Lue keskustelun säännöt.
Tekisin iltatähden, mutta koska olen yliharkitsevainen "jossittelija", en uskalla.
19.04.2018 |
En oikein tiedä mitä tällä aloituksella edes haen, kaipaanko rohkaisua, että toimin viisaasti, vai patistelua toiseen suuntaan.
No, kuitenkin.
Olen 37-vuotias nainen. Kaksi isoa lasta jo, ja elämä helppoa. En tiedä kaihertaako minua lasten kasvaminen, vai pieni paniikki siitä, että lastenteon kannalta viimeiset ajat alkavat olla käsillä.. mutta huomaan usein ajattelevani, miten ihanaa olisi saada vielä yksi lapsi elämäämme rikastuttamaan ja rakastettavaksi.
Toisaalta olen alkanut pelätä, ettei kaikki menisikään hyvin. Alan vanheta, ja vaikka olenkin hyvässä kunnossa, ei kukaan ole kuolematon ja mitä tahansa voi käydä. Itse olen joutunut pelkäämään jo muutama vuosi sitten vakavaa sairautta, ja stressasin kovasti ajatuksella, miten lapseni pärjäävät, jos minä kuolen..
Nyt olen terve, ja toisaalta helpottava ajatus, että lapseni ovat jo suht isoja, jos mulle käy vielä jotain. Ja sinänsä hyvä, jos tähän ei nyt enempää lapsia tekisi/saisi. Ei tarvitsisi pelätä pienen lapsen jäävän äidittömäksi.
Mitä mieltä? Mietittekö muut tällaisia?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että miettisin myös, jos mun lapset olisivat isompia. Mutta kun eivät ole (3 ja 6), ei iltatähtioptiota ole. Olen siis saman ikäinen kuin sinä.
Millä kannalla miehesi on?
Hän on suostuvainen yhteen lisälapseen, mutta ei pakota minua mihinkään, tietenkään. Minä "saan päättää".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee. Useimmat iltatähdet itse pitävät iltatähteyttä huonona asiana.
Meille tuli yllätyksenä iltatähti, ja olen viisi vuotta nuorempi, emme olisi tieten tahtoen hankkineet, koska ikä. Mutta jokaisella tietysti ihan oma tilanteensa. Ei kannata kuunnella kyllä hirveästi muita kuin itseään ja sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee. Useimmat iltatähdet itse pitävät iltatähteyttä huonona asiana.
Bullshit! Eivätkä pidä.
Tee vaan! Niin mekin tehdään.
M39 N41 + kolme "isoa" lasta
Tunnistan ajatuksesi hyvin. Itse pähkäilin viisi vuotta ja nyt 40 vuotiaana olen kohta puolessa välissä raskaana. Aivan ihanaa, elämään tuli paljon uutta sisältöä ja loppui kaikenmaailman kuolema ajatukset sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jos koskaan, ja jos olette terveitä, niin kannattaa. Paitsi tietysti jos haluat pitää sen vapauden ja helppouden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee. Useimmat iltatähdet itse pitävät iltatähteyttä huonona asiana.
Bullshit! Eivätkä pidä.
Tee vaan! Niin mekin tehdään.
M39 N41 + kolme "isoa" lasta
haulla löytyy pitkä ketju iltatähtien kertomuksia ja ne eivät kovin valoisia olleet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ikää 35v. Lapset 8v ja 4v. Enempää ei tule. Jo heti toisen lapsen jälkeen alkoi tuntua, että tämä riittää. Minulle tuli valtava raskauden pelko (näin jopa toistuvia painajaisia) ja lopulta pääsin sterilisaatioon. Vauvoja näkyy paljon ympärillä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että tämä oli todella hyvä ratkaisu. Minä en enää halunnut aloittaa kaikkea alusta. Lisäksi iän myötä nousevat riskit jne. painoi. Kaksi tervettä lasta (jopa niin, että toinen poika ja toinen tyttö) on lottovoitto minulle. Lähipiirissä kun on näitä vammaisia ja muuten erityislapsia, joiden kanssa eläminen on omalla laillaan haastavaa.
Pohdin pitkään kysymystä; kumpaa kadun enemmän sitä että tekisin kolmannen vai että jättäisin tekemättä? Mietin voimavaroja ja sitä kun elämä tosiaan näiden isompien kanssa alkaa olla jo eri lailla helpompaa. Parisuhde voi hyvin, vauva-ajat koin aina rankaksi ja nykyinen perhe ei ole koskaan tuntunut liian pieneltä jne.
Mieti sinäkin tuota; kumpi kaduttaa parin vuoden päästä enemmän? Jokainen tietää vastauksen itse ja ei se niin ole sanottua, että raskaus onnistuu. Kadutko enemmän, että et edes yrittänyt?
Kiitos hyvistä vastauksista. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monethan hankkii sen ekankin vasta lähes 40, että eipä tuo ole ikä eikä mikään iltatähdelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin kamalaa, kun ihmiset alkavat vasta nelikymppisinä miettiä lasten hankkimista! Itse olen nyt 38 ja sain pari vuotta sitten syksyllä viidennen lapseni. Silloin jo (37-vuotiaana) tuntui siltä, että olen jo liian vanha tähän hommaan. Raskaus meni tosi hyvin ja lapsi on aivan ihana. Välillä kuitenkin mietin, että täytän 50 silloin kun kuopukseni on 13... Hurjaa...
Älä enää kirjoitti:
Se onkin kamalaa, kun ihmiset alkavat vasta nelikymppisinä miettiä lasten hankkimista! Itse olen nyt 38 ja sain pari vuotta sitten syksyllä viidennen lapseni. Silloin jo (37-vuotiaana) tuntui siltä, että olen jo liian vanha tähän hommaan. Raskaus meni tosi hyvin ja lapsi on aivan ihana. Välillä kuitenkin mietin, että täytän 50 silloin kun kuopukseni on 13... Hurjaa...
Entä sitten? 50-vuotiaana sinulla on vielä reilusti yli 30 vuotta elämää jäljellä ja työuraakin melkein 15 vuotta. Jaksat hyvin nuorten tahdissa, todennäköisesti olet kohtuullisen terve ja sinulla on vakaa taloudellinen tilanne, paitsi jos olet lihottanut itsesi siiderillä jo 20-vuotiaana, maannut sohvalla ja hassannut kaikki rahasi turhuuksiin.
Minusta on pikemminkin hurjaa, miten monet kuvittelevat, että jaksaminen loppuu kuin seinään kun 30 tai 40 tai 50 vuotta tulee mittariin. Elintavat vaikuttavat paljon enemmän kuin ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sai minut 38-vuotiaana ja minulla on kolme vanhempaa sisarusta, 7-15 vuoden ikäerolla.
Miten vaikutti elämääni: kavereiden vanhemmat olivat nuorempia, mutta se ei ollut kuin muutama ihmettelevä kommentti että mulla on niin paljon itseäni vanhempia sisaruksia. Sisaruksista läheisin on ollut pienimmällä ikäerolla oleva, mutta toisten kanssa löydettiin toisemme uudella tavalla kun minäkin aikuistuin. Murrosikä- ja opiskeluvaihe meni vähän niin, että ei juuri oltu tekemisissä.
Suurin osa serkuistani on vanhempaa väkeä, joten en tunne heitä hyvin, mutta aikuistuttua olen tutustunut enemmän. Isolle osalle sukua olen aina se pikku-Liisa, mikä on joskus ärsyttävää. Tässä vaiheessa elämää iltatähteys vaikuttaa niin, että hautajaisia on paljon ja omat vanhemmat tarvitsevat apua koko ajan enemmän ja sairastelevat. He ovat olleet aktiivisia ihmisiä, mutta eihän ikinä tiedä miten elämä kuljettaa.
Ite sain lapsen 35-vuotiaana (oon nyt 37) ja nyt toivon että saisin toisen, mutta ei se niin sanottua ole.
En ole koskaan ihmetellyt vanhempieni ikää tai surrut sitä, etenkään kun he ovat ehtineet nähdä että minäkin sain perheen. Sanoisin että anna mennä vaan. Pystyt siihen.
Kiinnittäisin huomiota siihen, että lapsi oppii tuntemaan sukulaisiaan tai on vaikka sellainen kummi, jonka kanssa oikeasti syntyy yhteys. Iltatähtenä on ainakin minun mielestä vähän yksinäinen siinä mielessä, että ei ole välttämättä samanikäisiä serkkuja joiden kanssa jakaa lapsuutta tai että aikuisten sukulaisten puheet ovat aina siitä, mitä oli ennen omaa olemassaoloa. Musta tuntuu, että olen elänyt 70-luvun, vaikka synnyin 80-luvulla.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1707226/ketju/oletko_itse_iltatahti_mil…
Iltatähtien itsensä kertomaa
Jos epäilyttää vähääkään, niin ÄLÄ!
Vierailija kirjoitti:
Älä enää kirjoitti:
Se onkin kamalaa, kun ihmiset alkavat vasta nelikymppisinä miettiä lasten hankkimista! Itse olen nyt 38 ja sain pari vuotta sitten syksyllä viidennen lapseni. Silloin jo (37-vuotiaana) tuntui siltä, että olen jo liian vanha tähän hommaan. Raskaus meni tosi hyvin ja lapsi on aivan ihana. Välillä kuitenkin mietin, että täytän 50 silloin kun kuopukseni on 13... Hurjaa...
Entä sitten? 50-vuotiaana sinulla on vielä reilusti yli 30 vuotta elämää jäljellä ja työuraakin melkein 15 vuotta. Jaksat hyvin nuorten tahdissa, todennäköisesti olet kohtuullisen terve ja sinulla on vakaa taloudellinen tilanne, paitsi jos olet lihottanut itsesi siiderillä jo 20-vuotiaana, maannut sohvalla ja hassannut kaikki rahasi turhuuksiin.
Minusta on pikemminkin hurjaa, miten monet kuvittelevat, että jaksaminen loppuu kuin seinään kun 30 tai 40 tai 50 vuotta tulee mittariin. Elintavat vaikuttavat paljon enemmän kuin ikä.
Itsekin ihmettelen näitä ihmisiä jotka narisevat siitä, että kuinka 30,40,50 jne. vuotias ei jaksa. Itse olen pienen pojan äiti 40-vuotta täyttäneenä ja minusta tuntuu, ettei näin paljon virtaa ja energiaa minussa ole aikasemmin ollutkaan. Liekö asennekysymys? Eräs ystäväni sanoi osuvasti " jotkut ihmiset kuolevat 30-vuotiaina, mutta heidät tajutaan haudata vasta 80-vuotiaina..."
Minä olen 35-vuotias ja meillä on kaksi lasta. Ei haluta enempää lapsia. Raskauteni ovat olleet riskiraskauksia ja ikää vaan tulee lisää, että tuskin olisi helpompaa. Mies on tarjoutunut menemään vasektomiaan ja olisihan se ihana, kun tämän ehkäisyn kanssa on ollut hakemista ja aina jotain hankalaa. Mutta minäkin olen yliharkitsevainen "jossittelija", en tiedä pystynkö tekemään sellaista päätöstä!
Tiedän että sanotaaan, että pitäisi olla täysin varma. Mutta jotkut eivät ole koskaan täysin varmoja mistään ja toisten täysin varma on ensi vuonna eri..
Ollessani 45 v sain aivan yllättäen vauvan. Katson ihmeissäni näitä juttuja, että kymmenen vuotta nuorempi ei muka jaksaisi.
Luulen, että miettisin myös, jos mun lapset olisivat isompia. Mutta kun eivät ole (3 ja 6), ei iltatähtioptiota ole. Olen siis saman ikäinen kuin sinä.
Millä kannalla miehesi on?