Minulla ei ole vastavuoroisia ystävyyssuhteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin toimin joidenkin ihmisten kanssa noin. Ovat ihmisiä joiden seuran tunnen raskaaksi ja jotka vievät energiaa. En pyydä heitä koskaan minnekään, mutta joskus he pyytävät minua . Välillä suostun, esimerkiksi siksi kun tiedän sen ihmisen olevan yksinäinen ja kaipaavan seuraa. Oikeastaan en haluaisi mutta ei ole sydäntä kieltäytyä.

Ymmärrätkö että tuo on juuri todella sydämetöntä käytöstä? Toivottavasti et ole minun ystäväni. En kaipaa mitään säälipisteitä.

En minä ole koskaan pyrkinyt olemaan heidän ystävänsä. Heiltä ne kaikki aloitteet on tulleet . Mitä siinä sitten pitäisi tehdä jos ihminen vain pyrkii seuraan vaikket ole missään vaiheessa osoittanut vastavuoroista halua ystävyyteen.

No Öö, vaikka sanoo joskys rehellisesti että en kaipaa raskasta seuraasi... Miksi ihmeessä haluat tuhlata elämäsi tuollaisiin ihmisiin? Anteeksi nyt vaan, mutta vaikutat vähän vajaalta. Ehkä joku pyytää sua, koska olet niin reppana

En usko olevani reppana. Mulla on ihan vastavuoroisia ystävyyssuhteita ja solmin tuttavuuksia helposti. En itse jää roikkumaan yksipuolisen suhteisiin ja enkä tapaa noita raskaita minussa roikkujia niin usein, että kokisin sen muuksi kuin hetkelliseksi rasitukseksi.

Ihan ohis mutta ensin puhut että sinulla ei ole sydäntä kieltäytyä näiden ihmisten kutsuista ja silti kuitenkin haukut heitä "raskaiksi roukkujiksi". Oletko nyt aivan varma että näet heitä hyvää hyvyyttäsi? Vai olisiko kuitenkin niin että paikkailet huonoa itsetuntoasi näiden ihmisten kautta.

Ja mitähän voisi sanoa roikkujan itsetunnosta. .. -eri

Eipä tuollaisissa suhteissa kummallakaan ole kaikki muumit ihan laaksossa. Jotain narsismi-läheisriippuvuus -hommaa tuossa on taustalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin toimin joidenkin ihmisten kanssa noin. Ovat ihmisiä joiden seuran tunnen raskaaksi ja jotka vievät energiaa. En pyydä heitä koskaan minnekään, mutta joskus he pyytävät minua . Välillä suostun, esimerkiksi siksi kun tiedän sen ihmisen olevan yksinäinen ja kaipaavan seuraa. Oikeastaan en haluaisi mutta ei ole sydäntä kieltäytyä.

Ymmärrätkö että tuo on juuri todella sydämetöntä käytöstä? Toivottavasti et ole minun ystäväni. En kaipaa mitään säälipisteitä.

En minä ole koskaan pyrkinyt olemaan heidän ystävänsä. Heiltä ne kaikki aloitteet on tulleet . Mitä siinä sitten pitäisi tehdä jos ihminen vain pyrkii seuraan vaikket ole missään vaiheessa osoittanut vastavuoroista halua ystävyyteen.

No Öö, vaikka sanoo joskys rehellisesti että en kaipaa raskasta seuraasi... Miksi ihmeessä haluat tuhlata elämäsi tuollaisiin ihmisiin? Anteeksi nyt vaan, mutta vaikutat vähän vajaalta. Ehkä joku pyytää sua, koska olet niin reppana

Eivät ihmiset jotka ovat ystävällisiä ja omaavat hyvät käytöstavat sano rehellisesti että en kaipaa raskasta seuraasi.

-ei sama

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on nykyään niin itsekkäitä. Ottavat kyllä yhteyttä jos haluavat jotakin, mutta jos heillä on kaikki tarvitsemansa niin eipä yhteydenottojakaan tule. Kaverikyläilytkin ovat kummasti tapahtuneet kun on riidelty puolison kanssa tms. jolloin löytyy syy vierailuun ihan muualta kuin halusta pitää yhteyttä.

Minulla on ilo ja onni tuntea kaksi ystävää jotka säännöllisesti pitävät yhteyttä kanssani. Erotan tosiystävyyden näistä ihmisistä jotka eivät välitä muista kuin omasta elämästään. Ap:n kannattaisi tosiaan yrittää radiohiljaisuutta ja jos ystävistäsi ei kuulu mitään, etsi parempia tilalle.

Halu pitää yhteyttä? Mitä sä oikein odotat? Eiköhän sitä ole nimenomaan jos on jokin syy. Ilman syytäkö sua ois tavattava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin toimin joidenkin ihmisten kanssa noin. Ovat ihmisiä joiden seuran tunnen raskaaksi ja jotka vievät energiaa. En pyydä heitä koskaan minnekään, mutta joskus he pyytävät minua . Välillä suostun, esimerkiksi siksi kun tiedän sen ihmisen olevan yksinäinen ja kaipaavan seuraa. Oikeastaan en haluaisi mutta ei ole sydäntä kieltäytyä.

Ymmärrätkö että tuo on juuri todella sydämetöntä käytöstä? Toivottavasti et ole minun ystäväni. En kaipaa mitään säälipisteitä.

Oot ne kuitenkin ansainnut. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu  paljon ystävyyden laadusta ym. mutta jos joku ei viidenkään kerran jälkeen haluaisi tulla kahville tms. niin lakkaisin pyytämästä.  Jos kyse on hyvästä ystävä niin toki yrittäisin tiedustella, että miksi yhtäkkiä ei haluakkaan nähdä. Voihan olla, että taustalla on vaikka masennusta tms. Silloin nimenomaan ei ole vastavuoroista ystävyyttä, että toinen itsepintaisesti pommittaa, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään, että miksiköhän toinen ei halua nähdä, voisiko tällä olla, vaikka huolia taustalla. 

Toiseksi sitten on taas nämä kaukaisemmat kaverit, jotka yhtäkkiä päättävätkin haluta syventää kaveruutta ystävyydeksi ja alkavat pommittaa yhteydenotoilla ja marisevat, kuinka "ystävyys" on niin yksipuolista. Kaipa se on yksipuolista, jos aiemmin on nähty kerran vuodessa kahvittelun merkeissä ja yllättäen toinen haluaisi nähdä kerran viikossa, täysin yksipuolisesti. 

Onko vastavuoroinen ystävyys pelkästään sitä, että kaipaa toiselta osapuolelta saman verran yhteydenottoja vai voiko se olla myös sitä, että vastavuoiresti ymmärtää ystävän tilannetta. 

Eihän siinä ole kysymyskään siitä, että pitää just täsmälleen saman verran ottaa yhteyttä ja aina puolin ja toisin. Itsekin kyllä ymmärrän, jos elämäntilanne välillä on sellainen, että toinen kannattelee, mutta ei se voi aina niin mennä. Kyllä se on puolin ja toisin ymmärtämistä, että molemmat on ainakin välillä aktiivisia siinä yhteydenotossakin.