Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa nainen jonka mielestä raskaus on kauhein asia maailmassa enkä nauti tästä yhtään?
20.04.2018 |
:( Sanokaa,että johtuu hormoneista kun kadun lapsen alulle panemista. Ei musta ole äidiksi ja inhoan mahani kommentoijia ja koskettelijoita. Onpas sulla söpö massu. :(
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat raskauteni ja synnytykset olivat täyttä tuskaa ja kidutusta. Kolmatta kertaa sitä prässiä en olisi enää kestänyt, joten lapsiluku jäi kahteen. Onneksi lapset tuli tehtyä, sillä todennäköisesti menetän mieheni pian. Lohduttaa, että edes lapset jäävät jatkamaan miehen elämää ja pitävät minutkin kiinni elämässä.
Tuttuja tunteita, don’t worry! Odotan edelleen sitä keskiraskauden hehkua ja esikoinen on sentään jo 6v...
Jaksaa, jaksaa! Kyllä se jossain vaiheessa kivemmaksi muuttuu (siis vanhemmuus, ei välttämättä raskaus)!
Jep, raskaudet on hanurista, mutta kuka ääliö koskettaa toista omin lupinensa?
Kolmas tulossa, silti mun mahaani ei ole koskaan kukaan vieras pidellyt.
Murtaisin varmaan sormet, jos koskettaisiin.
Miksi ap alennut koskettavaksi?
Tiedän tunteen; vihasin raskautta. Se oli järkyttävintä aikaa elämässä. Synnytys jotenkin ok...mutta imetys ja vauvan kanssa oleminen myös yhtä helvettiä elämässä!
Nythän nuo jo alkaa olla koululaisia. Luojan kiitos.
Ps. Aika ei kultaa kaikkia muistoja, mutta paljon kyllä 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole. Tää on ihan syvältä. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki positiivinen mikä raskauteen liitetään on pelkkä myytti. Itsellä ollut pahoinvointi onneksi minimaalista mutta tää turvotus, jatkuva piereskely, liitoskivut, kaikkien synnyttäneiden tarve kertoa omasta raskaudestaan, kaikkien tarve jakaa pyytämäti neuvoja ja tapissaan oleva äkäisyys on ihan tarpeeksi kurjaa... Ja jos joku koskee muhun ilman lupaa, syyllistyn varmasti pahoinpitelyyn.
Muutama kuukausi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kerro susta äitinä mitään ettet ole joku muumimamma. Onneksi mulla oli niin pieni maha ettei mitään taputtelijoita ollut :D
Raskaus on normaali, neutraali tila. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kerro susta äitinä mitään ettet ole joku muumimamma. Onneksi mulla oli niin pieni maha ettei mitään taputtelijoita ollut :D
Mahani on pieni ja silti monet tutut ja tuntemattomat haluavat kosketella massua ja aina se on niin söpö. :( Mies ei koske ilman lupaa, mutta on innoissaan vauvasta - ei malta odottaa h-hetkeen johon on 2,5 kk:tta. Olen ehkä sairas, mutta en halua menettää vapauttani ja vauva sitoo alusta alkaen. Toivottavasti mies hoitaa vauvaa tai sitten annan sen adoptioon. Ei musta vaan ole äidiksi. :(
Vierailija kirjoitti:
Ziisus. 9kk. Then its over
18 vuoden riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotas, kun saat sen lapsen! Sitten ei paluuta olekaan. Olet koko elämäsi kiinni siinä. Olet menettänyt koko elämäsi ja itsesi. Menettänyt vapautesi. Perhe-elämästä pitäisi varoittaa kaikkia nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ziisus. 9kk. Then its over
18 vuoden riesa.
Jos tulee erityislapsi, se on koko elämän riesa. He eivät koskaan lähde kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmaankaan. Minä nautin raskauksistani todella paljon, ja rakastin lapsiani alusta saakka - mutta onhan tuokin varmaan ihan normaalia. Meitä on niin moneksi. Mutta SITÄ minäkin inhosin, että tuntemattomat ihmiset tulivat lääppimään ja taputtelemaan vatsaani. Voi helev....
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lapsia
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Tilanne, kun lapsi ei opi yhdyssanoja. Ja hänestä tulee aikuinen.
Et ole. Minulla on nyt keskiraskaudessa ok vaihe, tähän asti ollut jatkuvasti jotain kremppaa ja vaivaa. En pidä raskausajoista yhtään. Haluaisin vielä kolmannen mutta saattaa jäädä tähän toiseen ellen adoptoi. Rinnat poistatin jo niin ei tarvitse imetystä murehtia.
Oliko lapsi toivottu? Onko oma lapsuutesi ollut mukava? Pitävätkö vanhempasi vauvoista?
Itse olen kuullut raskauden ”alieniksi kokevien” lähinnä tehneen abortteja.
Minä olen rakastanut raskaana oloa, säryistä ja turvotuksista huolimatta. En olisi mitenkään osannut ärsyyntyä niistä, nehän olivat normaaleja asiaan kuuluvia kasvukipuja, kun kasvatin uutta elämää sisälläni. Arvokasta ja lempeää aikaa.
Onnea vain tulevaisuuteen. Ensin tulet vihaamaan vauvavuotta, sitten taaperoaikaa, sitten päiväkotiaikaa, sitten kouluaikaa ja sitten teiniaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Onnea vain tulevaisuuteen. Ensin tulet vihaamaan vauvavuotta, sitten taaperoaikaa, sitten päiväkotiaikaa, sitten kouluaikaa ja sitten teiniaikaa.
Nostit ketjun kertoaksesi tämän. Miksi? Ethän sinä voi tietää aloittajan elämän tulevaisuudesta mitään.
Minäkin vihasin sitä alusta loppuun saakka. Vauvan nuljuaminen tuntui vieraalta ja inhotti.
Samoin inhosin imetystä, se aiheutti ahdistusta ja raivon tunteita. Sille on nykyään nimikin, d-mer (hormonaalista). Olisi kiva tietää, liittyväkö tunteet raskautta kohtaan samaan.
Kumpaakaan en osannut aavistaa etukäteen. Lapsiluku jäi yhteen, tenava on kohta 17. Ihan riittävän hyvä äiti minustakin silti tuli, huoli pois.