Voiko olla ärsyttävämpää? Tyyppi jota hymyilyttää ja jopa naurattaa vähän väliä!
Olemme samassa opiskelupaikassa ja joskus samoilla tunneilla. Yleensä tunnin aikana tämä henkilö hymyilee/naurahtaa useamman kerran, jollekin asialle. Käy todella paljon hermoille!
Kommentit (7)
Jos sillä on Tourette -pakkooireena nauraminen. Ole tyytyväinen, ettei se hoe 'h*orapa*kaperk*le!'
Aina voi olla ärsyttävämpää.
Joku saattaisi puhua sulle kaikenaikaa. Naureskella sulle. Taputtaa sua kädellä olkapäälle, vähän väliä.
Eli jos se joku tyyppi vain itsekseen hymyilee ja naureskelee niin eihän se ole yhtään mitään, ei sen sua pitäisi häiritä millään lailla - eli taidat olla aika pahasti häiriintyvää sorttia.
Niin paljon hapannaamoja vain liikkeellä, että tykkäisin hänestä varmasti oikein kovasti.
Anteeks anteeks!! Uskon että se on ärsyttävää. Se on minustakin ärsyttävää kun katson muita. Mutta minä olen saanut tämän geeneissä, en voi mitään!
Mulle tulee todella usein jotain niin hervottomia ajatuksia mieleen, että kun olen vähän niinkun keskittynyt siihen ajatukseeni, nauran sille vahingossa oikeasti. Ja on aivan tosi noloa, jos joku kysyy mitä minä hymyilen, EN TODELLAKAAN KEHTAA KERTOA! Isäni on samanlainen ja äitini vihaa sitä piirrettä.
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon hapannaamoja vain liikkeellä, että tykkäisin hänestä varmasti oikein kovasti.
Samaa mieltä minäkin.
Onko kaikki sitä mieltä että nykyään ihmiset on paljon happamempia kuin ennen? Enkä minäkään vielä vanha ole, joten en minä kauas menneisyyteen muista. Mutta siis... 90-luvun muistan. Silloin ihmiset oli "normaaleita". Nykyään melkein kaikki on paskapäitä.
Mieluummin tuttavaksi (luokkatoveriksi) joku hullu itsekseennaureskelija kuin TYYPILLINEN SUOMALAINEN KAIKENVIHAAJA.
Mä nauran joskus itsekseni ja joskus myös silloin kun se ei ole sopivaa. Hyvä mielikuvitus, herkkyys, jännitys ja väsymys yhdistelmänä aiheuttaa kivoja tilanteita silloin tällöin.
Olen todella hiljainen ja vetäytynyt, aina omissa oloissani. En sano suunnilleen koskaan mitään kenellekään. Siis melkein aina vain olen ("murjotan") hiljaa itsekseni. Jostain kumman syystä tämä ärsyttää muita ihmisiä todella paljon, jotkut oikein suuttuvat minulle. En ymmärrä.
Niin... onko äärimmäinen hiljaisuus ärsyttävempää kuin hekottelu?