Miksi naiset asettavat itsenäisyyden ja uran perheen edelle?

Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi olla parisuhteessa tai haluta perhettä?

Hoidin nuoruudessani lapsia sen verran, että havaitsin perhe-elämän olevan äärimmäisen tylsää. 

Valitsin toisin. Miksi se kenenkään napaa kaivaa?

Parisuhde ja perhe ottavat paljon. Riski työkuorman kaatumisesta naisen niskoille on edellen suuri - ei vain parisuhteessa ja kotona, vaan myös neuvolan, päiväkodin ja koulun, siis yhteiskunnan mielestä. Minäkin pohtisin tarkkaan, kannattaako, jos nyt olisin valintatilanteessa.

Koska en ole löytänyt sopivaa miestä exän jälkeen ja koska parisuhde lapsineen on usein huono diili naiselle, kun joutuu hoitamaan sekä lapset että kodin.

Koska työ ja itsenäisyys on paljon paljon kiinnostavampaa kuin parisuhde ja lapset.

Ei kiinnosta uran luominen mutta en myöskään halua perustaa perhettä. Parisuhde kyllä on koska sattui löytymään sellainen mies jonka kanssa haluan olla.

En nyt näe syytä miksi passata miestä ja perhettä kuin voi  elää täysin itselleen ja  tehdä mitä huvittaa kyselemättä toisilta onko se ok. Samoin voi omat rahansa käyttää itseensä tai olla käyttämättä.Kukaan ei ole käsi ojossa vaatimassa.

Teemme kuten miehet, elämme itseämme varten. Meillä on oikeus siihen.

Mikä on vaihtoehto?

Jäädä kotiin, synnyttää liuta lapsia ja tulla miehen pettämäksi ja jättämäksi?

Jokaisen kannattaa rakentaa ensin oma ura, kerätä varallisuutta ja miettiä vasta sen jälkeen lapsia.

Koska nykynaisen paras vanhuudenturva on oma eläke, oma asunto, omat säästöt ja omat sijoitukset. Ei siis enää mies ja lapset, kuten joskus menneisyydessä.

Miksi jättäisin elämäni kokonaan toisen armon varaan? Jos jään vaan kotiin penskoja pulauttelemaan voi mies koska tahansa jättää minut ja siinä sitä sitten ollaan ilman töitä tai tuloja. Kuinka moni mies jäisi tyytyväisenä kotiin hoitamaan lapsikatrasta ilman palkkaa vaimonsa elättämänä?

kaiken saa jos vain osaa organisoida ja tehdä oikeat valinnat oikeaan aikaan.

Opiskelen hoitoalalle ja hoidan mielelläni työkseni ihmisiä, mutta kotona en aio hoitaa enää yhtään ketään. Eli en yksinkertaisesti jaksa enää uutta hoitorumbaa Kotona hoitotyön jälkeen. Hoitoalalla on yllättävän paljon veloja muuten!

Entäs kun ei kuulu kumpaankaan? En ole uraihminen enkä myöskään halua lapsia.

Haluan rahaa ja oman rauhan. Miksi, kuka tietää. Koska haluan.

Itse hankin molemmat ottamalla duunarimiehen, hän ei juuri koskaan joudu olemaan ylitöissä eikä ikinä ole työmatkoja. Hän on myös täysin tyytyväinen nykyiseen työhön eikä havittele vaativampaan. Tämä on mahdollistanut uran luomisen, hän on useammin sairaan lapsen kanssa kotona, hän hoitaa koko kotirumban kuten kotityöt ja harrastukset kun olen ylitöissä taikka työmatkalla.

Ja kun joku miettii mitä mies saa, niin hän pääsee hyötymään lomamatkojen yms kulutuksen myötä minun huomattavasti paremmasta palkasta. Eli meillä roolit on täysin päinvastoin mitä perinteisesti ajatellaan

Omat, henkilökohtaiset, vastaukseni kysymyksiisi:

1) Miksi naiset haluavat olla itsenäisiä, enemmän yksinäisiä ja pysyä kaukana miehistä?

- Itsenäisyys ja omillaan toimeentuleminen luovat turvallisuutta tässä epävarmassa maailmassa. Tuntuisi hullulta luopua siitä niinkin epävarman asian kuin rakkaus, takia. Itsenäisyys ei ole synonyymi yksinäisyydelle. Miehistä en pysy mitenkään tarkoituksellisesti kaukana, mutta en myöskään etsi heitä elämääni. 

2) Miksi ura menee parisuhteen ja perheen perustamisen edelle? Miksi olla yksin?

- Minulla menee uran lisäksi moni muukin asia perheen perustamisen edelle. En tunne mitään halua tai tarvetta perheelle, äiti-identiteetti tuntuu vieraalle. Parisuhde ei myöskään tunnu välttämättömältä. Rakastan omaa rauhaa ja viihdyn yksin. Yksin olo ei ole synonyymi yksinäisyydelle.

3) Miksi nykyään on vaikea löytää romanssia? Miksi työ ja ura menee romanssien edelle?

- En ole kokenut romanssin löytämistä vaikeaksi. Etenkin keväällä ja kesällä sellainen on ihan hauska jopa. Romanssi on kuitenkin hetkellinen, täyttä typeryyttä olisi laittaa sellainen työn ja uran edelle. Olen vielä sen verran nuori, että taloudellinen riippumattomuus on hyyyyvin kaukana :)

Naisen kannattaa ajatella perhettä vasta kun on varma että pystyy itse lapset 100%:sti elättämään. Minulla on onneksi asiat näin hyvin. Mies hylkäsi meidät pikkulapsivaiheessa ja sen jälkeen kieltäytyi maksamasta elatusapua. Uhkasi hylätä lapset jos vaadin rahaa. No lapset tapaa isää joskus ja minä maksan kaiken mukaanlukien harrastukset. Isän mielestä lasten ei tarvitse harrastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannattaa ajatella perhettä vasta kun on varma että pystyy itse lapset 100%:sti elättämään. Minulla on onneksi asiat näin hyvin. Mies hylkäsi meidät pikkulapsivaiheessa ja sen jälkeen kieltäytyi maksamasta elatusapua. Uhkasi hylätä lapset jos vaadin rahaa. No lapset tapaa isää joskus ja minä maksan kaiken mukaanlukien harrastukset. Isän mielestä lasten ei tarvitse harrastaa mitään.

Sama tilanne. Pärjään ihan hyvin, mutta tämän kokemuksen jälkeen eläisin itsenäistä ja itsekästä elämää. Voisin seurustella, mutta en perustaa perhettä. Olkaa naiset varovaisia miesten kanssa. Miehen on yllättävän helppo jättää perhe.

Koska raha houkuttaa enemmän kuin kakarat.

Poikaystävä kyllä löytyy. Olen vielä opiskelija, mutta en pidä lapsista ollenkaan ja ajatuskin mammautumisesta kuvottaa. Arvostan enemmän menestyjiä.

Ihan siksi, että elävät hetkessä. Ei he ajattele elämän loppupäätä ja sen yksinäistä vanhuutta laitoksessa. Sellaisia ihmisiä on pilvin pimein joita ei käy kukaan katsomassa ja ystävät on kaikonneet sairastuttua. Niillä joille perhe oli tärkeä ja se näkyi arjessa riittää vierailevia omaisia. On läheisiä jotka välittävät. Jos valitsee uran ja juhlinnan, sen seuraukset näkee vanhana tai sairastuttua.