Perheellisillä viikonloppu on merkityksetön, koska se ei ole heille vapaa

Kyllä me ollaan ne lapset ihan sillä mielellä tehty että niiden kanssa sitten halutaan olla. Ei tullut yllätyksenä että viikonloppunakin pitää hoitaa. Pidän ihan lomana sitä ettei tarvitse herätä 6:30 ja saada kaikkia  valmiiksi päiväkotiin, kouluun ja itse töihin.

Minä olen halunnut tällaisen elämän. Ja nautin siitä ja etenkin niistä viikonlopuista.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton voi lähteä viikonlopuksi vaikka ulkomaille, jos huvittaa. Perheellinen joutuu olemaan ulkoleikkipaikoilla tai hoplopeissa.

Se on kuules tietoinen valinta kun alkaa perheelliseksi.

Älkää ruokkiko trollia. Ei se siitä tokene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh, kuinka niin?

Kyllä mulla ainakin viikonloppu on vapaa ja loma lomaa vaikka onkin lapsia

Koska pitää hoitaa niitä lapsia.

Olet aika hemmetin tyhmä.

Koeta tajuta lapsilla on toinenkin vanhempi, ja aika pian nuo alkavat olla itsenäisiä ja rampata kavereillaan. Väitän, että aktiivista hoitoa ei lapsi tarvitse enää juuri lainkaan kymmenen ikävuoden jälkeen. Siinä samalla ruuanlaitolla ja pesukoneen täytöllä menee isompikin perhe kuin kaksi aikuista.

Mitä ihmeen hoitoa nuo vaatii? Siivoavat omat huoneensa ja auttavat kotitöissä. Minkä lisäksi ovat hemmetin hauskaa seuraa.

Itse asiassa mun lapset tekee lauantaina herkkuaamiaisen kaikille ja sunnuntaina iltaruuan. Sä ap rassukka joudut nekin väsäämään itse, voi sua lapsetonta rassua.

Eli aika pian noista alkaa olla jopa apua. 

t. kahden teini-ikäisen lapsen äiti

En ymmärrä tätä suomalaista tapaa valittaa, kuinka lapsiperheen arki on niin hirveää raatamista. En ihan ymmärrä sitä, kyseessä on myös asenneongelma sekä ennenkaikkea asenne hyvää äitiyttä ja perhe-elämään kohdistuvat epärealistiset ja järjettömät paineet. 

Meillä on vauva aina kulkenut meidän mukana ja tullut osaksi meidän elämää. Tottakai vauvaa pitää hoitaa, mutta ei se nyt niin hirveää raatamista ole, kun aluksi peloteltiin. Luulin, että saan vähintään burn outin ensimmäisen vuoden aikana, mutta ei se todella ollutkaan niin hirveää vaan välillä suorastaan rentoa. Toisaalta emme asu Suomessa ja täällä on paljon rennompi ja välittömämpi asenneilmapiiri. Vauvat ovat vaunuissa mukana, kun ollaan perheen kanssa illallisella 22 aikaan ravintolassa jne. eikä kukaan ole tekemässä mitään lastensuojelulmoitusta. Muutenkin täällä äitiys on paljon rennompaa ja jotenkin helpompaa jo synnytyksestä lähtien.

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

Pientä vauvaa pitää hoitaa jatkuvasti.

Hoivan tarve vähenee iän myötä.

Kun on vaippaiästä päästy, on vanhemmalla kyllä reilusti vapaa-aikaa.

Tietenkään ei ole vapaa menemään ja tulemaan niin kuin haluaa, mutta kyllä minä viikonlopun kotona kouluikäisten lasten kanssa vapaaksi luen.

Pienen vauvan hoito on ihanaa! Joka päivä kaipaan niitä päiviä, lapseni ovat jo 38- ja 36-vuotiaita. Olen 63-vuotias, voi haikeutta. Mutta onneksi sain elää ne päivät. Kiitos elämälle!

Jos aikuinen ei kykene sisäistämään sitä, että lapset kuuluu arkeen ja elämään, ja heidän kanssa eläminen on sitä elämää niin miksi edes tehdä lapsia? 

En käsitä niitä aikuisia, joita ikävä kyllä on todella paljon, että heille ei riitä se, että lapsi on päiväkodissa, vaan pitäisi viikonloput ja lomatkin sysätä ne pois jaloista, miksi sellaiset ihmiset tekee lapsia?

Toki loma aikuisten kesken on ok ja omaa aikaa jne, mutta pääsääntöisesti perheen yhteinen loma on tärkeeä.

Köllötän tässä kuopuksen kanssa sohvalla. Viikonloppu alkamassa. Ihanan rentoa. Miten niin ei olisi lomaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen hoitoa nuo vaatii? Siivoavat omat huoneensa ja auttavat kotitöissä. Minkä lisäksi ovat hemmetin hauskaa seuraa.

Itse asiassa mun lapset tekee lauantaina herkkuaamiaisen kaikille ja sunnuntaina iltaruuan. Sä ap rassukka joudut nekin väsäämään itse, voi sua lapsetonta rassua.

Eli aika pian noista alkaa olla jopa apua. 

t. kahden teini-ikäisen lapsen äiti

Mun lapsi täyttää pesukoneen ja osaa laittaa sen pyörimään (pesuaineen laitan itse) ja on apuna tiskikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä.

Kulkee pikkuimurin kanssa perässä ja jos laitat pölyrätin käteen ja sanot mistä pyyhkiä, niin johan kiiltää.

Hän on kolme. Ap parka joutuu yksin tekemään nämäkin asiat...

Miten ihmeessä sitten se perhe merkitsee kuitenkin jotain, koska se on perustettu? Jos ei halua mitään muuta enemmän kuin ns. omaa aikaa, ei perheen perustaminen pitäisi edes tulla mieleen, silloin voi hyvin olla ns. lomalla aina.

Jotkut ihmiset nauttii omien lastensa hoivaamisesta, leikkimisestä ym. Kyllähän sinäkin ap varmaan teet miekelläsi asioita, joista nautit?