Kaupungilla nähtyä, kateeksi käy :(

Voi nainen...!

mut pakko taas sanoo et ei saatana, onnex en tunne sua ap. siis voi ei. rupee nyt miettiin vähän (lue: paljon ) muita asioita.

ja sit tää joku:" taisit nähdä meidät(smile)" .

ei hemmetti...

Ap:hän käsittääkseni vain rehellisesti ilmaisi tuntojaan, miten olisi ihanaa, jos olisi talous ja parisuhde kunnossa.

Sillä parilla oli ilmeisesti molemmat kunnossa. Kukapa ei haluaisi ihanaa suhdetta ja hyviä tuloja samaan pakettiin?



Ap, luota vain siihen että sinäkin löydät vielä fiksun ihanan miehen. Niitäkin on, usko mua. Ei kannata vaipua epätoivoon.

Kun ottaa huomioon miten suuri osa (nuorista) ihmisistä rahoittaa elämisensä velkaa ottamalla, että saadaan niitä merkkitavaroita kun naapureillakin on...

paljon palautetta. Olisi se onnellinen pari sitten ollut puettu vaikkapa jätesäkkiin, niin kateellinen olisin ollut heidän onnestaan. Kun onnen lisäksi rahaakin näytti olevan, niin hieman masentunut minäni alkoi olla erityisen kateellinen, siitä kai, kun joillakin on kaikkea. Tällä hetkellä tuntuu että itse tarvitsisi vähän enemmän rakkautta ja onnea kuin se, mitä minulla on. ja ennen kuin joku ehtii vastaamaan, että onhan sinulla lapset, niin totta kai he ovat elämässäni ykkösasia ja onnen lähde, mutta kaipa sitä muutakin saa kaivata...

Itselläni on kyllä elämä kunnossa, on kaksi lasta, aviomies, molemmilla vakityö ja iso omakotitalo. Mutta yh:n lapsena ymmärrän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. En oikein osaa edes lohduttaa. Tsemppiä!

Materia ei tosiaankaan tuo onnea. Sen tiedän hyvin läheltä seuranneena. Siskoni erosi miljonäärimiehestään viime syksynä. Rahaa oli millä mällätä, mutta henkiset ja tärkeimmät asiat olivat päin helvettiä! Enkä todellakaan kadehtinut heitä ikinä, kuten monet sukulaisemme. Minä kun satuin näkemään sen yltäkylläisyyden taakse, kun usein heillä vierailin (asuvat ulkomailla). Nyt siskoni sanoo löytäneensä sisäisen rauhan ja kolme lasta on hänelläkin. Lisäksi hän on löytänyt tosi ihanan lapsettoman miehen, joka välittää ja huolehtii siskoni lapsista ja siskostani. Olen tosi onnellinen heidän puolestaan!



Joten tsemppiä sulle ap!

Eräs ihminen sanoi kerran, että ketään ei kannata kadehtia, kun ei tiedä heidän elämästään! Se on aika viisaasti sanottu. Olen nähnyt monia onnettomia liittoja, vaikka ulospäin annetaankin ymmärtää jotain muuta. Toivottavasti näkemälläsi parilla oli myös kaikki hyvin. Joten skeptiseksi tässä on vuosien mittaan tullut! Mutta toivoasi, että saa menettää. Onneksi sulla on lapset! Ihanaa kevättä teille. Ja onni voi löytyä silloin, kun sitä vähiten odottaa!

miehen takin merkki ei kyllä mennyt oikein,mut oltaisiin se silti voitu olla me :)



Tässä meidän ongelmat jotka eivät näy ulospäin:



-olemme sekundäärisesti lapsettomia,yksi lapsi meille suotiin,toista olemme jo aika kauan yrittäneet,hoidot kalliita ja tehottomia

-miehellä oli ikäkriisi tuossa äskettäin,meni ja irtisanoi itsensä töistä tuosta vaan,vuoden verran elimme suus säkkiä myöden kun mies " etsi itseään" ja minä syitä jatkaa liittoa,parisuhde kurssilla kävimme ja ne auttoivat,mies löysi onneksi hyvän uuden työn jossa on tyytyväinen

-minä olen työtön,mies " elättää" meidät,mutta minua korpeaa olla kotona,haluaisin töihin ja laukkaan haastetteluissa,kuitenkaan ei ole tärpännyt,vikoja etsin itsestäni ja löydänkin,liiankin kanssa



tässä nämä tällähetkellä päälimmäiset...

mutta tietty realismi on paikallaan. Kuvailit tuota perhettä kuin he olisivat valkokuva. Jotkut perheet ovat varmaan onnellisempia kuin toiset ja heille se suotakoon niin Bossin kuin anttilankin vaatteissa.



Onnen voi saavuttaa, mutta sitä ei voi ostaa, kuten monet täällä sanoivatkin. Itsellä on mies 2 lasta ja rivitaloasunto. Olemme onnellisia. Anopin ostamia Pentikin kuppeja löytyy, en tosin pidä niistä :). Vaatteita on niin kirpparilta kuin kaupastakin. Pyrin olemaan ekologinen ja kierrättämään vaatteita. Koen olevani onnellinen, mutta riippuu todellakin päivästä näytänkö hyvältä vai väsyneeltä hirmulta.



Olen kuullut monta tarinaa miehistä, jotka haaveilevat perheestä ja jotka ovat valmiita asumaan toisen miehen lasten kanssa kohdattuaan elämänsä naisen. Tsemppiä sulle!

muistan itse kuinka vuosia sitten olivat asiani todella surkeasti. Olin myös yh, rahaa niukalti, pinna hel*etin kireällä. Itkin itseni iltaisin uneen, kun ajattelin etten koskaan löydä itselleni hyvää ja uskollista miestä, edellinen särki sydämeni ja pahasti! Mutta sitten törmäsin tähän nykyiseen aviomieheeni, joka myös on ottanut lapseni omakseen. Meillä on asiat hyvin, myös taloudellisesti. Välillä oikein nolottaa melkein, kun monella tutulla on paljon huonommin... Mutta sitten sitä muistaa, että kyllä sitä on koeteltukin!

Pointtini siis, että odota vaan, koskaan ei tiedä mitä sattuu ja kuka kävelee vastaan!! =)