Yksinäinen kyynel...

Vierii hiljaa kil-tin mie-hen poskelle, kun hän jokaperjantaista yksinäisyyden retriittiään toteuttaen siemailee murheellisena tietokoneensa ääressä kaljaa. Yläkerran naapurista ei vielä kuulu jän-nik-sen sängyn rytmikästä paukutusta seinää vasten, mutta kilt-ti mies apeana ennakoi, miten hän tulee yöllä kolmen ja neljän välillä heräämään rappukäytävästä kuuluviin jän-nik-sen rehvakkaisiin ääniin ja seurana olevan kilt-ti-ty-tön hysteeriseen kikatukseen.