Miten se työpaikan saaminen on niin vaikeaa?

Mulla on sellainen ongelma että töitä tyrkytetään koko ajan enemmän kuin haluan tai jaksan tehdä. Suostun tekemään vaan 30-tuntista viikkoa että jää aikaa muullekin elämälle. Jatkuvasti soitellaan että voisinko nyt tehdä enemmän tunteja...

Mä en ollut edes valmistunut kun suoraan harjoittelusta revittiin hyviin, koulutusta vastaaviin töihin. Tein työn ohessa opiskelut loppuun ja gradun työnantajalle. Vaihdoimme jopa paikkakuntaa ja ilman vetkostoja löytyi duuni, vaikka oli kaksi pientä lasta.

43-vuotiaana jäin työttömäksi yrityskauppojen jälkeen (kaikki muut paitsi teknisen puolen työtä tekevät saivat mennä) ja kas. Eipä ollutkaan enää helppoa, ei edes kohtalaista, vaan tuntui mahdottomalta. Paljon haastatteluja, monta kakkossijaa - aina palkattiin työpaikanvaihtaja. Ajattelin jo ettei tästä tule ikinä mitään. Niin monet pettymyksen itkut olen kotona itkenyt. Olisin yhdessä vaiheessa tyyliin msksanut jos joku olis huolinut.

Nyt yli kahden vuoden jälkeen olen duunissa, oman alan tehtävissä ja yhä pirun hyvä siinä mitä teen, vaikka itse sanonkin. Lopulta yksi työnantaja "uskalsi".

Että keskustellaan ap uudestaan sitten kun 50 v. kolkuttelee ovelle. Ja se ulkomailla työskentely ei sitten muuten useinkaan ole mikään meriitti Suomessa, muuta kuin juhlapuheissa. Mutta toisaalta, kuka tänne haluaisi palatakaan?

Sain minäkin töitä vastavalmistuneena maisterina. Neljänkympin jälkeen olen saanut vain yhden palkattoman työkokeilupaikan. Ei auttanut edes toisen tutkinnon tekeminen ei. Aloillani ei ole töitä edes joka kuukausi mollin sivuilla, juuri katsoin, eikä ole yhden yhtä paikkaa haussa. Ennen oli aina ainakin muutama haettavana oleva paikka

Enn ole oiken varma siitä että tarvitaaanko oikeasti noita statiistiiikan pyörittelijöitä nyt niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna n. 680 tuhatta suomalaista sai jotain työttömyyskorvausta, heistä n. puolet työllistyi 3kk sisään, lopuistakin n. puolet 6kk sisään, n. 18% oli työttömänä yli vuoden.

Todella hyvin siis työpaikkoja joillekin löytyykin, mutta se vaan on se vika että ei kaikille. Ja toinen fakta on se, että vain joka neljäs avoin työpaikka täytetään työttömällä työnhakijalla, eli suurin osa avoimista työpaikoista ei ole uusia työpaikkoja, vaan työntekijät vaihtavat paikasta toiseen. Aina lähtee ihmisiä eläkkeelle ja uusia tulee vastavalmistuneista, ja aina osa jää ilman työpaikkaa. 

Kaikki eivät ole tradenomeja tai insinöörejä, lääkäreitä tai sairaanhoitajia, kaikki ihmiset eivät voi tehdä kaikkia töitä, ei ole niitä ominaisuuksia joita kyseisiin töihin tarvitaan, puhumattakaan koulutuksesta ja työkokemusesta.

Tämä oikeastaan vastasi kysymykseeni, suurin osa kuitenkin työllistynyt vuoden sisään. Tuntuu että se työtön osuus väestöstä pitää kovempaa meteliä kuin työn saaneet, josta tullut vaikutelma ettei kenellekään riitä töitä. Tästä syystä ihmettelin miten "oikeassa elämässä" töitä kuitenkin tuntuu löytyvän. Ja koulutukseni toin esille koska sitä ei pidetä mitenkään hyvänä, vaan lähinnä lippuna te-toimistoon :D pahoittelen jos aloitukseni loukkasi jotain, se ei ollut tarkoitukseni. Tsemppiä kaikille työttömille :)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vastavalmistunut tradenomi, työkokemustakaan ei ole kertynyt paljoa ja hain Suomessa kolmeen hyvään, mukavasti palkattuun työpaikkaan, pääsin kahteen haastatteluun ja sain molemmat paikat. Sain ulkomailta paremman tarjouksen ja päädyin valitsemaan sen. Ystäväni sai juuri pelkällä peruskoulupohjalla hyvän myyntiedustajan paikan muutaman vuoden myyjän työn kokemuksella oltuaan pari kk työttömänä. Kukaan tutuistani merkonomeista dippainsseihin ei ole työtön, vaan muuttojen ja irtisanoutumisten jälkeen uusi työpaikka on löytynyt muutaman kuukauden sisällä eri aloilta. Miten joillain on niin eri kokemuksia työpaikan saamisesta?

Tuossa on ainakin kaksi olennaista pointtia, joita et ehkä itse huomaa. Sinä ja kaverisi ovat olleet valmiita muuttamaan työn perässä ilmeisesti pitkiäkin matkoja, jopa ulkomaille. Monilla työttömillä ei sitä vaihtoehtoa ole, koska ovat perheellisiä ja ehkä asuntolainaisia. Toinen seikka on määräaikaisuus. Kukaan perheellinen ei myy asuntoaan ja muuta toisella paikkakunnalle 4 kuukauden työn takia, mikä vastavalmistuneilta aika usein onnistuu. 

Katsos kun kaikki työttömät eivät ole vastavalmistuneita sinkkuja, joilla on elämä edessä, vaan aika monilla se perhe on jo perustettuna.