Lapsi on ystävystynyt hullujen naapureiden lapsen kanssa

Sano, että ne on luusereita, ei niiden kanssa kannata hengailla. Tietysti auttaa, jos on tarjota korvaavaa seuraa tilalle.

Anna "hullujen lapselle" mahdollisuus saada terveempää seuraa lapsestasi. - Harva meistä on omia vanhempiaan valinnut.

No et ole itsekään ihan terveen kirjoissa, kun noin ajattelet. Ei se lapsen syytä ole, jos perheen asiat on sekaisin.

Joillakin iso sydän hyvässä uskossa ja ihmetytti myös kaveraaminen levottoman jännäpojan kanssa.

Ei ole kyse vain siitä lapset leikkii keskenään ulkona. Kyläilevät vuoronperään ja ehdottavat yökyläilyjä jne. En tunne oloani kovin turvalliseksi kun naapurit kertovat kuulumisiaan; mies rakastui terapeuttiinsa, uskovat sielunvaellukseen, nainen pelkää välillä miestään ja että ’ tuskin se lapsille mitään tekee ’ juttuja. Että ei nää niin yksinkertaisia kuvioita ole että kannattaa neuvoa ja arvostella mustavalkoisesti!

Ap

Tämä ihmetyttää aina, että annetaan ihmisten rauhassa olla sekaisin ja vielä kannustetaan lisää. Rauhallista omissa oloissaan viihtyvää ihmistä sen sijaan inhotaan ja karsastetaan. Tuli nyt vaan mieleen tästäkin jutusta. Ap ei toki viitsi kannustaa, kun oma lapsi on sekaantumassa asiaan.

No en kyllä tasan päästäisi lasta kyläilemään paikkaan tuollaiseen paikkaan. Ulkona voivat leikkiä valvotusti, mutta sisälle ei olisi mitään asiaa.

Hyi, tuli mieleen oma lapsuus. :( Meillä oli samalla kylällä vähän vastaava perhe, lapsi oli mukava mutta pelkästin ihan hulluna sen isää. Ja vanhempani patisti menemään kylään, kun ketään ei saa syrjiä ja sitten istuin siellä itkun partaalla kun ei ikinä tiennyt milloin se isä hermostuu mistäkin ja alkaa riehumaan.

Naapurin lapsen henkireikä voi olla teidän tasapainoinen perheenne. Sanot, että yökyläilyt vain teillä.

Vierailija kirjoitti:

Anna "hullujen lapselle" mahdollisuus saada terveempää seuraa lapsestasi. - Harva meistä on omia vanhempiaan valinnut.

Että pitää ihan oikeasti lykätä lapsi sellaiseen kyläpaikkaan, jossa äitikin pelkää miestään? Nyt vähän valoja päälle. Jos itse haluatte laittaa omien lastenne turvallisuuden vaakalaudalle niin siitä vaan, mutta älkää nyt hitossa olettako että myös muut niin tekevät.

Fiksusti ja kaukaa järkeiltynä varmaan hoitaisin asian niin, että lapset saisivat leikkiä ulkona keskenään ja kyläillä meillä, mutta heille ei olisi mitään asiaa. Todellisuudessa varmaan katkaisisin kaikki välit kyseiseen perheeseen ja vinkkaisin lastensuojeluun. En halua tuollaisia ihmisiä elämääni eikä minusta ole olemaan kenenkään puolitutun henkireikä ja tuki, kun omissakin asioissa on sen verran paljon jaksamista.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä ja jossain tapauksissa etäisyyden ottaminen on pelkästään hyvä asia.

Pitääkö lapsi eristää oman mukavuuden takia? Näin niitä hulluja riittää jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi, tuli mieleen oma lapsuus. :( Meillä oli samalla kylällä vähän vastaava perhe, lapsi oli mukava mutta pelkästin ihan hulluna sen isää. Ja vanhempani patisti menemään kylään, kun ketään ei saa syrjiä ja sitten istuin siellä itkun partaalla kun ei ikinä tiennyt milloin se isä hermostuu mistäkin ja alkaa riehumaan.

Ja minulle tuli mieleeni oma varhaislapsuuteni, kun vietin sen perheessä, jossa sai pelätä, milloin isä hermostuu jostakin ja alkaa taas riehua. Minua myös nolotti isän puolesta, ettei viitsinyt edes vieraiden nähden käyttäytyä kuten ihmisten kuuluisi. Onneksi sitä ei tarvinnut tosiaankaan katsella kovin kauan ennen kuin äiti otti isästä eron, ihan lopullisesti. Ukolla ei helpotuksekseni ollut asiaa enää meidän perheeseen.