Mistä tietää milloin erota?

Kuvittele elämäsi ilman miestä, miten se muuttuisi. Onko skenaario valoisa vai ei? Mitä saat nykytilanteesta vs. mitä saisit itsenäisessä elämässä. Mitä kaipaisit miehessä?

Elämää ei voi ennustaa, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Ihminen on sopeutuvainen.

Omasta puolestani uskon että olisin tyytyväisempi ilman miestä. Toki olisi yksinäistä kun ei voisi jakaa hänen kanssaan iloa lapsen kehityksestä. Mutta noin muuten.

Eniten erossa pelkään sitä kuinka stressaava ja traumatisoiva se olisi lapselle. Koti muuttuisi ja tuttu ja turvallinen isähahmo jäisi pois. Toisaalta jos muutettaisiin niin oltaisiin lähempänä biologista isää, jota vois sit nähdä useammin. Nyt ovat nähneet kerran kuussa.

Ap

Kuulostaa siltä, että kannattaa muuttaa!

Epätietoinenäiti kirjoitti:

Omasta puolestani uskon että olisin tyytyväisempi ilman miestä. Toki olisi yksinäistä kun ei voisi jakaa hänen kanssaan iloa lapsen kehityksestä. Mutta noin muuten.

Eniten erossa pelkään sitä kuinka stressaava ja traumatisoiva se olisi lapselle. Koti muuttuisi ja tuttu ja turvallinen isähahmo jäisi pois. Toisaalta jos muutettaisiin niin oltaisiin lähempänä biologista isää, jota vois sit nähdä useammin. Nyt ovat nähneet kerran kuussa.

Ap

Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveistä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. 

Epätietoinenäiti kirjoitti:

Omasta puolestani uskon että olisin tyytyväisempi ilman miestä. Toki olisi yksinäistä kun ei voisi jakaa hänen kanssaan iloa lapsen kehityksestä. Mutta noin muuten.

Eniten erossa pelkään sitä kuinka stressaava ja traumatisoiva se olisi lapselle. Koti muuttuisi ja tuttu ja turvallinen isähahmo jäisi pois. Toisaalta jos muutettaisiin niin oltaisiin lähempänä biologista isää, jota vois sit nähdä useammin. Nyt ovat nähneet kerran kuussa.

Ap

Muuttoon on paljon puoltavia tekijöitä. Lapsen isä, opinnot, ystävät...

Niinhän se on. Ja samalla kuitenkin äärettömän vaikea tehdä päätöstä. Ero olisi muutos. Yhdessä ollessa sama tilanne jatkuu. Jotenkin sitä ihminen pelkää muutoksia.

Tuntuisi myös pahalta jättää mies "puille paljaille" - hänellä ei olisi varaa nykyiseen asuntoon ilman minua ja säästöjäni, ja toisaalta hän ei varmaan toistakaan asuntoa saisi luottotiedottomana.

Siinä vaiheessa kun menee kuppi nurin....

Epätietoinenäiti kirjoitti:

Niinhän se on. Ja samalla kuitenkin äärettömän vaikea tehdä päätöstä. Ero olisi muutos. Yhdessä ollessa sama tilanne jatkuu. Jotenkin sitä ihminen pelkää muutoksia.

Tuntuisi myös pahalta jättää mies "puille paljaille" - hänellä ei olisi varaa nykyiseen asuntoon ilman minua ja säästöjäni, ja toisaalta hän ei varmaan toistakaan asuntoa saisi luottotiedottomana.

Se luottotiedottomuus ei liene sun syysi. Jos mies ois ollut fiksu, hän ei käyttäytyisi niin että puoliso lähtee. Mutta niin pitkälle hän ei osaa ajatella eikä  tajua mitä  lähdöstäsi seuraa.Eikö  totta?

Lapsen etu ei ole kasvaa moisessa ympäristössä. Pelasta lapsi.Lähde.

Epätietoinenäiti kirjoitti:

Niinhän se on. Ja samalla kuitenkin äärettömän vaikea tehdä päätöstä. Ero olisi muutos. Yhdessä ollessa sama tilanne jatkuu. Jotenkin sitä ihminen pelkää muutoksia.

Tuntuisi myös pahalta jättää mies "puille paljaille" - hänellä ei olisi varaa nykyiseen asuntoon ilman minua ja säästöjäni, ja toisaalta hän ei varmaan toistakaan asuntoa saisi luottotiedottomana.

Oletko hänen äitinsä?

Epätietoinenäiti kirjoitti:

Omasta puolestani uskon että olisin tyytyväisempi ilman miestä. Toki olisi yksinäistä kun ei voisi jakaa hänen kanssaan iloa lapsen kehityksestä. Mutta noin muuten.

Eniten erossa pelkään sitä kuinka stressaava ja traumatisoiva se olisi lapselle. Koti muuttuisi ja tuttu ja turvallinen isähahmo jäisi pois. Toisaalta jos muutettaisiin niin oltaisiin lähempänä biologista isää, jota vois sit nähdä useammin. Nyt ovat nähneet kerran kuussa.

Ap

Turvallinen isähahmo EI huuda. Eli sikäli meni  pieleen.

En kyllä tajua, että edes mietit! Ero tulee joka tapauksessa, parempi nyt kuin myöhemmin. Ja juurikin lapsen kannalta ajateltuna.

Miehestäsi et ole vastuussa. Kun valitsee teon (esim. huutaminen), valitsee seurauksen (eron).

Edellinen viestini ei jostain syystä tullut.

Tietysti miehessä on hyvätkin puolensa... Meillä on usein hauskaa yhdessä ja hän tykkää lapsesta ja pärjää lapsen kanssa kahdestaan joskus kun mulla on menoja (harvoin). Hän edelleen rakastaa minua, vaikka itse en ole tunteistani aina kovin varma. Kyllä jotain lämpimiä tunteitakin on, ainakin myötätuntoa. Tiedän ettei hän halua erota.

Käytiin pariterapiassakin lapsen syntymän jälkeen mutta mies ei tykännyt joten kävi vain muutaman kerran eikä puhunut mitään. Ei siitä siis hyötyä ollut.

Niin ja mitä tulee tuohon että ei ole minun vuokseni luottotiedoton niin se on totta, mutta minun ja lapsen takia muutti pois aiemmasta asunnostaan, jossa olisi pystynyt asumaan yksinkin. Eli sillä tavalla tuntuisi epäreilulta häntä kohtaan, että meidän vuoksi muutti ja nyt jos jätämme hänet niin hän ei välttämättä oikeasti saa mistään uutta asuntoa. Ei sitä nyt halua kadulle laittaa ihmistä josta kuitenkin välittää.

Ja siis toki välitän ja ehkä rakastankin, mutta olen kovin tyytymätön tilanteeseen, varsinkin siihen ettei pystytä puhumaan asioista ja että hän huutaa mulle. Mut sit välillä mietin myös onko ongelmat "tarpeeksi isoja". Toki hän on työnsä vuoksi myös ihan loppu eikä senkään takia jaksa kotitöissä auttaa.

Siitä kun sitä eroa alkaa pohtimaan. Silloin on aika.

Eli mikä tossa suhteessa oli hyvää?

Tunnut täysin avuttomalta. Alkaen siitä että sulla on lapsi edellisen miehen kanssa, olet yhdessä moukan kanssa, josta ei puutu muita vikoja kuin fyysinen väkivalta, ilmeisesti.

Koita nyt ryhdistäytyä ja häivy ennen kuin sut hakataan. Et edes kerro, miksi ukko huutaa. Lämpimikseen vai?

Tässä eronneen miehen näkökulma:

Mies voi olla henkisesti ja fyysisesti aivan loppu jos painaa kolmivuorotyössä kellon ympäri ja viikonloppuisin. Huutaminen voi johtua siitä. Varsinkin väsyneen ihmisen aivot eivät aina toimi normaalilla tavalla ja vaikka näyttää fyysisesti olevan hereillä aivot voivat olla puoliunessa.

Suosittelen avointa keskustelua suhteenne tilasta ja mahdollisesti terapiaa. Jos tuollaisessa tilanteessa jätät yksipuolisella päätöksellä miehen, niin teet todella pa*kamaisen tempun eikä mies varmaankaan anna ikinä anteeksi.

Ruusujen sotaa siteeraten: kun heräät nyyhkyttäen, ala harkita eroa. Kun heräät kirkuen, on aika erota.

Siitä, kun sitä ei enää mieti onko se oikea vaihtoehto, vaan tietää että se on.

Toi mietintävaihe on kaikesta raskain paikka.

Trust me, tiedät ihan varmasti mikäli päätelmäsi vievät eroon että ero se on.

Siitä ei ole paluuta.

Toki voisit nykyisen miehen kanssa - joo arvaan -jälleen kerran puhua että tää ei voi jatkua näin, että jotain muutosta. Mutta älä oo pettynyt jos muutos kestää 2vk ja palautuu lähtötasoon.

Tsemppiä!!

On aika erota kun kaikki rakkauden tunteet häviää, siitä tietää että liitto on loppuun eletty ja kuollut. Ei siihen auta mitkään terapiat eikä istunnot. Uutta matoa vaan koukkuun  :) kerran täällä vaan eletään!