mukautumiskykyä ja kykyä viedä asiat loppuun.
Hän on todella, todella helposti innostuva, kyllästyvä ja luovuttava. Olemme auttaneet heitä muutoissa (saman alueen sisällä) todella monta kertaa. Työpaikkoja ja harrastuksia tulee ja menee.
Ap
En sanoisi mitään, vaan olisin onnellinen heidän kanssaan. Mitä sinä oikeasti tiedät heidän elämästään? Rakensimme mieheni kanssa noin 15 vuotta sitten kotimme aika kauas kaikesta isolle tontille ja nautimme vieläkin ihan täysillä. Sitä ennen olimme asuneet ulkomaillakin paikoissa, missä metro kulkee ihan vieressä, parveke oli puolen neliön kokoinen ja ihmisiä muutama miljoona, ja emme viihtyneet yhtään. Asuimme myös paikassa, jossa tontit olivat isohkot, mutta tasamaata, joten naapureiden taloja näkyi kymmenkunta yhdellä silmäyksellä.
Nyt ei naapureita näy, on oma rauha, kaikki toimii, lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia osaavia nuoria ja stressiä ei ole.
Ihan lähes joka paikassa pääkaupunkiseudun ulkopuolella perhe tarvitsee kaksi autoa. Joukkoliikenne on murheista pienin. Lisäksi maaseudulla kunta huolehtii koulukyydeistä. Saattaapa taksi hakea lapset ihan pihasta. Pitkät työpäivät tulee, mutta ehkä voi tehdä etätyötä. Että kyllä se elämä on todennäköisesti on laadukkaampaa muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korpi, räme, neva ja letto ovat Suomen neljä pääsuotyyppiä.
Ihan kaupungin rajojen sisälläkin tulee tunnin työmatkoja jossei ole hyvät julkiset yhteydet ja kävellenkin menisi se tunti suuntaansa.
Miksi tuo tunnin ajomatka "korpeen" on aina muka niin hirveä asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varoittaa että tuollainen talo on todella helppo ostaa mutta vaikea myydä. Heidän kannattaisi ensin muuttaa maalle vuokralle ja miettiä tarkkaan viihtymistä. Jos on päiväkoti-ikäisiä niin tukiverkot on tärkeät. Jos ei ole tukiverkkoja niin on hyvä asua työpaikan ja päiväkodin lähellä. Onko kaverisi energinen ja jaksaa ajaa autolla pitkiä matkoja? Kaikista ei siihen hommaan. Onko hän hyvin sosiaalinen ja kaipaa ihmisiä usein luokseen kylään? Kaksi autoa liikenteessä maksaa paljon. Onko tähän rahaa?
Ehkä ei pitäisi liikaa auttaa päähänpistojen käytännön toteuttamisessa, jos muuttavat mieltään asioista usein. Nyt tuet mielestäsi huonoja päätöksiä, mutta haluat silti valittaa niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaupungin rajojen sisälläkin tulee tunnin työmatkoja jossei ole hyvät julkiset yhteydet ja kävellenkin menisi se tunti suuntaansa.
Miksi tuo tunnin ajomatka "korpeen" on aina muka niin hirveä asia?
Minusta tunnin matka on monta kertaa päivässä taitettavaksi iso. Ystäväni lapset ovat aktiivisia ja nykyisin harrastavat monenlaista. Jos haluavat jatkaa harrastuksiaan, heitä pitää kuskata kaupunkiin (pikkukylässä ei todellakaan ole monenlaista tarjolla). Monet harrastukset alkavat jo klo 17 tai loppuvat klo 21. En tiedä miten tuo tulee onnistumaan. Nykyisin isovanhemmat kuskaavat lapsia monta kertaa viikossa ja hakevat pienintä päiväkodista.
Ap
Tokihan ne harrastukset sitten vaihtuvat tarjonnan mukaisiksi. Tunnin työmatka on kyllä ihan normaalia arkea monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin isovanhemmat ajatteli antaa niiden ystäviesi alkaa tehdä itse päätäksiä ja kantaa myös niiden seuraukset?
Ystäväsi on aikuinen ihminen joka tekee itse omat ratkaisunsa. Ja pääsee sieltä korvesta poiskin, jos ei olekaan oma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kaupunkielämä aiheuttaa levottomuutta. Kun asuin kaupungeissa, oli tarve jatkuvasti liikkua ja kehittyä ja uudistua. Nyt viitisen vuotta maalla asuneena voin hengittää ja tarve olla liikkeessä koko ajan on poissa. Vaikka täällä asiat ovat "vaikeampia", muuttuu myös perspektiivi niin, ettei kaikkea tarvitse koko ajan saada ja tehdä ja erilaiset asiat tuntuvat tekemiseltä. Jo esimerkiksi kaupungissa käyminen on urakka, niin ei tarvitse enää lähteä lenkkipolulle erikseen.
Siis onko koulut ja harrastukset edelleen siellä missä isovanhemmatkin?
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaupungin rajojen sisälläkin tulee tunnin työmatkoja jossei ole hyvät julkiset yhteydet ja kävellenkin menisi se tunti suuntaansa.
Miksi tuo tunnin ajomatka "korpeen" on aina muka niin hirveä asia?
8 h työpäivä + 2 h työmatkaa päivittäin. Lapset ovat koulussa tai hoidossa siellä kotipaikkakunnalla. Työpaikkani kaukaa kulkevista vanhemmista on perheessä toinen aikuinen, joka kulkee töissä kodin lähellä. Eli joku aikuinen pääsee nopeasti paikalle lapsen sairastuessa tai voi viedä esim. hammaslääkäriin kesken koulupäivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaupungin rajojen sisälläkin tulee tunnin työmatkoja jossei ole hyvät julkiset yhteydet ja kävellenkin menisi se tunti suuntaansa.
Miksi tuo tunnin ajomatka "korpeen" on aina muka niin hirveä asia?Minusta tunnin matka on monta kertaa päivässä taitettavaksi iso. Ystäväni lapset ovat aktiivisia ja nykyisin harrastavat monenlaista. Jos haluavat jatkaa harrastuksiaan, heitä pitää kuskata kaupunkiin (pikkukylässä ei todellakaan ole monenlaista tarjolla). Monet harrastukset alkavat jo klo 17 tai loppuvat klo 21. En tiedä miten tuo tulee onnistumaan. Nykyisin isovanhemmat kuskaavat lapsia monta kertaa viikossa ja hakevat pienintä päiväkodista.
Ap
Ei tuollainen onnistu muuttamatta myös elämäntapoja. Muutosvaihe on varmasti raskas, mutta kaikkeen tottuu.
Liimaisin itseni kiinni hänen pohkeeseensa että pääsisin mukaan.
Olisi unelma päästä muuttamaan maalle keskelle ei mitään,paaaljon parempaa kuin elää pk-seudulla